Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Teotihuacán: Jumalten kaupungin loisto ja tuho

Teotihuacán, tuo mysteerien tyyssija, josta ei ole jäänyt juurikaan sanallista tietoa historiankirjoihin. Kaupungin mysteeriä on pyritty ratkomaan lähinnä pelkkien arkeogisten kaivausten myötä. Yleinen harhaluulo on, että asteekit perustivat Teotihuacánin, mutta kyseinen heimo saapui paikalle hylättyyn kaupunkiin vasta paljon sen kulttuurin romahtamisen jälkeen. (Side note: Asteekkien valtakausi oli 1400-1500 luvulla ja se sijaitsi nykyisen Mexico Cityn paikalla, jonne asteekkeihin kuuluneet mexikat perustivat Tenochtitlánin kaupungin.) Myöskään kaupungin alkuperäistä nimeä ei tiedetä; asteekit kuitenkin nimesivät paikan Teotihuacániksi, joka tarkoittaa nahuatlin kielellä jumalten paikkaa. Mutta mikä kaupungin alkuperä sitten on?

Kaupungin yksityiskohtainen pienoismalli löytyy alueen museosta.

HISTORIALLINEN AIKAJANA

(Alla olevat arvioidut aikajaksot ovat viitteellisiä ja ne vaihtelevat hieman lähteistä riippuen.)

Pre-Teotihuacan

Vuosina 500-200 eea. Meksikon laaksossa Texcoco-järven ympärillä vallitsi merkittävä agrikulttuuri. Maanviljelyyn keskittyviä kyliä olivat mm. Cuicuilco, Tlapacoya ja Tlatilco. Näihin aikoihin Xitle-tulivuoren purkaus kuitenkin pakotti asukkaat etsimään seesteisempää aluetta uudeksi elinympäristökseen. Pohjoisessa päin oli jo pieniä maanviljelystiloja, joiden kanssa uudet asukkaat muodostivat Teotihuacanin laaksoon uuden yhteisön. Tämän jälkeen alueella oli useampien eri yhteisöjen ja aikakausien vaiheita, joiden aikana Teotihuacania laajennettiin vähitellen, kunnes se koki täydellisen romahtamisen. Lopulta teotihuacanat hylkäsivät kaupungin. Syyksi lopulliseen romahtamiseen on arveltu niin sotia kuin kulkutautejakin.

150 eaa. ja ajanlaskun alun välistä aikaa kutsutaan Patlachiquen aikakaudeksi. Siitä ei ole jäänyt juurikaan merkkejä jäljelle, sillä kaikki kulttuuriset todisteet ovat hautautuneet myöhempien rakennelmien ja artefaktien alle.

Rakentaminen alkaa

Vuosina 1-125 jaa. Tzacualli-kaudella alueelle kehittyi Mesoamerikan ensimmäinen organisoitu urbaani kaupunki. Kauden alkuvaiheilla kaupunki sai ensimmäinen kaavansa, kun pohjois-eteläsuuntainen Avenue of the Dead ja itä-länsisuuntainen akseli muodostettiin. Tzacualli-kaudella aloitettiin myös Auringon ja Kuun pyramidien rakennustyöt. Kaupungin asukasluvuksi on arvioitu 17 000 ja pinta-alaksi 17 km2.

Pyramidien rakennus alkoi Tzacualli-kaudella.

Kukoistuskausi

Tzacuallia seurasi Miccaotli-kausi, jonka aikana vuosina 125-200 Auringon pyramidin rakentaminen jatkui, Sulkakäärmejumalan temppeli ja sitä ympäröivä sitadelli, Kuun aukio sekä muita rakennelmia valmistui. Tämä kausi oli Teotihuacanin kulta-aikaa, kaupungista oli tullut metropoli, joka houkutteli uusia asukkaita lähialueilta. Asukasluku oli 45 000 ja pinta-ala 22,5 km2. Aikakautta kuvaa myös käsityöläisten menestys, sillä tuohon aikaan mm. keramiikkataide oli suosiossaan.

Miccaotli-kaudella rakennettiin sitadelli ja Sulkakäärmeen temppeli.

Miccaotlin jälkeen tuli Tlamimilolpa-kausi (v. 200-350), joka voidaan jakaa varhaiseen ja myöhäiseen vaiheeseen. Kaupungin asukasluku kasvoi tänä aikana 65 000:een, mutta pinta-ala puolestaan pysyi samana. Tämä aiheutti ahtautta, jonka myötä vanhojen rakennelmien päälle rakennettiin uusia. Aikaa kuvaa myös värikylläisyys; moni rakennelmista oli kirkkain värein koristeltu, jonka lisäksi aikakaudella oli suosiossa muraalitaide. Kaupunkilaisilla oli yhteyksiä muihin aikalaisten yhteisöihin kuten mayoihin.

