Maakuntamatkat Yleinen

Suomi minun silmin: elämäni suomalaiskaupungit

keskiviikko, maaliskuu 1, 2017

Tulin ajatelleekseni yhtenä päivänä, millainen Suomi on minun silmin. Missä kaupungeissa tai maalaispitäjissä minulle on tapahtunut merkittäviä asioita? Suomi on iso ja kaunis maa, enkä ole nähnyt siitä edes murto-osaa. Olen Keravalta kotoisin, joten luonnollisesti elämäni on pyörinyt suureksi osaksi pääkaupunkiseudulla. Viime elokuussa muutin ensimmäistä kertaa Suomessa Uudenmaan ulkopuolelle, kun aloin opiskella Orivedellä. Toisaalta Pirkanmaa on tullut osaksi elämääni jo poikaystäväni myötä yhdeksän vuotta sitten, sillä hän on kotoisin Sastamalasta.

Tässä kirjoituksessa käyn läpi suomalaisia kaupunkeja ja maalaiskuntia, joilla on jokin merkitys minulle – toisilla selkeästi suurempi kuin toisilla, mutta yhtä kaikki, tässä listatut paikat ovat olleet osa elämääni kotimaassani Suomessa. Olen järjestänyt paikat maakunnittain, tutuimmista vieraimpiin.

Tahtoisin myös haastaa teidät rakkaat kanssabloggajaani kartoittamaan omaa Suomeanne. Kertokaa ja näyttäkää, missä päin Suomea teidän elämänne on, on ollut ja kenties tulee olemaan. Kenenkään Suomi ei näytä ihan samanlaiselta kuin toisen. Tarkemmat ohjeet haasteeseen löytyvät artikkelin lopusta.

Uusimaa:

Kerava

Olen kotoisin Keravalta – asia, jolla olen jopa oppinut vitsailemaan. Varsinkin pääkaupunkiseudulla Kerava ja Korso ovat aina tuntuneet kilpailevan kyseenalaisesta kunniasta olla Suomen kamalin paikka asua ja elää. Esimerkiksi Vintiöillä on tällainen klassikkosketsi Ranesta ja Keravan kolleista. (Itse en muuten tajua ollenkaan kyseistä sketsiä – ehkä koska olen keravalainen?) Tämäkin naljailu perustuu tietysti vain mielikuville. Onkin pakko tuottaa heti pettymys: oikeasti Keravassa ei ole mitään vikaa.

Pienestä koostaan huolimatta 32 000 asukkaan Kerava on riittävän iso siinä mielessä, että kävin siellä mielelläni myös lukion. Oli pieni keskusta, jossa oli muutamia yökerhoja (silloin vanhoina hyvinä aikoina), vaatekauppoja ja paikkoja joissa maistella siideriä ensimmäisiä kertoja – kuten Plotti ja Arska.

Ei Kerava mikään Porvoon tyyppinen viehättävä nähtävyys ole, ihan tavallinen kaupunki pääradan varrella. Toisaalta minulle Kerava on ollut myös hauskoja metsiä ja vehmaita maaseutumaisia maisemia. Ensimmäinen työpaikkani oli Keravalla, ja kaikki läheisimmät ystäväni ovat sieltä.

Moni Keravalta pois muuttanut on vannonut, ettei koskaan muuta takaisin. Ei se ole ykkösenä minunkaan listalla, mutta käyn siellä edelleen hyvin mielelläni, asuvathan vanhempani siellä vieläkin.

Sipoo

#countryside #farmlife #finland #summer #landscape #visitfinland #nature #instadaily #green

A post shared by Sonja (@sonjanette.fiftyfifty) on

Sipoo on Keravan vieressä sijaitseva maaseutukunta, joka on ollut minulle kuin toinen kotipaikka. Isovanhemmillani on siellä peltomaata ja yli satavuotias talo, jossa äitini on kasvanut. Siellä minä ja veljeni vietimme useita kesiä, autoimme enoamme milloin marjojen poiminnassa ja milloin peltohommissa.

