Moshin kahvifarmi, vesiputous ja kuumat lähteet

keskiviikko, helmikuu 28, 2018

Terkut Moshista, Kilimanjaron alueen pääkaupungista.

Tunnelma täällä on toisaalta samanlainen kuin Dar Es Salaamissa ja kylässä jossa asuin, mutta toisaalta aivan erilainen. Moshissa ollaan selkeästi totuttu turisteihin ja siksi täällä pääsee siltä osin helpommalla ulkona kävellessään kuin kylässä jossa ulkomaalaisia näkee harvemmin. Swahilin kielellä valkoisia ihmisiä kutsutaan täällä nimellä ”mzugu” ja on ollut ihan hassua, ettei kadulla kävellessään joku huuda sitä perääni jatkuvasti kuten Kigambonin kylässä. Siellä kyllä kieltämättä itsekin hämmennyin nähdessäni ensimmäisen msungun lisäkseni pitkään aikaan ja ”reviirilläni,” eli ymmärrän kyllä huutelut. Ja kyse on vain paikallisten kiinnostuksesta ja uteliaisuudesta matkaajia kohtaan eli sanaa ei tarvitse turhaan kokea mitenkään loukkaavana.

Yövyn Moshissa hostellissa nimeltä Rafiki Backpackers. Paikka sijaitsee muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta ja on sijainniltaan ainakin minun mieleeni, rauhallinen ja kaukana kaupungin hälinästä. Parvekkeelta on näkymät kilimanjaron vuorelle ja huonevaihtoehtoja on useita, itse yövyn neljän hengen dormissa.Minulla kävi tuuri huonekavereiden suhteen. Hostellissa on useita kilimajarolle kiipeileviä pariskuntia ja suurempia ryhmiä, niinpä oli hauska, että kaikki meidät yksin matkaavat laitettiin samaan huoneeseen. Päivät täällä ovatkin siten kuluneet mukavassa seurassa.

Sunnuntaina päätettiin lähteä huonekaveri Gibsonin kanssa kiertämään Moshin päänähtävyydet eli teimme kierroksen Materunin kylän kahvifarmille ja vesiputouksille sekä Chemkan kuumille lähteille.

Ja kuten mainitsinkin, Moshissa on paljon turisteja. Niinpä täällä on myös paljon yrityksiä jotka myyvät kierroksiaan tavoitteenaan tietenkin saada mahdollisimman paljon rahaa pois turisteilta. Kierroksien hintoja kannattaa vertailla yritysten välillä ja jos haluaa säästää, pääsee lähes kaikkialle julkisillakin. Joskin perille pääsy on hieman suuremman työn takana. Ja voihan esimerkiksi sohvasurffauksen kautta kysellä paikallisia kuskiksi ja oppaaksi halvalla tai jopa ilmaiseksi.

Yritimme löytää tavan päästä tekemään päivä yhdellä autolla useiden bussivaihtojen ja muiden julkisten sijaan ja onneksemme pääsimmekin yhteisymmärrykseen kiertoajelun hinnasta paikallisen tuttumme kautta. Hänen ystävänsä on matkanjärjestäjä ja saimme sovittua koko päivälle järkevän hinnan hänen kauttaan.

Kahvifarmi 

Lähdimme hostellilta aamu kymmeneltä. Minun ja Gibsonin lisäksi mukaamme lähti tuttavamme, opas sekä kuljettaja. Ajoimme noin 45 minuutin matkan kilimajaroa kohti ja nousimmekin sitä jonkin matkaa ylöspäin kunnes saavuimme Materunin kylään, Chagga- heimon asuinalueelle. Heimo on Tanzanian kolmanneksi suurin etninen ryhmä.

Kysyin matkalla Gibsonilta juoko hän kahvia ja selvisi, ettei kumpikaan meistä ole kahvi-ihmisiä. Minä saan sydämen tykytyksiä ja ällön olon ja hän ei vaan voi sietää kahvin makua. Varsinainen kaksikko siis vierailemaan kahvitilalla! 😀

Tila oli banaanipuiden ympäröimä yksinkertainen rakennus vuoren rinteellä. Opimme millainen on Chagga-heimon tapa valmistaa luomukahvia ja millaisessa ympäristössä kahvipensaat kasvavat. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt kahvipapuja pensaassaan ja oli mielenkiintoista kuulla miten kahvi- ja baanipuita kasvatetaan yhdessä. Banaanipuiden lehden suojaavat kahvipensaita paahtavalta auringolta ja yhteiskasvatus vaikuttaa positiivisesti myös kahvin makuun.

