Loviisasta Moskovaan

tiistai, marraskuu 6, 2018

Terveiset Moskovasta!

Matkamme on lähtenyt käyntiin mahtavasti! 6 päivää, 7 liftatttua kyytiä ja 1008 edettyä kilometriä. Viimeistään nyt olemme tajunneet mihin ryhdyimme ja usko siihen, että pääsisimme koko matkan liftaamalla on herännyt.

Tässä tarkempi kurkistus ensimmäisiin reissupäiviimme:

Päivät 1. & 2.  Loviisasta Viipuriin 

Lähdimme siskoni kanssa matkaan viikko sitten keskiviikkona Loviisasta. Lähtöpäivän sää oli harmaa ja sateinen, mutta rinkat oli pakattu ja olimme asennoituneet lähtemään, niinpä puimme yllemme lämpimästi vaatetta ja saimme äidiltä kyydin kotkaan haarautuvalle tielle Loviisassa. Lähtiessä emme vielä oikein tajunneet mihin olemme ryhtymässä, emmekä tienneet yhtään miten matkanteko liftaamalla sujuisi. Ajatus tuntui absurdilta. Liikennettä ei oikein ollut, mutta saimme kuitenkin melko pian ensimmäisen kyytimme ja pääsimme liikkeelle. Kuskinamme oli Hollannissa syntynyt, mutta nykyään Loviisassa asuva mies joka oli matkalla työpaikalleen Haminaan. Matkasimme hänen kyydissään sinne ja autosta pois hypättyämme löimme yläfemmat. Matka oli alkanut!

Ensimmäinen kuskimme jätti meidät Disas nimisen kalakaupan eteen ja siitä kävelimme lähellä olevalle bussipysäkille. Koska pysäkin jälkeen tie haarautui Kotkaan, Helsinkiin ja Pietariin päätimme kirjoittaa selkeydeksi kyltin seuraavaa kyytiä varten. Päädyimme kirjoittamaan kylttiin RUSSIA ja nauraen aloitimme liftauksen. Emme kerenneet odottaa kauaa kunnes matkailuauto kurvasi eteemme. Kysyimme kuskilta minne hän oli matkalla ja Yrjö niminen eläkeikäinen mies osoitti kylttiämme ja vastasi määränpäänään olevansa Russia sekä toivotti meidät tervetulleeksi autonsa kyytiin. Hän oli matkalla venäjän puolelle Ylä-Urpalaan parturiin, kauppaan, tankkaamaan sekä tapaamaan ystäviään. Hän kummasteli ettemme olleet ikinä aikaisemmin käyneet venäjällä ja aloimme Saaran kanssa todella kummastella sitä itsekin, emmehän asu kaukana rajastakaan. Yrjö kertoi käyvänsä venäjällä viikottain, lähinnä halvempien hintojen takia. Hän oli varsin mukava kuski ja hänen avustuksellaan saimme mm. vaihdettua rahaa euroista rupliin jo suomen puolella. Myös Suomen ja Venjän raja oli kiva ylittää hänen kanssaan sillä saimme vain seurata perässä minne kulkea ja kelle näyttää passit ym.

Saavuimme Ylä-Urpalassa huoltoasemalle jossa kävimme vessassa ja ostimme vähän evästä. Meidän täyttyi odottaa seuraavaa kyytiä huoltoaseman pihassa sillä liikenne Viipuriin johtavalla tiellä oli liian vauhdikasta eikä lähellä ollut pysäkkejä tai muita odotuspaikkoja. Sade yltyi, niiinpä siirryimme katoksen alle suojaan ja kirjoitimme kyriilisillä kirjaimilla kyltin Vyborg ja kyselimme huoltoaseman asiakkailta olisiko kukaan heistä menossa Viipuriin päin. Yrjö ja hänen ystävänsä hengailivat kanssamme välillä ulkona ja Saara kävi heidän kanssaan myöhemmin sisällä teellä. Saara ei lähes ikinä juo alkoholia sen pahan maun takia niinpä hänen tullessaan takaisin ulos oli hämmentävän hauskaa kuulla hänen suusta sanat: ”mä join vähän skumppaakin” Yhdellä miehistä oli syntymäpäivät.