Sipoossa minulla oli myös ensimmäinen oman alani työpaikka. Vuonna 2011 ajelin pitkin kunnan vehmaita peltomaisemia ja tein juttuja sen paikallislehteen. Se on ollut yksi hauskimmista kesistäni ikinä.

Järvenpää

Jokaisella kaupungilla taitaa aina olla se yksi naapurikaupunki, jota on pakko dissata, koska niin se vaan menee. Meille keravalaisille se oli Järvenpää, joka on Keravaa vähän isompi kaupunki.

Lapsena kävin säännöllisesti Järvenpäässä tapaamassa isotätiäni eli vaarini siskoa. Osa keravalaisista meni Järvenpäähän lukioon, baari-ikäisinä lähdimme usein Keravalta sinne hiukan vilkkaampaan yöelämään. Vuonna 2011 tein jonkin verran töitä Järvenpäässä, kun olin Keski-Uusimaa-lehdessä toimittajana.

Tuusula

DSC_0745

Jos me keravalaiset puimme nyrkkiämme Järvenpään suuntaan, toista naapuriamme Tuusulaa kohtaan tunteet olivat paljon laimeammat. Se on tuntunut jopa vähän tylsältä. Itselleni Tuusula merkitsi lähinnä Keski-Uusimaa-lehden pääkonttoria ja työaluetta.

Toisaalta Tuusula on mielettömän kaunista seutua – inspiroihan Tuusulanjärven ympäristö kansallistaiteilijoitamme. Viime elokuussa pyöräilimme poikaystäväni kanssa Tuusulanjärven ympäri.

Vantaa

k27

Vantaa – kaupunki Keravan ja Helsingin välissä. Suurin osa niistä, jotka eivät jääneet Keravalle lukioon, lähtivät Tikkurilan lukioon. Myös Tiksin yöelämä Pinkussa ja Porkussa tuli monelle meistä tutuiksi – itse en ole koskaan käynyt niissä.

Kesällä 2008 olin töissä Vantaan Sokos-hotellissa aamiastarjoilijana. Se kokemus riitti kertomaan minulle, ettei se ollut minun juttuni. Muuten, vuonna 2011 tein koulutyönä pitkän featurejutun Keravan kohtalotoverista Korsosta. Tarkoituksenani oli etsiä parjatusta Korsosta kauneutta. Ja kyllähän sitä löytyi.

Helsinki

This evening in #helsinki. #finland #helsinki #visitfinland #visithelsinki #tuomiokirkko #citylife #instadaily

A post shared by Sonja (@sonjanette.fiftyfifty) on

Helsinkiin olen muuttanut poikaystäväni kanssa seitsemän vuotta sitten. En ole vieläkään kyllästynyt ihanaan pääkaupunkiimme, vaikka maisemanvaihdos Orivedelle on totta puhuen tehnyt hyvää. Töölön ja Maunulan jälkeen olemme päätyneet Kalasatamaan, jossa viihdymme todella hyvin. Lähellä ovat Kallion humputukset ja Mustikkamaan ihana luonto.

Nuorelle keravalaiselle Hesa oli yhtä kuin Mannerheimintie ja Aleksanterinkatu, joilla kävimme shoppailemassa kavereiden kanssa. Lähijuna vei Keravalta 20 minuutissa – jos en ostanut ”puolikasta Hesaan”, menin pummilla (soo soo!). Teini-iästä asti minulle oli itsestäänselvää, että muuttaisin Helsinkiin – tänne päätyivät lähes kaikki ystävänikin.

Olen kuullut, että jotkut turistit valittavat Helsingin olevan tylsä. Ainakin minulle Helsinki on kaikkea muuta kuin tylsä. Se on Suomen jännittävin ja kansainvälisin kaupunki, jonne rakennetaan koko ajan lisää ja jossa luontokin on aina lähellä. Uusia suosikkejani Helsingissä ovat muun muassa Allas Sea Pool, Löyly sekä Helsingin kaupunginmuseo.

Espoo

DSC_0764

Espoo on minusta jotenkin vaikeasti hahmotettava kaupunki, koska se on niin laajalle levittäytynyt ja sillä monia keskustoja. Itselleni niistä tutuin on Leppävaara, jossa serkkuni asuvat.