Kahvi valmistetaan Materunissa käsin ja saimmekin nähdä prosessin alusta loppuun. Kahvipavun poiminnasta valmiin kahvin juomiseen asti. Nauroimme saadessamme kutsun kahvipöytään. Minulle juominen oli helppoa sillä tykkään kahvin mausta ja opas vakuutteli, että ihmisten oireet kahvista johtuvat siinä olevista ylimääräisistä kemikaaleista joita ei täällä kahvin valmistuksessa käytetä. Gibsonkin sai kuppinsa tyhjäksi pienellä viiveellä ja paikka ja opastus saa kokonaisuudessaan molemmilta suosituksen.

Vesiputous

Kahvikierroksen jälkeen aloitimme n. 45 minuutin kävelyn kohti vesiputousta. Polku putoukselle kulki upeissa vuorimaisemissa Materunin kylän läpi, kahvipensaiden ja banaanipuiden keskellä.

Opimme matkalla paljon Chagga-heimon historiasta ja elämästä nykyään sekä alueen kasvillisuudesta.

Sale nimisen kasvin lehti symboloi Chaggalaisten kesken rauhaa ja se annetaan toiselle sovinnon merkiksi ja anteeksipyyntönä. Jos lehden vastaanottaja ei ota lehteä vastaan, hän ei hyväksy anteeksipyyntöä.

Vesiputouksille saapuessamme alue oli tyhjillään ja päätimme pulahtaa uimaan. Vesi oli kylmää ja viillensi oloa ihanasti. Itse olisin varmaan jäänyt uiskentelemaan rantaan, mutta onneksi matkaseuranani oli aktiivinen porukka, joka käski minut kanssaan uimaan putouksen alle ja kiipeilemään sen takana olevalle kalliolle sekä hyppimään sieltä alas.

Uimisen jälkeen pidimme pienen lounastauon jonka jälkeen jatkoimme kävelyä takaisin päin.

Matkalla oppaamme halusi näyttää meille kylän ”baarin” jossa pääsimme maistamaan Chagga -heimolaisten tunnusjuomaa eli banaanista valmistettua olutta, Mbegeä. Heimon keskuudessa on tapana ettei kukaan juo omasta lasistaan, vaan olut juodaan vuorotellen hörppien pienestä ämpäristä joka kiertää joukon kesken. Yksi hörppy oli riittävä maistiainen..

Kuppilan jälkeen palasimme autollemme kahvitilan läheisyyteen. Päivän kierrokseemme oli tarkoitus kuulua vain kahvifarmi ja putouksilla käynti, mutta koska kello oli vasta kaksi iltapäivällä, pyysimme päästä vielä jatkamaan kierrosta. Ja pääsimmekin, lisämaksua vastaan toki. Lähdimme ajamaan takaisin kohti kaupunkia ja suuntasimme Chemkan lähteille.

Chemkan kuumat lähteet

Matka kaupungista lähteille oli pomppuinen ja kulki aavikkoisten kylien läpi. Paikka oli todellakin keskellä ei mitään ja ilman kylttejä en olisi tajunnut, että olemme perillä. Lähteet sijaitsevat suurilehtisten pensaiden suojassa ja vasta sisäänpääsyportista alueelle astuessamme ymmärsin millainen paikka oli kyseessä. En tiennyt yhtään mitä odottaa ja pääsin yllättymään positiivisesti. Paratiisimainen uinti -ja ajanviettopaikka puiden suojassa.

Jätimme tavaramme puun juurelle ja lähdimme uimaan. Oletin veden olevan lämmintä, mutta onnekseni se olikin juuri täydellistä, ei yhtä kylmää kuin putouksilla, mutta kivan viileää. Uimme ja hypimme veteen ”tarzanköyden” avulla muutaman tunnin ajan, jonka jälkeen istuimme vielä hetken yhdessä oppaan ja muiden kanssa alueella ennen lähtöämme takaisin kaupunkiin.

Oppaamme kertoi, että paikka on suosittu kohde paikallisten keskuudessa ja monet tulevat lähteille viettämään viikonloppua jopa useiden tuntien ajomatkan takaa. Alue on auki päivittäin ja kellon ympäri, niinpä siellä on mahdollista myös telttailla.

Semmoinen oli päivämme Moshin päänähtävyyksiä koluten.

Seuraavan kerran taidan kertoa jo Kilimanjaron vaelluksestani, nousu alkaa nimittäin tulevana lauantaina.

Senni <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.