Tlamimilolpa-kauden Sulkasimpukan temppeli.

Xolalpan-kaudella v. 450-550 seremoniarakennelmien merkitys kasvoi ja sen osoituksena Kuolleiden valtakadun ympärille rakennettiin lukuisia tarkoitukseen sopivia rakennuksia. Seremoniallisen keskustan ympärille levittäytynyt asuinalue jatkoi myös kasvuaan. Asukkaita oli lähemmäs 100 000 ja heidän yhteytensä muuhun Mesoamerikkaan kasvoi, ulottuen Guatemalan Tikaliin asti. Teotihuacanista oli tullut merkittävä hallinnollinen ja uskonnollinen asutuskeskus ja se oli silloisen Amerikan mantereen suurin ja koko maailman kuudenneksi suurin metropoli.

Seremoniallisten rakennusten arkkitehtoninen kukoistus oli Xolalpan-kaudella.

Tuho lähestyy

Vuosina 550-600 oli Mepetec-kauden vuoro. Arkeologisista jäljistä päätellen kaupungissa on ollut konflikteja sekä massiivisia tulipaloja. Myös ystävällismielinen vuorovaikutus muiden mesoamerikkalaisten yhteisöjen kanssa päättyi, ja alueelta on löydetty merkkejä muiden yhteisöjen ilmestymisestä paikalle. Tämä enteili Teotihuacanin korkeakulttuurin loppua. Väkiluku alkoi hiljalleen laskea. Enimmillään Mepetecillä asukkaita oli noin 70 000, mutta lopulta populaatio oli romahtanut muutamaan tuhanteen yksilöön.

Mepetec-kausi.

Post-Teotihuacan

Teotihuacanin valtakauden päättymisen jälkeen noin vuonna 750 aluetta hallitsi pohjoisesta tullut sotaisa intiaaniheimo tolteekit. Asteekkien sukulaiskansan on epäilty ryöstelleen Teotihuacanissa, ja he ovat myös ottaneet vaikutteita omaan kulttuurinsa teotihuacanoilta. Sotaisan kansan kukisti 1150-luvun tienoilla toinen sotaheimo chichimeekit. Tämän jälkeen Meksikon laakson alueesta taisteltiin useaan otteeseen, kunnes asteekit perustivat sinne oman valtakuntansa. Asteekkien Tenochtitlán jäi viimeiseksi intiaanivaltakunnaksi espanjalaisten valloittaessa Etelä- ja Keski-Amerikan ja tuhotessa suuren osan kulttuuriperinnöstä.

YHTEISKUNTAJÄRJESTELMÄ

Sosiaaliluokat ja ammattiryhmät

Teotihuacanin väkiluvun kasvaessa asukkaat vaativat erilaisia palveluja, jonka myötä syntyi sosiaalinen luokkayhteiskunta. Alueella oli voimakas hierarkia, kaupungissa oli mm. erilliset asuinalueet eliitille ja muulle väestölle. Hallinnollinen sektori, mihin kuului mm. papisto oli vastuussa poliittis-uskonnollisesta ja taloushallinnon päätöksistä, joilla ylläpidettiin kaupungin järjestystä. Kaupungissa asuvien käsityöläisten ja kaupungin ulkopuolta majoittaneiden maanviljelijöiden vastuulla puolestaan oli yhteiskunnan taloudellinen tukeminen ja vastaaminen materiaalisten hyödykkeiden kysyntään. Hierarkian sisällä oli toimijoita, jotka vastasivat kaupankäynnistä lähi- ja kaukoalueiden välillä, osa työskenteli hallinnon alaisuudessa mm. tuotannon ohjauksessa, ja olihan alueella myös toki oma armeijansa. Korkean tason väki erottui tavan tallaajista mm. koristeellisten asujen ja päähineiden puolesta.

Eri sosiaaliluokkia kuvataan pienissä ihmisfiguureissa.

Käsityöläisillä oli hallussa niin keramiikka, korujen teko kuin työkalujen valmistaminen. Koruja valmistettiin esimerkiksi simpukankuorista, ja työkaluja kuten kirveitä, veitsiä ja mortteleita puolestaan kivestä ja luusta. Veitsenteräväksi käsitellyllä obsidiaanilla oli suuri merkitys yhteisössä ja sitä käytettiin myös valuuttana. Käsityöläisillä oli käytössään luusta tehtyjä ompeluneuloja. Suurin osa luonnonkuituisista kankaista on maatunut ajan saatossa, mutta rippeitä on säästynyt. Savesta valmistettiin astioita, naamioita ja patsaita. Teotihuacanissa olikin edustettuna kaikki ammattiryhmät ja osaamisalueet: arkkitehtuuri, seinämaalaus, ruukunvalanta, tekstiilityö, korinpunonta, maanviljely, metsätalous, tähtitiede, matonkudonta, kivityö, sulka- ja obsidiaanikoristelu ja monta muuta, joiden harjoittajat muodostivat ammattikiltoja ja ylläpitivät näin yhteiskuntahierarkiaa.