Muutaman tunnin odotuksen jälkeen kaksi suomalaismiestä kertoi olevansa matkalla viipuriin ja pääsisimme heidän kyydillään sinne. Kävimme lähtiessä vielä kiittämässä Yrjöä ja hänen ystäviään sisällä ja hyppäsimme seuraavan auton kyytiin. Miehet olivat puheliaita ja saimme paljon vinkkejä venäjällä matkustamiseen ja saimme kuulla heidän matkatarinoitaan. Viipuriin päästyämme kiitimme kyydistä ja varasimme Pikhta nimisestä hostellista sängyt kuuden hengen huoneesta Viipurin keskustasta. Hostelliin päästyämme henkilökunta kävi pikaisesti vain ojentamassa meille avaimet ja jäimme kaksin. Muita majoittujia ei ollut, niinpä koko hostelli oli ensimmäisen vuorokauden vain meidän käytössämme. Kiertelimme seuraavan päivän Viipurissa, kokkailimme ruokaa hostellin keittiössä ja etsimme meille valmiiksi sohvasurffauspaikan Pietarista.

Päivä 3. Viipurista Pietariin

Pakkasimme laukkumme lähtökuntoon ja katsoimme kartasta liftauspaikan kohti Pietaria. Kävelimme vajaan kolmen kilometrin päähän pois keskustasta ja aloitimme liftaamisen bussipysäkiltä. Puolen tunnin liftaamisen jälkeen Andrei niminen nuorimies ajoi ohitsemme, mutta teki Pietari-kyltimme nähtyään U-käännöksen ja parkkeerasi lähistölle pakettiautollaan. Hän sanoi olevasa menossa Pietariin johtavalle tielle päin ja voisi viedä meidät kyseisen tien varteen liftaamaan, sieltä olisi kuulemma parempi mahdollisuus saada kyyti. Matkasimme hänen kyydissään parikymmentä kilometria ja nyt liftauspaikka oli tosiaan paljon parempi kuin edellinen. Andrei palasi lähdettyään vielä ties kuinka kaukaa takaisin luoksemme ja sanoi unohtaneensa suositella sovellusta jonka avulla voisimme löytää jatkossa kyytejä pientä maksua vastaan sopimalla matkat ennakkoon paikallisten kuskien kanssa. Kyseessä ei olisi enää liftaus, mutta kiittelimme häntä kuitenkin ja otimme sovelluksen tiedot muistiin.

Saimme pian kyydin Pietariin mieheltä joka ei puhunut sanaakaan englantia. Nyt oli ensimmäinen tilaisuus päästä huomaamaan kuinka ruosteessa lukioaikainen venäjän kielentaitoini oli. Sain todeta, että todella ruosteessa! Mies kyseli minne päin Pietaria olimme matkalla ja yritin selittää ettemme vielä tiedä sohvasurffauspaikkamme osoitetta ja että, voisimme jäädä missä vain hänen matkansa varrella. Ottasimme kaupungin laitamilta metron keskustaan ja selvittäisimme osoitteen saatuamme nettiyhteyden puhelimiin. Hän ei tajunnut meitä laisinkaan, niinpä avasimme hetkeksi mobiilidatan puhelimistamme ja saimme asiamme selitettyä kääntäjän avulla. Noin 115 kilometrin matka sujui alun jälkeen lepposasti venäjän sanastoa muistellen. Pietarin laitamilta otimme metron keskustaan ja löysimme kännyköihimme venäläiset sim-kortit helpottamaan yhteydenpitoa. Saimme viestitettyä sohvasurffaus majoittajillemme ja löysimme pienen haahuilun jälkeen heidän aivan keskustassa sijaitsevaan asuntoonsa.

Pietari on täynnä sohvasurffauspaikkoja, niinpä päätimme hakea sivustolta mieluisan majoituksen hakusanojen ”vegan” ja ”hitchhiking” avulla. Löytämämme majoitus oli täydellinen ja pehmeä alku etenkin Saaralle joka ei ollut aikaisemmin sohvasurffannut. Kyseessä oli viiden ikäisemme tytön kimppakämppä, kolme heistä oli Venäläisiä, yksi kiinalainen ja yksi Australialainen. Asunto oli kaksi kerroksinen ja aivan kuin jostain elokuvasta. Tutustuimme asukkaisiin ensimmäisenä iltanamme ja oli mukavaa päästä kuulemaan venäläisyydestä ja venäjällä asumisesta juuri heiltä. Asunnon seinät oli koristeltu sateenkaarilipuin ja tunnelma oli kaikin puolin avointa. En voinut olla kysymättä mitä mieltä he ovat Putinista ja kysymys nauratti heitä. Sanoivat, että Pietarissa ja Moskovassa lähes kaikki vastustavat häntä.