Espoolla on kuitenkin yksi kiistattoman viehättävä puoli, ja se on luonto. Nuuksio ja Luukki lampineen ja metsineen ovat aivan ihastuttavia paikkoja. Kesällä 2013 yövyimme poikaystäväni kanssa Nuuksiossa hiljaisella paikalla, uiskentelimme pielikirkkaassa vedessä ja joimme punaviiniä pullosta. Luukissa kävimme kuuden lammen päiväretkellä viime syyskuussa.

2013_08_03_1170

Porvoo

2014_07_26_2721

Minulla ja poikaystävälläni on unelma: jonain päivänä haluamme muuttaa Porvooseen. Olemme käyneet Porvoossa joka kesä viimeisen neljän vuoden ajan. Jestas, että rakastamme vanhaakaupunkia, Sikosaarta, jokea ja Sinneä.

Kirkkonummi

Mies on ehdottanut myös Kirkkonummelle muuttamista. Itse en ole ollut paikasta yhtään niin innoissani kuin Porvoosta, vaikka ihastuin kyllä Långvikin luonnonkauniiseen ympäristöön yövyttyämme siellä puolitoista vuotta sitten.

Nurmijärvi

Nurmijärvi on maalaispitäjä, vaan paljon kauempana Helsingistä kuin minulle niin tuttu Sipoo. Nurmijärvi on kuitenkin paikka, jossa olen suorittanut golfkurssin viime kesänä. Sen par 3 -kenttä on ihanteellinen tällaiselle tuurigolffarille, joka käy lyömässä ehkä vain kymmenen kertaa vuodessa.

Pirkanmaa:

Tampere

IMG_0635

Hämeenkadulla Vanhassa Montussa myydään reteesti nakkeja eli ”höyräreitä” – ihanan tamperelaista! Minulle Tampere on erityisesti rokahtavan rento tunnelmassaan, Helsingin jälkeen se tutuin Suomen suurimmista kaupungeista. Isäni asui Tampereella vuosia, mutta minulle Tampereesta tuli tuttu sastamalalaisen poikaystäväni takia. Hän asui Tampereella silloin, kun tapasimme, ja hänen sisaruksensa ja vanhemmatkin ovat asuneet siellä.

Olenkin siis viettänyt Mansessa niin paljon railakkaita öitä ja rentoja päiviä, että koen tuntevani kaupungin varsin hyvin. On ollut vappua koskenrannassa ja uuttavuotta Ylioppilastalolla, oopperaa Tampere-talolla ja näytelmiä Työväenteatterissa. Kivaa on aina ollut, wingsejäkin olen rouskuttanut. Pispala on aivan huippukaunis, ja Tampereen ympäröivät järvet ihastuttavia.

tampere 085

Sastamala

Poikaystäväni on kotoisin 40 kilometriä Tampereelta lounaaseen sijaitsevasta Sastamalasta – tai Vammalasta, kuten paikka seurustelumme alkuaikoina tunnettiin. Suurimmat osat yhteisistä juhannuksistamme olemme viettäneet näissä järvi- ja peltomaisemissa.

Vammalahan on tunnettu Mauri Kunnaksen synnyinpaikkakuntana ja kesäisin järjestettävistä Vanhan Kirjallisuuden Päivistä. Minulle Sastamalaan meneminen merkitsee yleensä aina ihanaa rentoutumista saunomisen ja luonnossa liikkumisen merkeissä.

Orivesi

Tänne peltojen ja metsien siimekseen muutin elokuussa, kun aloin opiskella luovaa kirjoittamista Oriveden opistossa. Orivesi on Tampereesta yhtä kaukana kuin Sastamala, mutta vain ihan päinvastaiseen suuntaan. Onneksi en odottanut kirjoituslinjalle osallistumista kauempaa, Oriveden opiston toiminta lakkaa nimittäin kokonaan ensi vuonna. Linjat säilyvät, mutta ne siirtyvät Tampereelle.