Käsityöläisten taidonnäytteitä.

Jauhamiseen ja murskaamiseen käytettyjä työkaluja.

Koruja valmistettiin mm. simpukankuorista, joita tuotiin Karibianmereltä asti.

Yhteisön sidoksista mantereen muihin kansoihin kertoo esimerkiksi materiaalihankinnat, joita käytettiin koruissa, työkaluissa ja rakentamisessa. Alueelle tuotiin mm. eksoottisten lintujen sulkia ja puuvillaa, sekä simpukankuoria Karibianmereltä, väripigmenttejä Queretarósta, obsidiaania Hidalgosta ja alabasteria Oaxacasta.

Ruokatuotanto

Vaihtokauppaa käytiin myös elintarvikkeilla ja alueelle tuotiin muun muassa suolaa ja kaakaota. Teotihuacanin alueella viljeltiin maissia, papuja, tomaattia, amaranttia, avokadoa, kaktusta ja chiliä. Näitä kasveja kasvatettiin tyypillisesti tulva-altaiden keskelle rakennetuilla korotetuilla maaosuuksilla, joita kutsutaan chinampa-systeemiksi. Koska kaupunki sijaitsi lähteiden äärellä, pystyttiin satoa tuottamaan keinokastelun ansiosta useamman kerran vuodessa.

Muuhun ruokatuotantoon kuului kalkkunoiden ja koirien kasvatus ravinnoksi. Peurat, kanit ja pekari-siat olivat luonnonvaraista riistaa. Monipuolista ruokavaliota täydennettiin kasveilla, hyönteisillä, sammakoilla ja kaloilla. Koska ruokaa oli saatavilla tehokkaan tuotannon ansiosta, jäi ihmisille aikaa kehittää itseään ja näin ollen myös taiteet saivat jalansijaa kulttuurissa.

Asumukset

Vaikka alue on nykyään kadottanut loistonsa, on koko Teotihuacan ollut erittäin koristeellinen ja värikäs paikka. Puhumattakaan pyhien kohteiden loistavuudesta, myös normaalien asumusten rakennusvaiheessa on käytetty pikkutarkkaa koristeellisuutta. Kiviseinien muuratut välit on koristeltu pienillä mustilla laavakivillä. Voi vain arvailla kuinka paljon aikaa tämän kaiken rakentamiseen on kulunut. (edit: Kuulin myöhemmin Guatemalassa, että pienet kivet saumoissa ovatkin merkkinä siitä, että rakennelma on tutkittu arkeologien toimesta. Tätä systeemiä käytetään kautta Keski-Amerikan.) Kiviseinäisissä taloissa oli tasakatot ja ovina toimi kankaat. Asuinkompleksit olivat kooltaan satojen tai jopa tuhansien neliöiden kokoisia ja ne oli jaoteltu asuntoihin, joissa asuneet ihmiset olivat keskenään joko sukua tai saman ammattikunnan harjoittajia. Eri paikoista tulleet ja eri etnisyyksiä edustaneet ihmiset asuivat omilla asuinalueillaan, mikä myös ylläpiti hierarkiaa. Kaikkialle kaupunkiin oli johdettu juokseva vesi San Juan -joesta ja/tai lähteistä, ja lisäksi alueella oli viemäröinti.

Asumusten raunioita. Pienet kivet saumoissa kertovat, että rakennelma on tutkittu arkeologien toimesta.

Korkeakulttuuri

Yhteiskunnan kehittyneisyydestä ja yhtenäisyydestä kertoo sekin, että teotihuacanoilla oli myös oma kirjoitusjärjestelmä, mutta valitettavasti sitä ei ole onnistuttu ratkaisemaan. Järjestelmä muistutti hieman alkeellisempaa versiota mayojen kirjoituksesta, mutta ilmeisesti kirjalliseen muotoon tallennettiin vain numeroita ja nimiä. Jos kirjoitus joskus pystytään selvittämään, selviää todennäköisesti myös kaupungin alkuperäinen nimi.

