Painajaismainen Panamá

No ehkä vähän liioiteltu tuo otsikko, mutta ei ole kovin kummoisia kertomuksia täältä Panamá Citystä. Ensimmäiset päivät hengasin oikeastaan vaan hostellilla, kävin syömässä Burger Kingissä ja Subwayssä sekä pyörimässä Multicentro-ostarilla. On ollut niin kuuma, ettei ole hirveästi jaksanut liikkua missään, vähän käveleskellyt lähiympäristössä. Yhtenä päivänä tein sen virheen, että menin kaupungille shortsit jalassa, jonka jälkeen sain osakseni pelkkää autojen tööttäilyä, miesten huutelua ja muuta ahdistelua, joten palasin takaisin ahdistavan kuumiin legginseihin. Täällä tuo ahdistelu on ihan eri luokkaa kuin mitä se oli välillä Guatemalassa. Miehet jopa pysäyttävät auton tai hiljentävät vauhtia, että on enemmän aikaa tuijottaa paljasta pintaa. Kaikki paikalliset kulkevat lähinnä farkut jalassa tai pitkä hame päällä, enkä ihmettele miksi.

Koetin mennä samana päivänä rantaan kuvaamaan horisonttia, mutta joka paikassa oli vartijoiden koppeja, ja sain kuulla kiellon toisensa perään, etten voi kulkea sieltä, sillä kyseessä on yksityisalue. Pääsin sitten toisena päivänä rantaan asti ja katselin jonkun aikaa merta ja lahden toisella puolella olevaa Casco Viejoa. Samalla reissulla kun kuljin puhelin kädessä Google Mapsia kuunnellen, joku panamalainen nainen lyöttäytyi seuraani ja kysyi mistä olen. Jutustelimme kävelyn aikana ja nainen neuvoi, ettei puhelinta kannata pitää kädessä kadulla. Hän myös sanoi, että jos minun täytyy ottaa taksi, niin ottaisin mieluummin Uberin. Kuulemma jos joku näkee, että tulen taksista, voin joutua ryöstetyksi (taksiasiakas=rikas). Arvostan paljon tuollaista, että tuntematon tulee antamaan käytännön vinkkejä 🙂 Ja on täällä kadulla paikka paikoin ihan kivojakin yksityiskohtia, kuten kukkivia puita.

Hostellin vaihto

Aloin epäilemään toisen yön jälkeen, onko hostellissa luteita tai jotain muuta paskaa, joka puree/pistää. En kuitenkaan nähnyt mitään kun tutkin sängyn. Kävin varmuuden vuoksi ostamassa permetriinivalmistetta, joka on tarkoitettu kotieläinten tuholaishäätöön ja suihkutin sillä sängyn, repun ja kassin. Ostin myös parinkympin höyrypesurin, jolla käsittelin kaikki repun saumat ja lokerot sun muut. Kolmannen yön jälkeen sain tarpeekseni koko hostellista ja etenkin sen ärsyttävistä työntekijöistä. Varsinkin toinen respan äijistä oli todella epäasiallinen, läiski naisasiakkaita perseelle, repi minua paidasta, että näkisi niskassa olevat tatuointini, esti pääsyni keittiöön ja jäi tuijottamaan ovelle, tuli istumaan ihan kiinni kun yritin datailla yms. Katsoin netistä kyseisen hostellin palautteita ja suurin osa oli ihan ok, mutta ne mitkä arvostelivat hostellia millään tavalla, olivat saaneet osakseen hostellin työntekijän hyökkäävän vastauksen ja asioiden vähättelyn, ja se oli viimeinen niitti sille, etten enää halunnut kuluttaa sekuntiakaan moisessa paikassa. En suosittele kenellekään Siriri-hostellia. Päällisin puolin paikka näyttää kivalta uima-altaineen kaikkineen, mutta pinnan alla on pelkkää paskaa.

Lähdin hostellista yön selkään, mutta onneksi uusi majapaikka oli kiven heiton päässä.