Hiljaisessa maalaispitäjässä luovaan elämään heittäytyminen on käynyt ihan eri tavalla kuin suuremmassa kaupungissa. Kun ei tunne, että koko ajan ympärillä tapahtuu jotain kiinnostavaa ja jännittävää, tietokoneen ääreen asettautuminen käy paljon helpommin. Tämä Oriveden-aika on hyvin erityistä aikaa elämässäni, jota tulen varmasti muistelemaan nostalgisesti tulevaisuudessakin.

Varsinais-Suomi:

Nauvo

IMG_1499

Isäni isovanhemmat ovat aikoinaan ostaneet Nauvosta kesäpaikan, jossa sukumme on sitten viettänyt kesiä. Minullakin on sieltä ihanan kesäisiä lapsuus- ja teini-iän muistoja. Nauvon lautta pitkine autojonoineen, Peterin savustettu kala, hyisessä meressä uiminen ja puulämmitteinen sauna, näin muutamia mainitakseni. Uintipaikallemme on melkein kahden kilometrin matka pitkin maalaisteitä, sen taittaminen jalan tai rämäpyörällä on rakas rituaali.

Vikperä on tarkoittanut minulle yleensä varsinkin juhannusta – kunnes poikaystäväni myötä keskikesän juhlinta on siirtynyt enemmän Pirkanmaan maaseudulle. Viimeksi olemme käyneet Nauvossa kesällä 2011, ja toivoisin kovasti uusintaa tänä vuonna.

IMG_1553

nauva ja uudet hiukset 048

Turku

CIMG2603

Jos Tampere on reteä ja rento, on Turku minusta ihanan romanttinen. Rakastan Turun kirjastoa ja sen paikkaa joen rannassa, sekä sen edessä sijaitsevaa piazzatyyppistä ravintoloiden aluetta.

Turkuun minulla ei ole ollut yhtä paljon asiaa kuin Tampereelle, ja siksi se onkin minusta niistä kahdesta jotenkin kiehtovampi. Sinne olemme tehneet poikaystäväni kanssa monena kesänä kesäreissun, myös ystävieni kanssa olemme käyneet Turussa milloin burleskifestivaaleilla ja milloin ihan muuten vain fiilistelemässä entistä pääkaupunkia. Turkuun lähteminen tuntuu aina jotenkin vähän juhlalliselta ja erityiseltä – Tampereesta on tullut ehkä vähän arkisempi, kun siellä on tullut ravattua niin paljon.

Naantali

DSC_0852

Naantalissa vietämme aina joka toisen tapaninpäivän poikaystäväni serkkujen luona. Joulunpyhä kuluu syöden, pelaten ja jutustellen.

Serkkujen luona on tullut käytyä vuosien varrella myös kovasti erilaisissa valmistujaisissa ja rippijuhlissa, joten kerran satuin näkemään Naantalin keskustan kesäloistossan. Vanhakaupunki teki minuun tietysti vaikutuksen, joten viime lokakuussa vein poikaystäväni syntymäpäivän viettoon Turun sijaan viehättävään Naantaliin.

Kainuu:

Sotkamo

Yhtä lailla kuin juhannus Nauvossa on ollut heinäkuinen lomaviikko Kainuussa Katinkullassa yksi lapsuuteni ja nuoruuteni merkittävistä asioista. Upealla paikalla Vuokatin vaarojen kyljessä sijaitseva aktiivilomakohde on yksinkertaisesti kaikkea, mitä lapsi voi toivoa. Ja viime kesäisen vierailun jälkeen voin todeta, että aivan yhtä ihana paikka se on näin aikuisenakin. Sinne haluan viedä joskus omat lapsenikin.

Nyt osasin muuten arvostaa lomakeskuksen lisäksi myös Kainuun upeaa luontoa. Esimerkiksi Hiidenportin kansallispuiston korpimetsä on sellaista hurjaa suomalaista luontoa, joka tekee hiljaiseksi. Olen miettinyt ja kaivannut niitä maisemia täällä etelässä aika paljonkin.