USKONTO

Uskonnolla oli suuri merkitys koko yhteiskunnan pyörimisessä, se vaikutti niin arkeen kuin juhlaankin. Voikin sanoa, että uskonto oli Teotihuacanin kulttuurin ydin. Uskonnollisilla, seremoniallisilla ja rituaalisilla käytännöillä oli symbolinen luonne, ja ne edustivat yhteiskunnan käsitystä luonnosta ja maailmasta ylipäänsä. Jokainen symboli merkitsi jumalten erityistä ominaisuutta ornamenttien, esineiden ja eläinten kautta. Symboliikkaa löytyy rituaalimenojen ulkopuolella seinämaalauksista, veistoksista ja keramiikasta, kuin myös rakennusten sijoittelusta, hautauskäytännöistä ja maanviljelyyn liittyvistä toimenpiteistä.

Tlaloc-jumala ruukkuun maalattuna.

Kuten tyypillistä monelle alkuperäiskansalle, myös Teotihuacanissa palvottiin luomiseen, hedelmällisyyteen ja elämän kiertokulkuun liittyviä elementtejä. Astronomia on ollut apuna useiden pyhien rakennusten sijoittelussa ympäri maailman ja kautta ihmiskunnan historian, niin myös Meksikossa. Tästä on merkkinä temppeleiden ja pyramidien sijoittaminen niin, että ne ovat kesäpäivänseisauksen aikaan linjassa Auringon ja Seulasten tähtiryhmän kanssa. Tämä kertoo lisäksi siitä, että kalenterin merkitys on ollut suuri ja vuodenkiertoa on seurattu tarkoin. Myös uhrilahjojen ja hautalöytöjen perusteella tiedetään etenkin ilmastoon ja hedelmällisyyteen liittyvien jumalten lepyttelyllä olleen merkittävä rooli alueen kansojen uskomuksissa. Toissijaisina jumalina palvottiin joitain eläimiä. Eläinten voima ja kyvyt nähtiin ylivertaisina ihmiseen nähden ja näin ollen eläimiä oli syytä kunnioittaa. Monissa patsaissa esiintyy muun muassa kissaeläimiä ja käärmeitä.

Suuria kissaeläimen päitä oli koristeena Auringon pyramidin ulkopuolella olevassa lisärakennuksessa.

Hautausmenot

Hautausmenoista on saatu osviittaa arkeologisia löydöksiä, hautoja ja luurankoja tutkimalla. Ennen kuolonkankeuden iskemistä ruumis aseteltiin sikiöasentoon ja kiedottiin paketiksi huopien ja köysien avulla. Tämän jälkeen paketti sijoitettiin kiviseinämän sisälle, jota ilmeisesti pidettiin jonkinlaisena alttarina. Metodin uskottiin johtaneen henkilön kykyyn syntyä uudelleen. Monissa mesoamerikkalaisissa yhteisöissä kuolema on vain yksi osa elämän kiertokulkua, kehon siirtyminen elämän toisenlaiseen muotoon. Myös esimerkiksi Perussa on ollut käytössä tämä samainen hautaustyyli. Teotohuacanin hautausmenojen erityispiirteisiin kuului joidenkin vainajien valelu sinooperillä, joka ruumiin mädäntymisen myötä imeytyi luurankoon. Jotkut kalmiston jäänteistä onkin punertavan sävyisiä.

Sinooperin värjäämiä luita. Vainaja on aseteltu kuoleman jälkeen sikiöasentoon.

Osa luurangoista on löydetty pyramidien sisään haudattuna. Joitain perinteisiä maakuoppahautojakin on kyllä löydetty, mutta nämä lienevät kulttuurisidonnaisia löydöksiä, sillä ainakin osa haudoista on löydetty kaupungin itäiseltä asuinalueelta, jolla asuivat Oaxacasta tulleet ihmiset. Samanlaisia hautoja on löydetty myös Montealbánista Oaxacan läheltä. Hautalöydöistä on paljastunut erilaisia uhrilahjoja kuten keramiikkaa ja simpukankuoria. Naamioiden hautaaminen vainajan mukana oli tyypillinen käytäntö, ja naamiot edustivat matkaseuraa mukana tuonpuoleiseen. Lisäksi naamioiden materiaalista ja koristelusta on myöhemmin voitu päätellä kuolleen henkilön sosiaalinen status. Myöskään ihmisuhraaminen ei ollut ennenkuulumatonta. Etenkin paikalle myöhemmin saapuneiden tolteekkien ja asteekkien keskuudessa ihmisuhrit olivat hyvin yleisiä. Uhrin sydän saatettiin repiä irti, jonka jälkeen ruumis heitettiin alas pyramidilta.

Hautalöytöjä.