Hysteeristä hyönteistorjuntaa

Varasinkin uuden hostellin viimeiselle kolmelle yölle ja tämä on miljoona kertaa parempi vaihtoehto. Matkaa tänne oli vain pari korttelia, joten senkään puoleen ei ollut ongelmaa. Olen nyt Sophia’s Hostelissa, täällä on mukavat työntekijät ja hyvä ilmapiiri. Täällä on myös ilmaista kahvia, teetä ja vettä tarjolla 24/7. Aamupalalla on pannukakkua ja hedelmiä.

Mitä tulee mahdollisiin luteisiin, olen varmuuden vuoksi höyryttänyt reppua ja muita kamoja nyt muutamaan otteeseen, mutta en usko, että niissä mitään ötököitä on. Pidin koko Siririssä oloajan reppua suljettuna ja sadesuojaa sen päällä, toisin kuin muut huoneen asukkaat, jotka levittivät kaikki kamansa sängyille ja lattialle avonaisena. Mitään lisäpuremiakaan ei ole tullut sen jälkeen, kun lähdin Siriristä. Aion kuitenkin viedä Suomeen päästyä kaikki kamat suoraan 60 asteen pesuun ja ne mitä ei voi pestä, vien saunaan vakuumipussissa. En halua ottaa pienintäkään riskiä, että toisin kotiini esim. luteita. Ne ovat lisääntyneet hirveällä vauhdilla matkustelun yleistyttyä ja olen täälläkin nähnyt monen reissaajan iholla tyypillisiä luteen puremajälkiä. Valitin asiasta jo vakuutusyhtiöön ja sain takaisin höyrypuhdistimen ja hyönteismyrkyn hinnan. Jos veisin kamat kuumakäsittelyyn Helsingissä, saisin myös sen rahan takaisin vakuutuksesta, mutta kysyin hyönteistorjujalta, niin hän sanoi, että saunottaminen ajaa saman asian, kunhan lämpötila on 60-100 astetta ja kamoja pitää ylälauteella vähintään kaksi tuntia. Enkä ole edes varma oliko kyse luteista vai jostain muusta. Täällähän on myös polttiaisia, jotka on niin pieniä, ettei niitä näe silmällä kunnolla, mutta ne jättävät ihoon samanlaisen jäljen. Panamássa on kaiken lisäksi runsaasti minikokoisia keltiäisiä/muurhaisia, jotka myös purevat.

Minulla oli todella huono ennakkofiilis tästä Panaman reissusta, ja mietin monta kertaa, ettei pitäisi lähteä Meksikosta ollenkaan. Aavistukseni oli tälläkin kertaa oikeassa, joskaan en tiennyt mitä ikävyyksiä täällä kohtaisin. Pelkäsin ennen reissuun lähtöä nimenomaan luteita, hämähäkkejä ja trooppisia sairauksia ja ajattelin etten ikinä selviäisi, jos joutuisin esimerkiksi ludehostelliin. Mutta aika rauhallisesti kuitenkin otin tapahtuman, enkä alkanut hysteerisenä tyyliin polttamaan kaikkea irtainta, niinkuin olin ennakkoon kuvitellut 😀 Muistan joskus vuosia sitten, kun lähipiirissä oli täitä ja sen jälkeen tein järkyttävän suursiivouksen kotona, imuroin tyyliin kaiken lattiasta kattoon, desinfioin pinnat, pesin kaiken 90 asteessa, heitin osan vaatteista roskiin ja mitähän vielä, niin, pesin oman ja miehen pään täishampoolla. Ja kaikki tuo, vaikka omissa hiuksissani saati miehen päässä ei näkynyt yhtään mitään tiheästä kampaamisesta huolimatta, eikä täitartunnan saaneet ihmiset edes olleet käyneet asunnossamme. Oli ehkä hieman hätävarjelunliioittelua.. Mutta ehkä tuo samalla karaisi minua ja osaan nyt suhtautua hieman rationaalisemmin.