DSC_0569

Suomussalmi: Martinselkosen Eräkeskus

DSC_0377

Kainuusta kuulemma katoavat työpaikat ja ihmiset, mutta karhuja siellä on. Nallukat ovat tuoneet monelle karhusafariyrittäjälle kesäisen toimeentulon, kun turistit ympäri maailmaa tulevat katsomaa karhuja lähietäisyydeltä, ilman kaltereita. Meidän oli tietysti käytettävä yksi yö karhuretkeen, kun kerta Kainuussa oltiin. Se oli unohtumaton kokemus.

Kanta-Häme:

Hämeenlinna

haat

Toiset kummivanhempani asuvat Hämeenlinnassa, ja heidän nuorin lapsensa on yksi rakkaimmista ystävistäni. Hän on itse asiassa vanhin ystäväni – hän oli jopa ristiäisissäni mukana, äitinsä vatsassa. Lapsuudessani kävin joka vuosi vähintään viikonlopun verran Hämeenlinnassa, joka tuntui jotenkin aina isolta Keravaan verrattuna. Perheillämme oli tapana viettää uusi vuosi aina vuorotellen meillä Keravalla ja heillä Hämeenlinnassa. Vanhempamme jatkavat edelleen perinnettä, vaikka me lapset emme ole enää mukana.

Ystäväni on muuttanut sittemmin Jyväskylään, mutta naimisiin hän meni Hämeenlinnassa. Minä sain kunnian olla hänen toinen kaasonsa, ja hän tulee olemaan myös yksi minun kaasoistani.

Parola

Parolan nummille lähti poikaystäväni armeijaan kesällä 2009. Vaikka en Parolassa käynyt puolen vuoden aikana kuin muutaman kerran, on sen symbolinen merkitys tietenkin suurempi. Armeijaleskeyden jälkeen muutimme yhdessä Helsinkiin.

Lappi:

Saariselkä

Särkitunturilta 1

Olen käynyt elämäni aikana lukemattomia kertoja Lapissa lomailemassa – vahinko vain, että olen ollut niin nuori, etten ole oikein osannut innostua Lapista silloin. Suhtauduin perheemme jokavuotisiin Lapin-lomiin jotenkin masentavan arkisesti: Ai taasko on tämä aika vuodesta.

Selasin viime viikolla isäni ottamia Lapin-kuvia, enkä voinut uskoa, miten hienoissa maisemissa olen käynyt! Yleensä menimme Lappiin maalis-huhtikuussa hiihtämään, mutta kerran olemme käyneet Saariselällä patikoimassa ruska-aikaan. Menisin koska tahansa uudestaan Kaunispään ja Kiilopään maisemiin, edellisestä kerrasta on jo 14 vuotta aikaa!

Kolari: Ylläs

Islanti 2004 584

Yleensä menimme Lappiin aina yöjunalla, jonka pääpysäkki oli tietenkin Kolari. Kolarin alueella Ylläs-tunturin maisemissa olemme lomailleet useaan otteeseen.

Kerran meille sattui Ylläksellä hyvin mieleenpainuva kohtaaminen. Autoimme lumipenkkaan ajaneen miehen auton irti lumesta. Mies kiitti meitä antamalla bändinsä levyn meille – hän kuului lappilaiseen Souvarit-orkesteriin. Siitä lähtien laitoimme aina Souvarit soimaan, kun tulimme napapiirin alueelle.

Muonio: Jeris

Samaan tapaan kuin Ylläkselle, matkasimme useammin kuin kerran Muonion Jerisjärven tuntumaan. Hotelli Jeris on jäänyt mieleeni erityisesti sen japanilaishenkisestä kylpylästä, jossa sai lillua jopa 40-asteisessa vedessä samalla kun ulkona paukkui kova pakkanen.

Enontekiö: Vuontispirtti

Tunturihiihtoa

Kyllä kaikista legendaarisin Lapin-lomakohde on kuitenkin Enontekiön Vuontispirtti. Sinne reissasimme kaikista eniten, ja siellä oli toistaiseksi viimeisin Lapin-matkani vuonna 2006. Silloin angstasin karmeasta kohtalostani päiväkirjaan. Minusta oli hirvittävä vääryys joutua hiihtämään kimaltavia hankia pitkin muun muassa Pallas-tunturilla, juoda kaakaota Nammalakurulla ja syödä eväsleipää Montellin majalla. Voi tyttöpoloa.