Päivä 4. Pietariin tutustuminen 

Lähdimme Saaran kanssa aamusta kiertelemään kaupunkia. Kävelimme Newski Prospektia pitkin Eremitaasille ja muille Pietarin nähtävyyksille. Päätimme jättää tällä kertaa Eremitaasin katsastamatta ja tulla joskus oikealla fiiliksellä kunnolla tutustumaan sen antiin. Nyt päätimme vain kierrellä ja kaarrella ympäriinsä keskustaa. Huomasin itsestäni pian entistä vahvemmin sen, etteivät suurkaupungit ole oma juttuni ja kiireessä eteenpäin juokseva ihmismassa alkaa vaan ahdistaa. Päivän suosikki löytyi Neva-joen rauhallisemmalta puolelta, Pietari-Paavalin linnoituksen edustalta.  Muurien edustan hiekkarannalle ei kuulunut liikenteen pauhe ja ihmisiä oli vain vähän. Rauha <3

Syötyämme lounasta jatkoimme kuljeskelua ja näimme edessämme mainoksia joissa luki Banksy. Googlasin voisiko olla, että hänellä olisi näyttely Pietarissa ja selvisi että on. Tai no, on ja ei ole. Graffititaiteilija Banksy oli nimittäin vastannut Moskovassa ja Pietarissa järjestetäviin (kuten moniin muihinkin) näyttelyihin ettei hänellä ole mitään tekemistä niiden kanssa eikä hän haluaisi, että kukaan joutuu maksamaan nähdäkseen hänen työnsä. Hankimme siitä huolimatta liput ja kiersimme näyttelyn, koska emme olleet aikaisemmin nähneet ja kuulleet kunnolla hänen töidensä taustoista. Latasimme lippukojulta saatujen ohjeiden mukaisesti puhelimiin sovellukset joiden kautta kuuntelimme teosten taustat yksitellen haluamassamme järjestyksessä. Oli mielenkiintoista seurata miten venäjällä reagoitiin Banksyn kantaaottaviin töihin mm. sotaan ja terrorismiin liittyen. Arvostus taiteilijaa kohtaa nousi näyttelyssä käytyä entisestään, hänen viestinsä on herättelevä: sodan, kapitalismin ja yhteiskuntajärjestelmämme vastainen.

Palasimme sohvasurffauspaikkaamme alkuillasta ja ehdotimme voisimmeko Saaran kanssa kokata tytöille kiitokseksi majoittamisestamme. Teimme kasviksista kastiketta riisin, rieskan ja hummuksen kera. Kaksi tytöistä oli viime kesänä liftannut pari kuukautta ympäri Eurooppaa niinpä saimme kuulla mm. heidän seikkailuistaan. Pietariin opiskelemaan muutanut tyttö oli suuri suomalaisten elokuvien, etenkin Aki Kaurismäen fani, niinpä hän pyysi voisimmeko katsoa hänen kanssaan elokuvan Laitakaupungin valot. Oli hassua, että hän kiinalaisena oli nähnyt sen monta kertaa ja meille suomalaisina tämä oli ensimmäinen kerta. Mukavan illan jälkeen pakkasimme tavaramme kasaan ja valmistauduimme seuraavan päivän liftaamiseen hyvillä yöunilla.