Shoppailua ja kulttuuria

Kuten mainitsin, en ole tehnyt täällä oikein mitään koko viikon aikana. Kävin ostarilla shoppailemassa vaatteita ja jotain pientä, kuten shampoota, meikkejä sun muuta. Multicentrossa on kalliita Tommy Hilfigerin yms. liikkeitä, mutta myös huokeampia vaihtoehtoja. Olen tykästynyt etenkin Alyss-kauppaan, joka on ikään kuin Ikean, Primarkin, Tokmannin ja Jyskin yhdistelmä. Toisin sanoen sieltä löytyy kaikkea vaatteista, laukuista, huonekaluista, sisustustarvikkeista ja kodin irtaimistosta lähtien. Tavarat ovat kauniita ja laadukkaan näköisiä, vaikka ne ovatkin jotain kiinalaista halpatuotantoa. Vaatevalikoima on myös todella kattava. Olen ostanut kaksi perus t-paitaa (5$ kappale), avaruuslegginsit (11$) sekä kahdet rintaliivit ja alushousut (10$ setti). Kävin ostarilla myös kahvilassa, jossa söin juustokierteen ja brownien.

Eilen jutustelin aamupalapöydässä sveitsiläisen Anjan kanssa, joka oli pari päivää täällä hostellissa vapaaehtoistöissä. Hän kysyi kävinkö jo Panaman vanhassa kaupungissa, jossa olin sanonut käyväni toissapäivänä. En kuitenkaan saanut aikaiseksi mennä sinne, joten menimme eilen yhdessä. Anja tilasi Uberin ja ajoimme noin vartin matkan vanhan kaupungin raunioille, jonne oli riistohintainen 15 dollarin pääsymaksu. Totta puhuakseni en ole jaksanut perehtyä Panaman historiaan juuri lainkaan, eikä se valitettavasti myöskään hirveästi kiinnosta. Sen tiedän, että Panama on perustettu 1519, joten tänä vuonna juhlitaan sen 500-vuotispäivää. Panamá Viejosta ei ole hirveästi jäljellä, sillä merirosvot tuhosivat kaupungin aikanaan. Raunioista on jäljellä lähinnä osa rakennusten seinistä ja perustuksista ja lisäksi korkeahko kellotorni (?), josta oli ihan kivat näkymät ympäri kaupunkia. Alueella oli lisäksi kauniita ikivanhoja puita, joista roikkui liaaneja. Panamassa on myös toinen, uudempi vanha kaupunki, Casco Viejo, mutta en jaksanut käydä siellä.

Totta puhuakseni nämä puut kiinnostivat minua tällä kertaa enemmän, kuin itse rauniot. En jaksanut tavoistani poiketen lukea edes infotauluja.

Kiertelimme Anjan kanssa alueella ja molemmat oli ihan hiestä märkiä. Eilenkin oli +33 astetta ja auringossa vielä enemmän. Ilmankosteus on sellaista 76% luokkaa, joten se tekee olosta vielä tukalamman. Tämä ei kuitenkaan enää aiheuta samanlaista **tutusta, kuin reissun alkuvaiheilla, joten olen varmaan sopeutunut pikkuhiljaa. Menimme kiertelyn jälkeen kahvilaan syömään juustokakkua ja olimme jo jatkamassa matkaa, kun alkoi kuulua musiikkia. Käännyimme takaisin ja museon pihalla oli perinteinen panamalainen tanssiesitys. Toisessa esityksessä paikalle tanssi hirviönaamareilla varustettuja miehiä, jotka pelottelivat lapsia tanssin ohessa. Osa lapsista itki kauhuissaan, voi eiiii 😀 Museon pihalla oli myös panamalainen kolmikko, joka esitteli vanhaa pukeutumistyyliä. Tämä oli kiva piristys päivään.

Tulimme takaisin Uberilla ja menimme suoraan vielä ostarille pyörimään. Anja halusi jonkun paidan palaneen ylävartalonsa suojaksi, mutta vaikka kävimme monessakin eri liikkeessä, ei hän päätynyt ostamaan mitään. Itse ostin Conwaystä laivastonsiniset rintaliivit ja alushousut. Täällä on tosi hyvä valikoima alusvaatteita, eikä niitä iänikuisia mustia ja beigejä, mihin Suomessa usein törmää. Lähdimme ostarilta ja menimme vielä Subiin hakemaan patongit. Subwayssä oli tuhat kertaa kuumempi kuin ulkona, joten otimme ruuat mukaan ja tulimme hostellille syömään.

