Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Tansanian kuulumisia

tiistai, tammikuu 30, 2018

Mambo! Saavuin hieman vajaa viikko sitten Dar Es Salaam nimiseen kaupunkiin Tansanian rannikolle. Voin jo nyt sanoa, että rakastuin maahan ja sen tunnelmaan, ilmastoon, väreihin, musiikkiin sekä ihmisiin täysin ja uusia rakastumisen aiheita tulee koko ajan lisää.

Majoitun seuraavat viikot paikallisen perheen kodissa, niinpä isäntäperheeni isä Samuel tuli minua lentokentälle vastaan ja odotti kunnes olin saanut hoidettua viisumini kuntoon. Tansanian viisumin voi hoitaa käsittääkseni myös ennakkoon, mutta sen hankkiminen hoituu kätevästi kentälläkin. Tai ainakin muilta matkustajilla sujui. Minut pyydettiin väkijoukosta sivuun viiden lentokenttävirkailijan tentattavaksi ja pääsin vastailemaan kysymyksiin saapumiseni syistä ja näyttämään paluulippuni takaisin suomeen. Se kannattaa siis pitää varmuuden vuoksi esillä, eikä maan vaihdon takia lukkiutuneen sähköpostin uumenissa kuten minulla. Myös todistus pakollisen keltakuumerokotuksen ottamisesta on pidettävä käden ulottuvilla. Hetken ihmettelin, että oliko heillä oikeasti jokin ongelma tulooni liittyen, mutta kun virkailijoiden kysely muuttui leppoisammaksi älysin ettei mitään hätää ole ja lopulta sainkin vastailla kysymyksiin kuten: ”Do you have boyfriend? If not, can i be yours?” Tunnin jälkeen sain viisumin ja pääsin poistumaan kentältä. Samuel oli vuokrannut meille auton joka helpotti tuomieni tavaroiden siirtämistä heidän kotiinsa. Täydet paikallisbussit ja perheen omistama mopo olisivat olleet laukkujen kanssa haastavat ja nyt pääsimmekin kätevästi autolla kotiovelle asti.

Vapaaehtoispaikkani workawayn kautta varmistui pari kuukautta sitten ja kysyin vasta jälkeen päin minne päin Tansaniaa olen saapumassa. Säikähdin hieman kuulessani, että kyse on Dar Es Salaamista, sillä olin nähnyt netissä kuvia kaupungista joka muistuttaa mitä tahansa maailman suurkaupunkia. Haavenani kun oli kokea elämää perinteisemmissä ja yksinkertaisissa oloissa. En kuitenkaan joutunut pettymään! Huomasin nimittäin heti lentokentältä lähtiessämme, että ajoimme pois päin kaupungista ja päädyimme Gezauole Kigamboni nimiseen kylään.

Isäntäperheeni talo on suurien aitojen ympäröimä ja hienosta ulkomuodostaan huolimatta, se on keskellä kylää joka vastaa juuri sitä mielikuvaa joka varmasti monella on Afrikkalaisesta pikkukylästä. Eli kukkojen kiekumista, vuohia, savi- ja heinämökkejä sekä naisia kävelemässä vesiastiat päänsä päällä. Vaikka Samuelin perheen talo onkin monia muita alueen taloja hienompi, olen minäkin päässyt todellakin kokemaan sitä toivomaani yksinkertaista elämää. Nostamme veden kaivosta, peseydymme pihan kopissa, kokkaamme ruoan ulkona nuotiolla ja syömme sen käsin lattialla istuen. Päivät vietetään aamusta iltaan jalat mudassa ulkona.

Saavuttuani sain kodista oman huoneen ja asetimme sänkyni päälle hyttysverkon sekä haimme minulle naapurin kioskista tonkallisen vettä juomista varten. Tutustuin perheen muihin jäseniin eli vaimoon Lightnessiin, poikiin Leserianiin ja Lesarupaan sekä kotiapulaiseen Jenniferiin. Ihania jokainen. Lemmikejäkin perheellä on useita. Nimittäin kanoja, kissa pentuineen, kaksi koiraa sekä kilpikonna. Aidan takana laiduntaa naapurin kolme lehmää.

Perhe otti minut ihanalla tavalla vastaan ja kaikki on sujunut alusta alkaen hyvin. Ensimmäisenä iltanani vanhemmat veivät minut mopolla paikalliseen kuppilaan testaamaan paikalliset oluet ja lataamaan puhelimeni, sillä heidän kodissaan ei aurinkokennojen takia saa enää pimeän tullen pistorasioista sähköä. Kotiin palatessamme ja tähtitaivaan alla kolmistaan mopon kyydissä körötellessämme ymmärsin viimeistään, että tästä on tulossa unohtumaton matka.

Aloitin vapaaehtoistyöt päiväkodissa, joka sijaitsee perheen pihapiirissä ja on heidän perustamansa. Lapsia on yhteensä kahdeksantoista ja vaikka jännitin alkuun kielimuuria ja sitä miten pärjäisin, huomasin heti tutustumispäivänäni, että syytä jännittämiseen ei ole. Lapset halaavat paljon, istuvat syliin ja vaaleita hiuksia ja ihoani on hauska näprätä ja nauraa. Hellyyttäviä ja iloisia tapauksia jokainen. Joskin käyttävät toisiaan kohtaan enemmän nyrkkejä kuin suomessa ja välillä tuottaa vaikeuksia pitää rauha maassa. Mutta hauskaa on ollut ja todella opettavaista minullekkin. Ja suuren suuri kiitos kaikille tavaraa ja vaatteita mukaani lahjoittaneille, niistä on ollut iso apu ja ilo niin lapsille kuin isäntäperheellekkin. Päiväkodista lisää myöhemmin.

Kävimme Samuelin kanssa hakemassa minulle maaleja ja pensseleitä ja aloitin ensimmäisen maalausprojektini eli heidän pihaporttinsa maalaamisen. Kirahveja, lintuja ja väriä. Viikonloppu menikin sitä maalatessa, lasten kanssa leikiessä, alueeseen tutustuessa sekä rannalla nauttiessa. Perhe asuu kilometrin päässä upeasta rannasta joka oli viikonloppunakin lähes tyhjillään. Todellinen rauhoittumispaikka siis. 

Jos tulevat viikot ovat vähintäänkin yhtä ihania kuin ensimmäinen, tulee kotiin lähdöstä varmasti vaikeaa. Mutta sitä on turha miettiä nyt! Päivittelen tänne kuulumisia parhaani mukaan.

 

Hakuna matata!

Senni <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.