Maakuntamatkat

Tänne ei moni matkusta, vaikka pitäisi – tervetuloa Keravalle!

sunnuntai, elokuu 27, 2017

Kerava | elokuu 2017

En ole aivan varma, miten tähän päädyttiin, mutta viikko sitten kävi niin, että joukko matkabloggajia tutustui Lähtöportti-blogin Mikan ja minun johdolla kotikaupunkiimme Keravaan. Se taisi lähteä sellaisesta kummallisesta yhteenkuuluvuuden tunteesta, mikä keravalaisilla usein on. Kun tapaa keravalaisia jossain päin Suomea, tulee jollain tavalla kotoisa olo, vähän kuin jos Australiassa törmää toiseen suomalaiseen! On olemassa klisee: ”Voit lähteä Keravalta, mutta Kerava ei lähde sinusta”, ja tietyllä tavalla se pitää paikkansa.

Vaikka en ole asunut Keravalla enää yli seitsemään vuoteen, kuulun esimerkiksi We<3Kerava-Facebook-yhteisöön, jossa fanitetaan tätä Kehä III:n ulkopuolelle jäävää pientä kaupunkia. On jotenkin liikuttavaa, että kun yhteisöön postataan kuvia vaikkapa Keravan kirjastosta tai kivisillasta, ihmiset ovat haltioissaan. Eli vaikka Keravan maine on perinteisesti ollut jotain aivan muuta kuin mairitteleva, keravalaiset itse tuntuvat rakastavan omaa kaupunkiaan.

Samanlaisella kotiseutuylpeydellä varustettuna Mika ja minä siis kutsuimme muita bloggaajia elämysmatkalle Keravalle. Kutsuumme vastasivat Duunireissuja-blogin Hanneli, itsekin Keravalla aikoinaan asustaneet Tasty Travelissimon Martina ja Henkka, Lanttimatkat-vlogin Lotta ja Antti sekä Rantapallon Krista. Moni matkasta poisjättäytynyt on suorastaan vaatinut uutta Kerava-päivää. Ehkä epätyypillisille ja vähän oudoille matkakohteille on siis kysyntää!

Kartanoromantiikkaa à la Kerava

Kerava-päivämme alkoi maaseutumaisissa merkeissä Keravan kartanolta. Itselleni se on tuttu kesäteatteritoiminnasta, jota kartanolla järjestetään edelleen. Tällä kertaa huomiomme keskittyi teatterin sijaan itse kartanoon. Siellä toimii suloinen Kartanolla-kahvila, jossa kaikki värikkäästi sisustetusta verannasta lähtien eriparisiin teekuppeihin muodostaa viihtyisän kokonaisuuden. Täältä ei tee mieli kiirehtiä pois.

Lauantaibrunssi näytti varsin kutsuvalta, mutta meille kahvila tarjosi vitriinin sokerisia herkkuja. Valinta oli vaikea, mutta päädyin itse ottamaan mustikkakakun. Se oli raikas, eikä liian äklömakea, eli juuri omaan makuun sopiva. Kun makupuoli on kunnossa, on mukava myös tietää, että ekologisuus ja hävikin minimointi ovat tärkeitä arvoja kahvilan toiminnassa. Herkutella voi siis hyvällä omallatunnolla!

Viihdyimme pitsipöytäliinojen ja höyryävien juomien äärellä paljon pidempään kuin alkuun Mikan kanssa olisimme uskoneet. Osittain tämä johtui siitä, että kahvilassa on pelkän syömisen ja juomisen lisäksi paljon muutakin tekemistä. Sisällä saattoi ihailla KuumArtin eli Keski-Uudellamaalla toimivan taideyhdistyksen taidenäyttelyä. Ulkona ihmeteltävää riitti lampaista ötökkähotelliin, joka sateisena lauantaina oli autio. Ehkä kaikki pistepirkosta keikariludeen olivat jo kirjautuneet ulos?

Keravan kaunis kivisilta

Kävelymatkan päässä kartanolta sijaitsee luultavasti yksi Keravan kuvatuimmista paikoista. Pieni ja kaunis kivisilta keskellä peltomaisemia on yhtä lailla suloinen kuin kartanokin. Tätä puolta Keravasta suurin osa ei koskaan näe ja mielipide kaupungista muodostetaan usein pelkän keskustan – tai huhupuheiden – perusteella. Kieltämättä harmaat tornitalot ja tasakattoiset rakennukset kävelykadun molemmin puolin eivät näyttäisi yhtä hyviltä postikortissa kuin vaikkapa Porvoon vanhakaupunki. Sen sijaan tämän sillan kehtaisi printata Greetings from Kerava -tekstin kylkiäiseksi, vai mitä?

Keravan Hollywood-kyltti Keinukalliossa

Los Angelesissa on Hollywood-kyltti, Keravalla Sherwood-kyltti – Sherwood on siis Keravan lempinimi, joka on väännetty kaupungin ruotsinkielisestä nimestä Kervo. Kyltti pystytettiin urheilupuisto Keinukallion mäkeen ensin ilman lupaa, mikä ei Suomessa yleensä tarkoita mitään hyvää. Mutta toisin kävi Keravalla: suuren positiivisen palautteen ansiosta Keravan kaupunki antoi katutaideryhmä ”Iloisten veikkojen” kyltin jäädä niille sijoilleen. Mielestäni tämä kuvaa Keravaa aika hyvin: vähän anarkistisetkin tempaukset voivat saada kaupungin hyväksynnän.

Vielä ennen kuin jatkoimme matkaa, reippailimme Keinukallion 261 porrasta huipulle, josta levittäytyi varsin tyypillinen suomalainen panoramanäkymä.

