synttärihumua ja sairastuminen malariaan

lauantai, helmikuu 3, 2018

Jopas on olleet ikimuistoiset kolme päivää. Niin hyvällä kuin huonollakin tavalla. Vietin nimittäin  21-vuotis syntymäpäiväni täällä Afrikassa ja sitten sairastuinkin malariaan. Ja kyllä, luit oikein. Malariaan.

Aloitetaan synttäreistä!

Syntymäpäiväni alkoi työpäivällä päiväkodissa. Muistelin, että kun itse kävin päikkärissä meillä oli tapana tuoda juhlapäivänä jotain pientä tarjottavaa jaettavaksi muille ryhmäläisille. Halusin tehdä saman nytkin, niinpä haimme Samuelin kanssa edellisenä iltana kylästä suuren korillisen hedelmiä lapsille tarjottavaksi. Yleensä heidän kouluruokansa on joko mukillinen mannapuuron tyyppistä velliä tai lautasellinen riisiä, niinpä hedelmät näyttivät maistuvan. Kun saavuin luokkaan lapset olivat opetelleet yhdessä opettajansa kanssa syntymäpäivälaulun englanniksi ja lauloivat sen minulle valehtelematta yli kaksikymmentä kertaa. Minut istutettiin opettajan pöytään ja pääsin puhaltamaan kynttilät. Se oli ihana alku päivälle.

Iltapäivällä lähdin tutustumaan lähikylän keskustaan jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Kävelin pääkatua pitkin ja odotin, että eteeni tulisi joku paikka johon tuntuisi kivalta istahtaa alas. Ja sellainen löytyikin. Kävellessäni sen ohi paikallinen porukka viittoi minut luokseen ja pyysi kanssaan istumaan pöytänsä ääreen puun alle. Ajattelin, että mikäs siinä ja liityin heidän seuraansa. Onneksi jäinkin, sillä sain heistä monta uutta kaveria ja pääsin kuulemaan paljon uutta Tanzaniasta ja koko Afrikasta. Heidän kysellessään onko minulla lapsia ja saadessaan vastaukseksi ettei ole ja että, tulevaisuudessa haluaisin adoptoida, kaikki porukan äidit tarjoutuivat antamaan lapsensa minulle. Naureskellen jouduin vielä kieltäytymään tarjouksesta ja sanomaan, että katsotaan uudestaan kymmenen vuoden päästä.Illalla kotiin palatessani isäntäperheenikin oli jo tullut kotiin ja oli normaaleissa iltapuuhissaan. Samuel pyysi minut kävelylle juttelemaan ja säikähdin, että olin tehnyt jotain väärin esim. päiväkodin lasten kanssa ja kyseessä olisi kehityskeskustelu. Pitkin kävelyä huomasin ettei sellaisesta ollutkaan kyse ja kun tulimme takaisin kotiin musiikit pamahtivat täysille ja perhe juoksi hienoissa vaatteissaan olohuoneeseen. He olivat tehneet ruokaa ja hankkineet kakun nimelläni koristeltuna. Vaikkei kakku vegaani ollutkaan, tälläisissä tapauksissa pystyn tekemään poikkeuksen. Olihan se minua varten hankittu ja ihanasti ajateltu. Täällä Afrikassa on perinteenä se, että ensin synttärisankari leikkaa kakusta palan itselleen ja syö sen kaikkien edessä. Tämän jälkeen jokainen muukin leikkaaa palan ja syöttää sen yksitellen minulle. Lopuksi leikkasin vielä palaset jokaiselle ja syötin vuorostaan heidät. Kakun jälkeen söimme ruoan ja perhe sanoi, että seuraavaksi tanssitaan. ”First us and then your own show” lause sai tämän suomitönkön kuumoilemaan, mutta sain onneksi omalla vuorollani keploteltua muutkin mukaani ja perheen opettamaan minulle perinteisiä Afrikkalaisia tansseja. Ilta oli ihana ja kruunasi koko päivän. Päivän, jolta en osannut odottaa mitään vastaavaa.

Ja sitten siirrytäänkin sairastumiseen.

Aloin syntymäpäivien jälkeen nukkumaan mennessä tuntea yleisesti outoa oloa ja pientä pääkipua. Ajattelin, että se johtui vain väsymyksestä ja auringosta ja nukahdinkin äkkiä. Yöllä kuitenkin heräsin hirveään kuumuteen ja kirjaimellisesti juoksin ulos viilentymään. Hetken siellä oltuani tulin takaisin nukkumaan ja olo alkoi tuntua kuumeiselta. Aamulla heräsin kellon soittoon aivan tokkurassa ja päässä tuntui kamalaa turvotusta. Sovimme perheen kanssa että otan päiväkodista vapaapäivän ja jatkoin unia. Nukuin yhtäkkiä kuusi tuntia lisää ja herätessä olo oli entistä huonompi. Googlasin mielenkiinnosta malarian oireet ja kun älysin, että aivan liian moni oirelistan oire täsmäsi olotilaani, aloin epäillä joko malariaa tai todella vahvoja malarian estolääkityksen sivuvaikutuksia. Lääkityksen syömisen aloitin kuitenkin jo suomessa ja koska mitään sivuvaikutuksia ei ollut aikaisemminkaan tullut, en uskonut, että lääkket olisivat nytkään aiheuttaneet oloani. Isäntäperheeni vanhemmat olivat töissä ja vaikken olisi halunnut häiritä heitä, kavereideni whatsappissa lähettämien tsemppauksien ansiosta otin heihin yhteyttä. Perheen tuttu tuli mopollaan hakemaan minut sairaalaan ja vanhemmat tulivat seurakseni myöhemmin.