Jumaluudet

Koska kirjallista tietoa ei ole jäljellä, teotihuacanojen jumalhahmoista ei ole täyttä varmuutta. Löytöjen perusteella tärkein jumaluus lienee ollut Mesoamerikan kulttuureille epätyypillisesti feminiininen hahmo, hämähäkin muodon ottanut jumalatar. Chalchiutlicue oli luomisen ja veden jumalhahmo ja se on esillä useissa muraaleissa ja veistoksissa (kts. Kuun aukio). Hahmolla on kuvauksissa naamio, jossa on myrkkyhampaat, samanlaiset kuin hämähäkeillä.

Ainoa mitä on jäljellä jumalattaren patsaasta.

Vedensaanti oli tietenkin tärkeää alueen kansoille, joten on luonnollista, että tämän teeman ympärillä olevia jumalia on palvottu ahkerasti. Toinen veteen liittyvä ja muutenkin yksi pääasiallisista jumalhahmoista Teotihuacanissa oli sateen ja myrskyn jumala Tlaloc, joka oli Chalchiutlicuen puoliso. Tlalocilla oli kolme eri hahmoa: jaguaari, jonka karjunta toi ukkosen, käärme, jonka liikehdintä muistutti veden virtausta, sekä lintu, joka oli sateen tuoja.

Tlalocin käärme-ilmentymä.

Lisäksi löydöistä on tunnistettu universumin luomisen hahmo Huehueteotl, ”Iäkäs tulen jumala”. Huehueteotl kuvataan vanha miehenä, jonka pään päällä on hiilipannu, jonka liekki valaisee kaikki universumin neljä kulmaa. Alueen arkkitehtuurissa ja patsaissa esiintyy myös jumalhahmot Xipe Totec ja Mofletudo, jotka edustivat maanviljelystä ja viljavuutta.

Huehueteotl.

Teotihuacaniin liittyvä ja ehkäpä koko Mesoamerikan tunnetuimpiin jumaliin kuuluva Sulkakäärme, asteekkien Quetzalcoatliksi nimeämä hahmo esiintyy vahvasti alueen arkkitehtuurissa. Etenkin sitadellin alue on ominainen Sulkakäärmeen palvonnalle, sillä linnoituksessa on oma pyramiditemppelinsä kyseiselle hahmolle. Tämä Sulkakäärmeen pyramidi on kaikista kolmesta pyramideista pienin, mutta koristeellisin. Sulkakäärme esiintyy niin teotihuacanojen, asteekkien kuin mayojenkin (Kukulcan) jumaltarustossa, joskin hahmon merkitys on muuttunut aikojen saatossa. Teotihuacanin kaudella eläinhahmoinen Quetzalcoatl edusti maanviljelyä, ja tolteekkien kaudella hahmon palvonta syveni ja muuttui ihmismäisemmäksi aamu- ja iltatähden jumalaksi.

Sulkakäärme.

Sulkakäärme asteekkien mytologiassa

Asteekkien kaudella Quetzalcoatl edusti kalenterin ja kirjojen keksijää, käsityöläisten ja pappien suojelijaa ja lisäksi se symboloi kuolemaa ja jälleensyntymää. On selvää, että Sulkakäärmeen palvonta oli näille myöhemmille kansoille paljon tärkeämäpää kuin teotihuacanoille. Sulkakäärmeen myyttiin saattaa liittyä semitodellinen tausta, ja joidenkin lähteiden mukaan sillä viitataan tolteekkikuninkaaseen, joka käytti nimeä Sulkakäärme. Tolteekkien hallitsijan kerrottiin lähteneen maanpakoon ja asettuneen Jukatanin niemimaalle Mayojen alueelle. Mytologian mukaan Sulkakäärmeen odotettiin palaavan tiettynä päivänä. Myöhemmin odotetun paluupäivän koettaessa (asteekkien valtakaudella) espanjalaisten valloittaja, Hernan Cortes saapuikin asteekkivaltakuntaan, ja asteekit epäonnisesti luulivat häntä Sulkakäärmeeksi. Kuten historiankirjoista tiedetään, koitui espanjalaisten tulo asteekkien kohtaloksi, mikä sinällään toteuttaa myytin Sulkakäärmeen symboloimasta kuolemasta. Espanjalaiset myös lopulta tuhosivat alkuperäisen Sulkakäärmeen hahmon muuttamalla sen tummaihoisesta valkoihoiseksi ja muokkaamalla siitä valkoisen miehen ilmikuvan. Kolonialismilla ei tunnetusti ole mitään rajaa..