Hostellilla on myös aika nihkeän kuuma, mutta huoneissa on ilmalämpöpumput, jotka menevät illalla päälle ja puhaltavat ihanaa 20-22 asteista ilmaa. Ensimmäisinä öinä oli jopa hieman kylmä, mutta se oli vaan ihana tunne. Olen 10 hengen sekadormissa, mutta kaksi ensimmäistä yötä olin ainoa nainen viiden miehen kanssa. Heistä ei harmia ollut, joten sain nukuttua ihan normaalisti, eikä minua muutenkaan yleensä kiinnosta millaista porukkaa huoneessa on tai olenko ainoa nainen, kunhan saan nukkua yöni rauhassa. Eilen huoneeseen tuli myös joku vanhempi jenkkinainen. Totta puhuakseni miesten kanssa on helpompi jakaa huone, sillä he eivät levittele kamoja ympäriinsä ja osaavat muutenkin liikkua hiljaa yöllä ja varhain aamulla. Naiset ovat usein todella epäsiistejä, kylppäriin on tunnin jono, majoittujat puhuvat ja nauravat kovalla äänellä keskellä yötä, toisten nukkumista ei kunnioiteta jne. Juttelimme tästä samasta aiheesta myös Facebookin naisreissaajille tarkoitetussa ryhmässä ja moni oli samaa mieltä.

Jäätelö on erityisen hyvää tällaisella helteellä.

Täällä on telkkari jatkuvasti auki ja olemme katselleet mm. futismatseja sekä ajankohtaisohjelmia huonekavereideni kanssa. Telkkarista tulee koko ajan juttua Venezuelasta, Meksikosta, Jenkeistä ja siirtolaisongelmasta, mutta en valitettavasti ymmärrä hirveästi, koska tekstejä ei ole. Toisaalta ihan hyvä vaan, koska uutisissa on pelkästään surullisia asioita. Nyttenkin näytetään itkeviä ihmisiä Perusta, missä juuri äsken kuoli 17 ihmistä kaksikerrosbussin tulipalossa.

Costa Rica kutsuu

Tänään kävin vielä ostarilla hengailemassa, koska siellä on jatkuva ilmastointi päällä ja ihanan viileää. Kävin myös KFC:ssä syömässä herkullisen kanatortillan ja ranskalaisia. Hinta oli suht edullinen; juomineen päivineen 3,99 dollaria, verrattuna vaikkapa Burger Kingin nugetti-ateriaan, joka on yli 6 dollaria. Olen jo luovuttanut huoneeni/sänkyni, sillä check out oli klo 11 ja kello on nyt kohta seitsemän illalla. Saan hengailla tämän päivän täällä ja käyttää keittiötä ja kylpyhuonetta ihan normaalisti. Pesin myös pyykkiä ja vein ne ulos kuivumaan. Se hyvä puoli tässä helteessä on, että pyykit kuivuvat silmänräpäyksessä!

TICA-bussi Costa Ricaan lähtee vasta 23:55. Menen Albrookin bussiasemalle varmaan joskus yhdeksän-kymmenen maissa. Tarkoituksena on tilata Uber, jos saan sovelluksesta vaihdettua käteismaksun korttimaksuksi. Jostain syystä sovellus ei toiminut normaalisti tänään. Matka-aika Costa Rican pääkaupunkiin San Joseen tulee olemaan 14-15 tuntia, joten olen perillä vasta huomenna joskus iltapäivällä. Kävin ostamassa snäksejä ja toivon, että matkalla on edes yksi pysähdys, että saan aamukahvin huomenna.. Mutta eipä tässä muuta ihmeellistä. Tosiaan en hirveästi ole tehnyt tämän viikon aikana, mutta toisaalta olen kokenut reissun aikana jo niin paljon, että loppuaika saa mennäkin ihan vaan chillailun ja lomailun merkeissä.