Metsää, vielä kerran metsää ja muutama vesitorni. Keravan keskustan jyhkeät tornitalot (aikoinaan Suomen korkeimmat!) siinsivät horisontissa, ja niitä kohti lähdimme seuraavaksi.

Kerava on graffitikaupunki

Kerava tuntuu viime vuosina alkaneen panostaa positiiviseen kansalaistottelemattomuuteen. Siitä kertoo paitsi Sherwood-kyltin tarina, myös kaupungin innostus graffiteihin. Viime vuonna Keravan keskustassa järjestettiin Purkutaide-projekti, jossa vapaaehtoiset taiteilijat tekivät purettaviin kiinteistöihin näyttäviä ja todella taidokkaita graffitimaalauksia. Samaan hengenvetoon viime vuoden elokuussa pidettiin vanhan Intersportin tiloissa Olkiluoto 4 -teknobileet, joihin tulimme kaveriporukalla Helsingistä asti – emmekä pettyneet.

Nyt Keravan graffitipuolta voi ihailla taidemuseo Sinkassa, jossa aukesi 5.8. Rakkaudesta vapauteen -graffitinäyttely. Museoon astuessa sieraimiin leijailee sankka graffitimaalin haju. Stereoissa soi suomiräppiä – kaikki elementit pelaavat yhteen. Näyttely on auki 29.10. saakka.

Kerava on valkosipulikaupunki

Kerava-päivämme sattui hauskasti samaan aikaan Valkosipulifestivaalien kanssa. Oiva yhteensattuma mahdollisti sen, että vieraamme pääsivät graffitien lisäksi tutustumaan Keravan toiseen persoonalliseen puoleen – kaupunki on nääs halunnut profiloitua myös valkosipulikaupunkina.

Valkkarifestareilla kynsien lisäksi valkosipulia on ihan kaikkialla jäätelöstä olueen ja salmariin. Minäkin maistoin nyt ensimmäistä kertaa valkosipuliolutta, joka oli siedettävää aina siihen asti kunnes tuli pohjakosketus. Lasikulhossa nököttävä valkosipulimössö oli suunnilleen viimeinen asia, jota omaan bisseen teki mieli kaataa, mutta hei – nyt oltiin Keravalla!

Sateesta huolimatta Keravan harmaaseen keskustaan oli kerääntynyt varsin mukavasti porukkaa. Aurinkomäellä eli Arskalla – Keravan legendaarisella pussikaljamäellä – yleisöä viihdytti Kerava All Stars -bändi. Muistan Orivedellä asuessani kuulleeni vähän harmistuneen huokauksen, kuinka kulttuuritapahtumia kyllä järjestetään kaupungissa, mutta paikalliset eivät muutamia aktiiveja lukuunottamatta vaivaudu paikalle. Samaa ongelmaa ei tuntunut olevan Keravalla.

Päivä Sherwoodissa tuntui erityisen onnistuneelta, sillä sen aikana tällainen paatunut Keravan kasvattikin pääsi yllättymään 35 000 asukkaan kotikaupungista. Tavallisesta poikkeavat matkakohteet ovat mielestäni virkistäviä – niissä kun voi unohtaa nähtävyyksien metsästämisen ja nauttia paikan tunnelmasta avoimin mielin, vaikka se tarkoittaisikin valkosipulilla höystettyä kolmosolutta.

*Keravan kartano tarjosi meille kakkukahvit ja taidemuseo Sinkka sisäänpääsyn graffitinäyttelyyn.

Oletko käynyt Keravalla?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa sunnuntai, elokuu 27, 2017 at 17:00

    Mua niin harmittaa, etten päässyt teidän mukaan seikkailemaan Keravalle! Olisin tykännyt hulluna ainakin kartanosta, portaista, katutaiteesta ja kivisillasta. Valkosipuliolueeseen en tosin olisi koskenut edes pitkällä tikulla, jo normiolut maistuu kamalalta. Huh. Tohon kun yhdistäisi vielä punajuuren, niin oltaisiin kaikkien aikojen kammottavimman asian äärellä 😀

    Mutta uusintaa vaaditaan (ja toki myös kutsua uusintakierrokselle! :D), lupaan olla niin messissä 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, elokuu 27, 2017 at 17:27

      Haha, valkkariolutta yritti Krista ja Hanneli vastustaa, mutta eivät saaneet lupaa! Ehkä sutkin olisi saatu juomaan…? 😉 Uusinta varmasti tulee ja kutsu ehdottomasti myös!

  • Reply Vallaton maanantai, elokuu 28, 2017 at 07:43

    Olipa kiva juttu! Miehän asun Keravalla 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, elokuu 28, 2017 at 17:22

      Kiva, että tykkäsit! Kerava on hyvä paikka asua ja oiva paikka matkailuun! 🙂

  • Reply Riitta Partti maanantai, elokuu 28, 2017 at 12:17

    No mutta valkkarioluthan on hyvää. Eläköön rakas Kerava.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, elokuu 28, 2017 at 17:21

      Se oli aluksi ihan hyvää, mutta loppu ei kyllä maistunut meikäläiselle! 😀 Mutta kyllähän sellainen täytyy kerran vuodessa ”nauttia”.

  • Reply Mustakangas Terhi perjantai, syyskuu 1, 2017 at 12:23

    Upean monipuolinen kohde, hienoja kuvia ja kivaa kerrontaa!
    Muistanko oikein, että Keravalla on pitsinen talo ihan keskustassa?

  • Vastaa käyttäjälle Riitta Partti Cancel Reply