TEOTIHUACANIN VIERAILUKOHTEET

Kuinka saapua

Teotihuacaniin järjestetään runsaasti opastettuja kierroksia, mutta sinne on helppo mennä myös omatoimisesti. Mexico Citystä pääsee bussilla suoraan portille. Bussit lähtevät Autobuses del Norte -terminaalista, jonne pääsee helposti metrolla. Lippuja saa ostettua terminaalin vasemmasta siivestä lippupisteeltä 8, jossa lukee Autobuses Teotihuacan. Menopaluu maksaa 104 pesoa eli alle 5€ (lipun voi ostaa ainoastaan käteisellä, terminaalin ulkopuolella vasemmalla puolella on pankkiautomaatti). Menolippu on tietylle vuorolle, mutta paluulippu on avoin. Bussimatka kestää vajaan tunnin. Jäädessäsi 2. portilla kyydistä, on vastassa lipunmyyntipiste, josta ostat pääsylipun alueelle. Lipulla pääsee myös Auringon ja Sulkakäärmeen pyramidien välissä olevaan museoon. Pääsylipun hinta on 75 pesoa (3,50€). En ole varma pysähtyykö bussi myös ykkösportilla, josta pääsisi suoraan Sulkakäärmeen pyramidille ja Kuolleiden valtakadun alkupäähän. Nyt jäin itse pois 2. portilla, joka on Auringon pyramidin kohdalla, enkä käynyt ollenkaan alueen alkupäässä. Halusin keskittyä loppupäähän, jossa en ehtinyt aiemmalla kerralla käydä. Tässä artikkelissa esiintyvät Sulkakäärmeen temppeliltä ja sitadellilta otetut kuvat on kahden vuoden takaa.

Bussiasemalta.

Alue on nykyään yksi Meksikon suosituimmista turistikohteista ja UNESCOn maailmanperintökohde. Paikka on kuitenkin niin laaja, ettei siellä juurikaan tunnu ruuhkaiselta, poikkeuksena sunnuntait, jolloin meksikolaisilla on alueelle ilmainen sisäänpääsy. Koeta siis välttää sunnuntaina käyntiä – kävin itse tuolla ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten sunnuntaina ja jouduimme jonottamaan Auringon pyramidillekin yli tunnin paahtavassa helteessä, eikä ruuhkan takia kaikki halukkaat päässeet kiipeämään huipulle asti. Nyt kun kävin tuolla uudelleen torstaina, pääsin kävelemään suoraan pyramideille jonottamatta lainkaan. Myös museossa oli vain kourallinen ihmisiä.

Sulkakäärmeen temppeli

150-200 lukujen paikkeilla rakennettu Quetzalcoatlin pyramiditemppeli sijaitsee Kuolleiden valtakadun alkupäässä sitadelli-linnoituksen keskellä. Pyramidi on koristeellinen ja huomattavasti pienempi kuin kaksi muuta pyramidia. Kuusitasoiselle pyramidille ei saa kiivetä, mutta sitä pääsee ihastelemaan edessä olevalta Adosada-tasolta. Sivut on koristeltu Sulkakäärmeen ja toisen käärmehahmon, sateen ja myrskyn jumala Tlalocin päillä. Patsaiden silmissä on alkunperin ollut mustat kiiltävät obsidiaanikivet, jotka ovat soihtujen valossa loistaneet pimeällä. Pyramidi on varmasti ollut häikäisevä näky aikalaisten silmin. Käärmeiden päitä on ollut seinustoilla 260 kappaletta, ja tämä luku täsmää muinaisen rituaalikalenterin päivien lukumäärään. Onkin oletettu, että käärmeiden suuaukot ovat olleet paikkoja jollekin esineelle, joka on merkannut aina kulloisenkin päivämäärän.

Pyramidin nähdäkseen joutuu kiipeämään Adosada-tason päälle.

Sitadellin pienoismalli.

Pyramidin sisältä on löydetty yli 200:n ihmisen jäänteet ja luiden viereltä erilaisia hautalahjoja. Vainajien joukossa on ollut hautalahjoista päätellen ainakin sotilaita, mutta myös naisten luurankoja on löydetty. Pyramidin alla on tunneleita ja kammioita, joista on löydetty 2000-luvulla lukemattomia pienoismalleja, naamioita, aseita, luita, koruja ja muuta rekvisiittaa. Tutkijat löysivät tunnellit vahingossa vuonna 2003. En tiedä pääseekö kammioihin kuljeskelemaan omin päin. Pyramidin ja itse Sulkakäärmeen suosio on saattanut kokea kolahduksen jostain syystä, sillä 300-luvulla pyramidin eteen on rakennettu Adosada-taso, joka peittää pyramidin julkisivun näkyvistä. Sitadelli-linnoituksessa sijaitsee myös muita raunioita, joissa voi kierrellä.