Itse asiassa juuri Vuontispirtin valitsisin tukikohdakseni, jos nyt pääsisin taas Lappiin. Katsoisin, jaksaisinko nousta kolme kilometriä Montellin majalle niin kuin silloin ennen vanhaan.

Keski-Suomi:

Jyväskylä

IMG_2646

Jyväskylän Harju ja koko kaupunki oli minulle täysin tuntematon paikka aina vuoteen 2011 saakka. Silloin matkustin ensimmäistä kertaa tapaamaan hämeenlinnalaista ystävääni, joka oli muuttanut Keski-Suomeen opiskelemaan.

Tykästyin syksyisenä viikonloppuna järvimaisemien kaupunkiin kovasti, minusta Jyväskylä tuntui kokoaan suuremmalta. Jyväskylä onkin aina liittynyt juuri tähän ystävääni, muuta asiaa paikkaan minulla ei ole ollut. Mutta tämän kevään aikana olisi tarkoitus Oriveden opiston porukalla lähteä maakuntamatkalle Jyväskylään, josta yksi kaveriporukastamme on kotoisin. Nyt minulla on siis paikkaan yksi linkki enemmän.

Laukaa

Viime juhannuksena repäisimme ja varasimme isolla porukalla paljulla varustetun juhannusmökin. Mökki sijaitsi Jyväskylän kupeessa Laukaalla. Näissä ihanissa järvimaisemissa vietimme sitten oikein oppikirjanmukaisen juhannuksen.

Etelä-Pohjanmaa:

Seinäjoki: Provinssirock

CIMG2486

Seinäjoki on minulle lähinnä tuttu Törnävän leirintäalueena. Provinssissa on tullut könyttyä niin 2008, 2010 kuin 2011. Ensimmäisellä kerralla matkustimme keravalaisporukan kanssa sinne festarijunalla – siinä junassa olikin muuten tunnelmaa! Sen festariviikonlopun aikana kävimme sen verran Seinäjoen keskustassa, että ystäväni saivat suihkutella itsensä raikkaiksi rautatieaseman invavessan käsisuihkulla. Olin silloin ainoa ajokortillinen, joten jouduin kyyditsemään heitä. Itse tykkäsin piehtaroida festarilemuissa koko viikonlopun, eikä se tainnut olla yhtään huono asia: silloin ensimmäisessä Provinssissani tapasin poikaystäväni.

Sen jälkeen minun ja hänen festariporukkansa yhdistyivät. Provinssista olen aina tykännyt paljon enemmän kuin vaikkapa Ruisrockista – Seinäjoella oli aina rennompi tunnelma. Edes pomminvarma sade ei koskaan ollut ongelma. Nyt Provinssiajat ovat jääneet taakse, nykyään hankin kesäisen musiikkiannokseni Flow’sta.

CIMG3436

Pohjois-Karjala:

Koli

16990835_10155041666302485_426316748_o

Kolin kansallismaisemissa opettelin Isä meidän -rukousta ulkoa, jotta suorittaisin rippileirin kunnialla läpi. Jeesusta enemmän muistelen kyllä ihanaa aikaa ystävien kanssa. Suurin osa Keravan seurakunnan leireistä taisi olla Espoossa Nuottakodossa, mutta onneksi minä ja moni ystäväni lähdimme Pohjois-Karjalaan asti.

Meillä oli oma rantamökki, kaunis järvenranta ja upeaa metsää ympärillä. Se oli mieleenpainuva kokemus nimenomaan yhteisöllisyyden takia.

Päijät-Häme:

Heinola: Vierumäki

Lahden seutu on minulle tuttu melkeinpä ainoastaan kahden urheilulomakohteen takia. Neljä vuotta sitten vietimme poikaystäväni kanssa Vierumäellä viikonloppuloman. Se on muuten viimeisin kerta, kun olen hiihtänyt – kääk! Sen viikonlopun hiihtolenkkien aikana päässäni kypsyi ajatus ensimmäisestä romaanistani, jota aloinkin pian sen jälkeen kirjoittaa.