Päivä 5. Kohti Moskovaa 

Heräsimme aikaisin ja otimme aamupäivän tavoitteeksi päästä ulos keskustasta hitchwiki.com sivuston kautta löytyvien liftausvinkkien avulla. Sivuston selkeiden ohjeiden avulla löysimme kahden metromatkan jälkeen bussipysäkille josta meidän tuli ottaa vielä lähibussi kunnolla ulos kaupungista Moskovaan johtavalle tielle. On ollut ihanaa huomata miten eteemme on joka päivä sattunut auttava käsi juuri silloin kun sitä on tarvittu. Oikeaa bussia etsiessämme vanha venäläismies nimeltä Anatoli tuli luoksemme. Selvisi, että hän oli menossa kotiinsa joka sijaitsee saman pysäkin vieressä jonne mekin olimme matkalla. Hän otti meidät huomaansa ja neuvoi oikeaan bussiin kanssaan. Mies oli käynyt nuoruudessaan usein suomessa, niinpä saimme käytyä yksinkertaisia suomen ja venäjän sekaisia keskusteluja hänen kanssaan. Hymyilimme paljon ja puolen tunnin bussimatkan pituinen kohtaaminen sai meidät kaikki iloisiksi. Annoimme erotessa hänellekkin kiitoskortin joita olimme tulostaneet kuskeille ja majoittajille ja saimme häneltä pienen laminoidun ikonin kuvan.

Pysäkillä josta liftaajat suuntaavat kohti Moskovaa oli kova liikenne, onneksi kuitenkin pysäkin edessä olevat liikennevalot helpottivat liftausta hidastaen autojen vauhdin aina hetkellisesti. Pohdimme mitä kirjoittaisimme kylttiimme ja vaikka emme Moskovaan yhdellä kyydillä yli 700 kilomeltrin pituisen matkan takia haluaisikaan, kirjoitimme kylttiin Moskva. Moni ohikulkijoista tuli luoksemme kummastelemaan puuhiamme ja ohi ajavat autot vilkuttelivat nauraen.

Saimme pysäytettyä muutaman auton, mutta emme saaneet selkeyttä minne he olivat menossa niinpä jätimme kyydit väliin. Yksi rekka pysähtyi sanoen, että toinen meistä mahtuisi kyytiin, mutta tuohon tarjoukseen emme tietenkään tarttuneet. Tunnin liftaamisen jälkeen venäläismies pysähtyi henkilöautollaan luoksemme ja tarjosi kyytiä 324 kilometrin päähän. Saimme hänestä hyvän ensivaikutelman niinpä hyppäsimme kyytiin.

Mies ei puhunut sanaakaan englantia, mutta hän todella halusi että ymmärtäisimme toisiamme. Ja niinhän me ymmärsimme! Hän puhui venäjää selkeästi ja hitaasti, niinpä pääsin paremmin kuin aikaisemmin perille siitä, mitä hän yritti sanoa. Nyt meillä oli myös nettiyhteys puhelimessakin joten kääntäjäkin oli apunamme. Mies on ammatiltaan rekkakuski ja hän ajaa viikottain Moskova Pietari väliä, tällä kertaa kuitenkin henkilöautolla kohti puolessa välissä sijaitsevaa kotiaan. Hän kertoi venäjästä, pojistaan ja itsestään. Mies oli ylpeä 12-vuotiaasta pojastaan joka osaa englantia, niinpä hän soitti pojalle matkalla ja pääsimme Saaran kanssa puhumaan facetime puhelun hänen kanssaan. Kyyti oli todella miellyttävä ja ja kuski huomaavainen. Sovimme matkan lopussa, että hän jättäisi meidät tien varteen erään kahvilan eteen ennen kuin jatkaisi sivuteitä pitkin kotiinsa. Kiitimme kyydistä ja menimme teelle.

Aurinko oli jo laskemassa ja meitä väsytti, niinpä päätimme, että jäisimme lähistölle yöksi emmekä enää jatkaisi matkaa. Koitimme kysyä huoltoaseman henkilökunnalta tietäsivätkö he minne voisimme laittaa telttamme yöksi, mutta emme saaneet oikein mitään vastausta, niinpä lähdimme teet juotuamme tutkimaan aluetta. Kyseessä oli todella karu kylä tien varrella, yksi kahvila ja muutama talo siellä täällä. Päätimme kävellä vähän matkaa pois tieltä kohti pusikkoja ja etsimme teltallemme suojaisan paikan hylätyn talon takaa metsiköstä. Pistimme leirin pystyyn ja puimme lämmintä ylle. Nälkä oli jo kova niinpä iloitsimme, että olimme pakanneet mukaan kaasukeittimen, vettä ja evästä. Keitimme nuudelit ja söimme hedelmiä. Ilma oli selkeä, mutta alkoi viiletä, niimpä syötyämme kääriydyimme neljän vuoden ajan makuupusseihin ja kömmimme telttoihimme.Päivä 6. Metsästä Moskovaan 