Temppelin eteen on rakennettu 300-luvulla nelikerroksinen Adosada-tasanne, joka peittää lähes koko pyramidin.

Sitadellin muita rakennelmia.

Kuolleiden valtakatu ja sen varrella olevat kohteet

Sulkakäärmeen temppeliltä lähtee 40 metrin levyinen ja 3,2 kilometrin pituinen Avenue of the Dead, joka kulkee Auringon pyramidin ohi ja päättyy Kuun aukiolle. Tämä viivasuora pääväylä oli ensimmäisiä kohteita, joka rakennettiin aikanaan. Kadun varrella on myös suuren markkinapaikan rauniot, asuinrakennusten edelleen pystyssä olevia seiniä (Column Square), Puuman muraali, Maanviljelyksen temppeli ja erilaisia tasanteita. Agrikulttuurin temppeli on rakennettu kolmessa vaiheessa; ensimmäinen temppeli valmistui 150-luvulla, toinen osa rakennettiin temppelin päälle 200-luvulla, jolloin myös julkisivu muutettiin idästä länteen, ja viimeinen muutos temppeliin tehtiin 250-luvulla. Temppelin seinästä on löydetty maalauksia, jotka kuvaavat siemeniä, kasveja ja virtaavaa vettä, josta myös temppelin nimi juontuu.

Kuolleiden valtakatu ja sen päässä häämöttävä Kuun pyramidi.

Puuman muraali.

Agrikulttuurin temppeli.

Auringon pyramidi

Auringon pyramidi on alueen suurin rakennelma, 65-75 metrin korkuinen ja yli 220 metrin levyinen. Pyramidi rakennettiin kahdessa vaiheessa, ensimmäinen alkoi 100-luvulla, jolloin pyramidi saavutti nykyisen mittansa (päälle 60 metriä). Myöhemmin 200-luvulla pyramidin huipulle rakennettiin noin kymmenmetrinen temppeli, josta ei nykyään ole enää mitään jäljellä. Rakennelma on alunperin päällystetty kalkkikivellä ja siinä on ollut värikäs maalipinta, jonka kuvituksena on ollut mm. jaguaareja, käärmeitä ja tähtiä. Pyramidin alla on ihmisen tekemä luola ja käytävä, joka ulottuu kuuden metrin syvyyteen. Pyramidin sisältä on löydetty joitain artefakteja, kuten pieniä ihmisfiguureja. Lisäksi pyramidin nurkista on paljastunut lapsivainajien jäänteitä, joiden uskotaan olleen osa uhraus- tai rituaalimenoja pyramidin rakennusvaiheessa. Tutkijat eivät ole onnistuneet selvittämään onko pyramidin sisällä muitakin rakennelmia tai muinaisjäännöksiä. Kuten muidenkaan alueen rakennelmien, ei Auringon pyramidin alkuperäistä nimeä tiedetä. Kaikki nykyiset nimitykset ovat lähtöisin asteekeilta.

Auringon pyramidi näkyy heti ensimmäisenä, kun saapuu 2. portilta alueelle.

Pyramidi sivusta kuvattuna.

Jyrkkiä portaita on kivuttavana noin 250, mutta huipulta on hulppeat maisemat.

Kuun pyramidi Auringon pyramidin huipulta katsottuna.

Kuun aukion kohteet

Kuolleiden valtakadun pohjoispäässä on suuri Kuun aukio ja alueen toiseksi suurin pyramidi. Aukion etupuolella on lukuisia tasanteita, joiden uskotaan toimittaneen katsomon virkaa, mistä alueen asukkaat ovat pääseet seuraamaan aukiolla tapahtuneita menoja. Tasanteiden kapasiteetti on ollut tuhansia ihmisiä. Ne suunnattu siten, että tasanteille päästäkseen, on ensin oltava pääsy Kuun aukiolle, ja onkin arveltu, että portaiden sijoittelulla on kontrolloitu ihmisten pääsyä tasanteille.

Kuun aukio sekä maantasalta että pyramidilta kuvattuna.

Quetzalpapalotlin palatsi

Aukion vasemmalla laidalla tasanteiden takana on Quetzalpapalotlin palatsi. Nykyinen palatsi on rakennettu joskus 400-500-lukujen tienoilla ja se peittää paikalla aiemmin olleen Sulkasimpukan temppelin rauniot, joka rakennettiin 200-300-luvulla. Palatsin seinissä ja pation pylväissä on koristeellisia kuvioita ja muraaleja. Rakennuksen takaosassa on Jaguaarin palatsi ja etupihan pihapiirissä 400-luvulla rakennettuja asuinrakennuksia. Tässä kompleksissa on asunut papistoa ja muuta korkea-arvoista väkeä ja muutenkin palatsin osat lienevät olleet vain pappien käytössä.
Palatsivierailulle on tiukat ohjeet, ja sinne pääsy on rajattu korkeintaan 20 hengen ryhmiin, jonka lisäksi palatsissa saa viettää aikaa vain 10 minuuttia. Sinne ei saa viedä vettä, ruokaa eikä edes purukumia. Mitään muraaleja ei saa koskettaa eikä kuvia saa ottaa salaman kanssa.

