Kuinka tähän päädyttiin?

Oli kesä 2003, kun huristelin pitkin maaseudun raitteja Eurassa sähkönsinisellä skootterillani. Se oli Peugeot Jet Force. Siinä oli komea pakoputki ja se kulki melkein yhtä kovaa kuin ystäväni Aprilia SR – hyvässä tuulessa ja mukavaan alamäkeen mahdollisesti jopa 55 km tunnissa. Ne olivat vauhdikkaita aikoja ne.

Sittemmin en ole muutamaa kevarikyytiä enempää tehnyt tuttavuutta ei-poljettavien kaksipyöräisten kanssa. Voisi jopa sanoa, etten yleensäkään ole kovin kiinnostunut moottorilla kulkevista vempeleistä – olen tässä tapauksessa hyvinkin stereotyyppinen tyttöihminen.

Siksi onkin vallan käsittämätöntä, että tällä hetkellä huomaan puhuvani moottoripyöristä päivittäin. Välillä jopa ihan oma-aloitteisesti.

Muutaman kuukauden kuluttua olen nimittäin hyppäämässä Harrikan kyytiin ja matkaamassa Espanjan etelärannikolta koko matkan Euroopan halki ja aina tänne Suomen Turkkuseen saakka. Termi kaltaiselleni on kuulopuheiden mukaan tarakkaharakka (enhän sentään itse ohjasta tuota metallista ratsua). En oikein tiedä, mitä kyseisestä tittelistä pitäisi ajatella, vaan hyvin vähänpä tiedän muutenkaan, mihin olen lupautunut mukaan. Tämä tirppa on vielä toistaiseksi niin sanotusti pihalla.

Kuinka tässä sitten edes kävi niin, että kaltaiseni vihreäarvoinen, vain pakon edessä auton rattiin tarttuva tyttönen googlaa kaikki illat nahkaisia ajohousuja?

Mies. Mikäpä muukaan.

Kevään aikana blogiin tulee päivittymään erilaista sisältöä koskien matkan valmistelua, sen fiilistelyä ja reitin varrella koettavien kohteiden valintaa. Luultavasti iso osa tästä on omaa uuden oppimisen dokumentointiani, mutta varmasti saadaan myös ihan asiantuntevaakin ääntä, jahka nuo harrikkamiehiksikin tituleeratut pääsevät ääneen.

Eipäs muuta kuin tervetuloa mukaan! Ihmetellään yhdessä v2-moottoreiden pärinää tai sitten – todennäköisemmin –  keskitytään fiilistelemään upeaa reissua ja löydetään uusia helmiä matkan varrella koettaviksi.

-Emma-

No Comments

Leave a Reply