Panama ei kaupunkina myöskään ole erityisen kiehtova, ja koen ristiriitaisia tunteita pilvenpiirtäjistä. Ne on lähinnä orjatyöllä rakennettu, sillä Panama käyttää hyväkseen laittomia siirtolaisia halpana työvoimana. En myöskään pidä siitä, että täällä on niin paljon pankkeja, jotka auttavat länsimaisia riistoyrityksiä kiertämään veroja. Heti pilvenpiirtäjäkeskustan ulkopuolella on slummialue, jossa rakennukset ovat vain jotain hökkelikyhäelmiä. Perussuurkaupungin meininki. Jos nyt saisin tehdä uuden matkasuunnitelman, en todellakaan olisi tullut tänne, vaan mennyt ennemmin vaikka Nicaraguaan. Tottakai tiesin, millainen paikka tämä on, mutta Belizen sairaalareissun takia iso osa matkabudjetistani valui kankkulan kaivoon, enkä voinut mennä esim. sademetsäretkelle, mitä olin kaavaillut. Olen joutunut vähän pakon edestäkin olemaan pelkästään Panama Cityssä. Mutta onpahan tämäkin nyt koettu, yksi ainutkertainen kokemus lisää, enkä jaksa katua päätöstäni.

En tiedä vielä mitä teen Costa Ricassa – tuskin lähden mihinkään sademetsään, sillä on muutenkin niin kuuma ja kostea, ja ehdin kokea viidakon jo Guatemalassa. Kaikki päiväretket tulivuorillekin maksavat noin 100 euroa, joten en tiedä onko se sen arvoista. Meksikossa muuten Popocatepetl sen kun jatkaa purkautumistaan ja Pueblan asukkaita on evakuoitu. Hälytystaso on keltaisessa, enkä tiedä miten pitkään tilanne jatkuu epävarmana. Ei tietenkään haittaisi, jos ensi viikolla tulisi massiivinen purkaus ja estäisi lentoliikenteen, jolloin joutuisin jäämään Meksikoon.. 😀 Menen sinne siis 1½ päiväksi Costa Rican jälkeen odottamaan jatkolentoa takaisin Eurooppaan. Tietenkään en oikeasti toivo megapurkausta, koska se aiheuttaisi suunnatonta tuhoa ihmisille ja ympäristölle. Mutta joo, palataan taas loppuviikosta, kun olen asettunut seuraavaan kohteeseen!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Reissausta ja ruokaa tiistai, huhtikuu 2, 2019 at 14:35

    Hienoa jos tuli hyvä kokemus avuliaasta paikallisesta, minulla kun aina hälytyskellot soivat, jos joku lyöttäytyy seuraani ulkomailla kävellessäni – yleensä siinä aina päädytään siihen, että minulta halutaan jotain. Panama ei kuulosta ihan helpoimmalta matkakohteelta, jos taksien sijaan pitää käyttää Uberia, joka minusta on tuntunut aina vielä epäilyttävämmältä mitä sattuu -kuskien takia. Paikallisbussit ovat yleensä parhaita, mutta liekö niitä Panamassa on?

    • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning perjantai, huhtikuu 5, 2019 at 03:22

      Totta puhuen mullakin kävi hetken mielessä, että onko tuo seuraan lyöttäytyminen joku salakavala taskuvarkausyritys, mutta onneksi ei 😀
      Käytin Panamassa ensimmäistä kertaa Uberia, ja olen myös ollut aiemmin hieman epäileväinen. Onhan niitä sattunut ympäri maailmaa, että matkustaja on löytynyt hengettömänä ties mistä 🙁 Bussit kulkee Panamassa ihan normaalisti, mutta ne on monesti tupaten täynnä.

  • Reply Make tiistai, huhtikuu 2, 2019 at 19:02

    Itse käytin ongelmitta takseja sekä metroa Panama Cityssä. Uusi vanha kaupunki oli tosi mukava, tosin se on toisesta reunastaan kiinni nk.huonoon alueeseen, mutta siellä oli runsaasti poliiseja ”rajana”.
    Kävimme myös Kanavalla risteilyllä. Paikallisbusseja käytimme, kun lähdimme kiertämään Panamaa.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

    Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

    Seuraa blogia Facebookissa
    Seuraa Bloglovin'issa