Quetzalpapalotlin palatsi.

Palatsin patio, josta oli sisäänkäynti huoneisiin.

Takapihaa.

Luulen, että tämä on osa viemärijärjestelmää.

Etupihalla on lisää pappien asuinsijoja.

Alttari ja Quincunx

Kuun aukiolla sijaitsee myös keskusalttari ja alttarin vieressä jäänteet kolmemetrisestä kivipatsaasta, joka on esittänyt sodan, myrskyn ja sateen jumala Tlalocin puolisoa, veden jumalatar Chalchiutlicuea. Patsaan sijainnista onkin päätelty, että Kuun aukiolla on harjoitettu veteen ja elämään liittyviä seremonioita.

Alttarin ja pyramidin välissä on suuri neliönmuotoinen rakennelma, jonka sisälle on muurattu mesoamerikkalainen käsitys maailmankaikkeudesta, ”Quincunx”, jota kutsutaan myös Teotihuacanin ristiksi. Universumi on jaettu neljään osaan, joista jokaista hallitsee yksi kardinaalipiste (ilmansuunta). Neliön sisällä on myös kolme eri vaakatasoa, taivas, maa ja alinen. Nurkkauksista lähtevät voimat yhdistyvät neliön (universumin) keskellä yhdessä kolmen vaakalinjan kanssa maailmankaikkeuden keskipisteeksi (maailman napa). On mielenkiintoista, kuinka niin monessa eri uskomusjärjestelmässä ja mytologiassa ympäri maailman ja eri aikakausina toistuu tämä sama käsitys elämän kolmesta eri kerroksesta ja maailman napa -käsitteestä universumin keskipisteenä.

Aukion ylälaidassa näkyy pääalttari ja sen edessä kivipaasi, joka on aikanaan ollut jumalattaren patsas. Alaosassa näkyy quincunx.

Kuun pyramidi

Auringon pyramidia vanhempi ja pienempi, ennen 200-lukua rakennetun Kuun pyramidin muoto noudattelee sen takana olevan Cerro Gordo -vuoren muotoja. Sen toinen nimi onkin ”Tenan”, joka nahuatliksi tarkoittaa suojelevaa kiveä. Kuun pyramidin nykyinen korkeus on reilu 42 metriä, eikä sen huipulle saa kiivetä. Pyramidin keskitasanteelta kuitenkin aukeaa uskomattoman kauniit näkymät. Mielestäni näköala on paljon hienompi, kuin korkeammalta Auringon pyramidilta, sillä täältä alueesta saa paljon paremman kokonaiskuvan yhdellä silmäyksellä. Myös alla oleva Quincunx näyttäytyy selkeänä yläilmoista katsottuna.

Jos aiot kiertää koko alueen läpi, siihen ei yksi päivä riitä, etenkään jos haluat vierailla myös Teotihuacanin kulttuuria ja historiaa käsittelevässä museossa (suosittelen). Museo sijaitsee Auringon ja Sulkakäärmeen pyramidien välissä. Museon lähellä on myös puutarha, joka esittelee alueen kasvillisuutta, ja lepoalue puiden katveessa, jossa voi nauttia pöytien ääressä omia eväitä.
Uloskäynti alueelta tapahtuu yleensä Kuun aukion vasemmalta puolelta, Quetzalpapalotlin temppelin vierestä. Jokaisella sisään- ja uloskäyntiportilla on vessat ja paljon matkamuistomyymälöitä ja kioskeja. Jos olet tullut bussilla Teotihuacaniin, bussit takaisin kaupunkiin kurvaavat tämän kolmosportin kautta. Mitään bussipysäkkiä ei ole, mutta voit mennä odottelemaan kyytiä tien varteen (mene tien yli, bussit kaupunkiin suuntaavat vasemmalle). Bussit kulkevat 10-20 minuutin välein.
Olen todella iloinen, että kävin tuolla uudemman kerran. Paljon olisi jäänyt muuten näkemättä. Museo antoi myös hyvää lisätietoa alueen historiasta.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning

Syväluotaavaa matkailua maailman ääriin ja takaisin.

Seuraa blogia Facebookissa
Seuraa Bloglovin'issa