Vierumäki on mukavan lähellä Lahtea, joten kävimme siellä syömässä ja elokuvissa.

Nastola: Pajulahti

Pajulahti on Vierumäen tapaan urheilemisen ympärille suuntautunut lomakeskus. Siellä olen ollut viimeksi lapsena kaverini ja isäni kanssa.

Satakunta:

Pori

First time in notorius #pori #visitfinland #finland #instadaily

A post shared by Sonja (@sonjanette.fiftyfifty) on

En voi sanoa tuntevani Poria oikeastaan yhtään, mutta viime huhtikuussa meidät kutsuttiin sinne poikaystäväni ystävän syntymäpäiville. Lähinnä Sokos-hotellin ja Kehräämön välille sijoittunut vierailu herätti kuitenkin mielenkiinnon Poriin. Tuli olo, että tekisi mieli mennä jazzeille jonain kesänä. Samalla voisi käydä katsomassa kuuluisat Yyterin hiekkarannat.

Etelä-Savo:

Mäntyharju

mäntyharju 080

Erään ystäväni perheen mökki sijaitsee Mäntyharjulla, jossa olen ollut kerran viettämässä kesäistä viikonloppua. Mökki on hyvin perinteisissä suomalaismaisemissa kirkkaan järven ja vehreän metsän ympäröimänä. Minusta on aina yhtä ihanaa päästä uimaan järviveteen, joka tuntuu jotenkin merivettä lempeämmältä.

Uimisen, saunomisen, grillaamisen ja veneilyn viikonlopun Mäntyharjulla muistan myös siitä, että se oli viimeinen viikonloppuni Suomessa ennen kuin lähdin kielikurssille Ranskan Rivieralle.

Sen pituinen se, ainakin tällä erää! Ja nyt haluaisin haastaa teidät muutkin kertomaan ja kuvittamaan oman Suomenne. Tällaisena 100-vuotisjuhlavuonnahan voi heittäytyä vähän isänmaalliseksi ja romantisoida arkista elämää. Vai mitä?

Jos osallistut tähän blogihaasteeseen ja kerrot, miltä sinun Suomesi näyttää, toivon vain, että mainitset FIFTYFIFTY-blogin haasteen alkuperänä ja linkkaat tähän kirjoitukseen. Kaunis kiitos!

Haasteeseen ovat tarttuneet myös:

Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -blogin Veera, jonka sydän on kotiseudulla Pohjois-Karjalassa. 

Kerran poistuin kotoa -blogin Noora, joka rakastaa kotikaupunkiaan Tamperetta.

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 16:48

    Olipas kiva Suomi-postaus. Mä kyllä tykkään Helsingistä. vasta viiimeisen 10 vuoden aikana olen pikkuhiljaa alkanut tutustua siihen eri kulmilta, mutta todella vasta pintaraapaisun verran. Tampere on myös yksi mun suosikki kaupungeista Suomessa – rennompi ja helpompi mielestäni kun hienostuneempi Turku. Naantali ja Porvoo, molemmat niin ihanan idyllisä pikkukaupunkeja. Kainuussa Hiidenportti ja Kajjaani, jossa joskus asuin. Hämeenlinna, johon ihastuin joskus teininä palavasti Suomi-junalla turneella… Sun Suomi näyttää kyllä tosi kivalta paikalta, jos olisin ulkomaalainen ja en ymmärtäisi tekstiä haluaisin kyllä heti saada selville mistä nämä kuvat on.