Aloitimme kuumeen sekä verenpaineen ym. mittaamisella. Lämpöä oli 39.5 astetta, verenpaine aivan liian alhainen ja syke vuorostaan liian kova. Verikokeista selvisi, että malaria minulla onkin. Henkilökunta vakuutti ettei hätää ole ja kunhan olen hetken tiputuksessa ja saan lääkkeet, olo helpottaisi ja pääsisin parin tunnin jälkeen kotiin. Tällä kertaa se ei mennyktään niin helposti, koska usean tunnin jälkeenkään kuumettani ei saatu tippumaan ja verenpaine alkoi laskea jo valmiiksi alhaisesta vielä huonompaan. Niinpä jäin vielä sairaalaan. Hoitohenkilökunta oli huippu ja koska klinikka on vasta perustettu, olin koko paikan ainut potilas. Huoneessani riitti siis väkeä. Useiden tippasatsien, vahvempien lääkkeiden ja ruuan ansiosta olo alkoi iltaa kohden helpottua ja pääsimme ennen puolta yötä lähtemään takaisin kotiin. Pelkäsin, että lähdemme kotiin mopolla kuten tullessa, mutta perheen tuttu oli onneksi tullut hakemaan meidät autolla. Mopon kyydissä en nimittäin olisi tipahtamatta pysynyt. 😀

Nyt olo on hyvä ja saan kyllä olla kiitollinen isäntäperheelleni. He ovat kuljettaneet, ruokkineet ja hoitaneet minua kuin omaansa. Hoitivat minut lääkäriin, toivat sairaalaan ruokaa ja hedelmiä sekä tsemppasivat. Eilenkin vanhemmat kieltäytyivät menemästä opiskeluihin ja töihinsä jotta voisivat pitää minua silmällä ja auttaa. Laittoivat ruokaa ja levittivät ulos varjoon lepopaikan jossa sain levättyä. Kävimme sairaalassa vielä kaksi kertaa laittamassa uudet lääkeannokset kädessäni olevan kanyylin kautta, jonka jälkeen olen jatkanut lääkitystä pillereiden muodossa. Eilen illalla menin vielä kivuissani itkien nukkumaan, mutta tänään heräsin jo vastaavasti onnenkyyliin koska olo oli taas normaali. Nyt osaa taas uudella tavalla arvostaa sitä että on terve. Toivotaan, että tämän reissun sairastelut oli siinä ja nyt kerkeän vielä hyvin palautua ja valmistautua kuukauden päästä koittavaan Kilimanjaron vaellukseen.

 

Semmoiset kolme päivää!

Senni <3

 

 

 

 

 

 

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, helmikuu 3, 2018 at 19:58

    Myöhästyneet synttärionnittelut! 🙂 Kurjaa, että sairastuit. Aika hurja kuume sinulla oli, toivottavasti voit jo paremmin. Estolääkkeet eivät aina estä malariaa. Sen olen oppinut, kun olen viime aikoina lukenut aiheesta. Lähden kuukauden päästä Gambiaan lomalle ja sielläkin malariaa esiintyy. Tansaniassa kävin vuonna 2013 ja kävin safareiden lisäksi Kilimanjarolla. Blogista löytyy postauksia siltä reissulta. Ihana maa <3

    • Reply senni lauantai, helmikuu 3, 2018 at 21:54

      Kiitos Merja! Tuo kuume oli kyllä kieltämättä aika hurja, nyt olo onneksi jo ennallaan! Ja niin se taitaa olla, ettei täyttä varmuutta noilla lääkkeillä voi tosiaan saada. Itsekin olisin varmasti vieläkin huolellisempi jos eläisin menneen viikon uudestaan, vaikka myrkyt ja hyttysverkot ym. olivatkin käytössä ja lääkkeiden ohjeistusta pyrin noudattamaan. Mutta näillä mentiin tällä kertaa. 🙂

      Täytyykin käydä lukemassa blogiasi, mahtavaa! Ihana maa <3

      Ihanaa Gambian reissua sinulle!

  • Reply Viivi maanantai, helmikuu 5, 2018 at 16:01

    Moi Senni!

    Löysin sun blogin eilen illalla sattumalta ja jäin jo koukkuun!
    Ite oon lähössä Erasmuksen kautta Kroatiaan tänä keväänä kahdeksan viikon ajaksi ja kovasti jo koitan miettiä voisinko vielä sen jälkeen kesän reissata esim. jossain päin eurooppaa. En oo aiemmin matkustellu juurikaan yksin vaikka oon 25-vuotias, ihanaa lukea kuinka rohkee oot kun oot vaan uskaltanu lähtee ihan itekseen!
    Kiitos inspiraatiosta ja hyvistä vinkeistä mitä sain sun kirjoituksista, jään seurailee sun blogia 🙂

    • Reply senni tiistai, helmikuu 6, 2018 at 13:40

      Moi Viivi!

      Ihana kuulla!! Ui vitsit Kroatiaan <3 Tuut varmasti nauttimaan siellä olosta. Ja onneks koskaan ei oo myöhästä alottaa yksinkään reissailua, nuorihan säkin vielä oot. 🙂 Kiva jos löyty jotain inspistä kirjotusteni kautta ja tervetuloa seurailemaan jatkoa!

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.