    Mun maakuntakierrospostaus sivusi hiukan samaa aihealuetta https://wpdev.rantapallo.fi/sarsa/2016/12/06/maakuntakierroksella-suomessa-muistoja-ja-haaveita/

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 17:02

      Kiitos Sarsa, tätä oli kiva tehdä! 🙂 Tampere on kyllä joo rennompi kuin Turku, samaa mieltä. Heh, munkin mielestä mun Suomi on kivannäköinen, olisi kiva jos moni muukin innostuisi tekemään vastaavan. Sua mä itse asiassa vähän ajattelin mielessäni, että olisi mahtavaa, jos säökin tekisit tällaisen. Sulle kyllä tulisi ihan kilometripostaus, kun oot ollut ihan joka paikassa ainakin muhun verrattuna! 😀 Mutta tosiaan, kiva kun muistutit tosta sun maakuntapostauksesta, sehän ajaa vähän saman asian. 🙂

  • Reply Miia torstai, maaliskuu 2, 2017 at 11:10

    Pitääpä tarttua tähän haasteeseen myös jossain vaiheessa, sopii kyllä hyvin tähän Suomen 100-vuotisjuhlaan. 🙂 Ja kuinka kattavan postauksen olitkaan Suomesta saanut! Hyvä kun aluksi kirjoitit, että et tunne Suomea juurikaan ja silti kirjoititkin vaikka kuinka monesta paikasta! 😀

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY torstai, maaliskuu 2, 2017 at 11:44

      Hei kivaa jos tartut haasteeseen, Miia! Tätä postausta oli oikeasti kiva tehdä, vaikka se vei jonkin verran aikaa. 🙂 No mulla on oikeasti sellainen olo, etten tunne Suomea hirveästi, mutta toki listaan kertyi aika monia paikkoja kaikesta huolimatta. 😀 Pintapuolisesti toki tunnen suurimman osan paikoista.

  • Reply Maarit Johanna lauantai, maaliskuu 11, 2017 at 16:18

    Sie oot kyllä kerennyt kiertää Suomea varmaan enempi kuin mie 😀 Muistan kyllä itekin tuon Rane ja Keravan kollit ja sen perusteella ei ole ollut kovin ruusuiset kuvat kyseisestä citystä. Ei sillä, että koskaan olisin siellä käynytkään, mutta ei muutenkaan ole innostanut. Ehkä pitäisi antaa ennakkoluuloille huutia ja käydä testaamassa ihan kaikenlaisia mestoja. Miekin oon jo varovaisesti listaillut Suomikohteitani luonnoksiin. Ehkäpä ne kohta multakin ilmestyy! 🙂

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, maaliskuu 11, 2017 at 20:46

      Heh, jotenkin hassua kun itsellä on sellainen olo, etten ole nähnyt melkein mitään, mutta ehkä se ei sitten pidä paikkansa. 🙂 Jee kivaa! En malta odottaa, mitä ihmeellisiä Lapin-kuvia ja juttuja sulta löytyykään. 🙂

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa lauantai, maaliskuu 25, 2017 at 20:50

    Tässä vihdoin oma postaukseni: https://wpdev.rantapallo.fi/kerranpoistuinkotoa/2017/03/25/minun-suomeni-rakkaimmat-paikat-ja-muistot/
    Todella niukka verrattuna sun Suomeen, mutta mulla vaatii hyvin paljon, että jostain kohteesta tulee mulle niin merkittävä, että sen viitsin nostaa esiin tällaisessa postauksessa 🙂 Provinssissa on itsekin tullut paljon luuhattua, nuo telttameret ja kulmat näyttävät enemmän kuin tutuilta. Meillä on joinain vuosina ollut telttakylät pystyssä hyvin samoilla tienoilla. En nyt vaan tietenkään suoralta kädeltä muista, oonko ollut telttailemassa tuolla samoina vuosina.

    • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, maaliskuu 26, 2017 at 12:47

      Jee, kivaa! Käyn heti lukemassa! 🙂 Muistelinkin, että sä oot joskus puhunut käynees Provinssissa, good times! Me leiriydyttiin oikeastaan aina tuon ladon kulmille. Ja se on ihan hyvä, jos tekee jotain rankkausta noiden paikkojen suhteen. Mäkin olisin periaatteessa voinut jättää monta paikkaa pois, mutta kun niitä muistoja alkoi tulvia niin en sitten kuitenkaan raaskinut.

    Leave a Reply