Yö oli kylmä ja nukuimme aika surkeasti. Se ei kuitenkaan lannistanut ja iloitsimme aamulla, että selvisimme! 😀 Pakkasimme auringon noustua tavaramme ja menimme edellisen illan kahvilaan aamuteelle. Latasimme kahvilassa puhelimet ja lämmittelimme. Viereiseen pöytäämme istui mies joka kyseli minne olemme matkalla. Kerroimme liftaavamme seuraavaksi kohti Moskovaa ja hän toivotteli onnea, kuitenkin päivitellen kummissaan seikkailulle valitsemaamme vuodenaikaa.

Kahvilasta menimme tien laitaan bussipysäkille ja aloitimme liftauksen. Kahvilan edessä oli koppi jossa äsken sisällä tapaamamme mies oli töissä. En tiedä oliko hänen työnkuvansa kopissa jonkin sortin vartiointi vai mikä, mutta tämän aamun tehtäväksi hän selkeästi otti sen liäksi kyydin löytämisen meille. Näimme nimittäin liftauspysäkiltämme, että hän puhututti kahvilan eteen pysähtyneitä rekkakuskeja eikä mennyt kauaa kun mies viittoi meidät luokseen. Hän oli löytänyt rekkakuskin joka oli matkalla Moskovaan ja ohjasi meidät hänen luokse. Päälle kolmekymppinen kuski puhui vain venäjää ja vaikutti hieman tympääntyneeltä kun emme osanneet kunnolla vastata hänen kysymyksiinsä. Hän sanoi kuitenkin ottavansa meidät kyytiinsä käytyään ensin syömässä.

Miehen nimi oli Sergei. Hän teki meille tilaa rekkansa etuosaan, Saara istui etupenkille ja minä lepotilaan penkkien taakse. Tiesimme, että Moskovaan olisi matkaa yli 300 kilometria ja mietin mitenköhän hän kestää meitä koko matkan, jos alun ymmärtämättömyyskin jo tympi. Matka oli kuitenkin todella positiivinen yllätys ja vaikutti siltä, että se oli sitä hänellekin. Käytimme paljon kääntäjää apunamme ja äänitimme sen avulla pitkiä lauseita kieleltä toiselle. Sergeillä oli selkeästi vain vähän kovahko ulkokuori joka pehmeni pian alun jälkeen! Hän näytti matkan aikana videoita kotikaupungistaan ja kuultuaan esim. sen, että olemme matkalla kohti mustaa merta, hän kertoi innoissaan Sotsista ja sen nähtävyyksistä ja säästä. Hän selvitteli myös miten pääsisimme jatkamaan matkaamme huoltoasemalta Moskovan laidalta jonne hän oli jäämässä yöksi ja jossa me jäisimme pois kyydistä. Sergei toivoi voivansa seurata matkaamme jostain, mutta koska hänellä ei ollut instagramia eikä facebookkia vaihdoimme vain whatsapp yhteystiedot ja lupasimme lähettää sitä kautta hänelle kuvia matkan etenemisestä.

Saavuimme Moskovan laidalle juuri ennen pimeää ja kävelimme huoltoasemalta kilometrin matkan bussipysäkille odottamaan bussia kohti keskustaa. Pysäkillä luoksemme tuli kaksi paikallista naista jotka kyselivät minne olimme menossa, he eivät voineet käsittää, että olimme liftanneet Moskovaan suomesta. Heidän kanssaan en enää kaivanut edes kääntäjää avuksi ja oli hauska huomata, että jonkinlainen keskustelu onnistui jo pelkästään venäjäksi. Pääsimme oikeaan bussiin ja naisten kohtaaminen jätti jälleen hymyn huulillemme.

Bussilta otimme vielä lähijunan aivan keskustaan ja junamatkalla etsimme netistä hostellin. Löysimme juna-aseman läheisyydestä mukavan sellaisen ja varasimme sängyt kuuden hengen huoneesta. Hostellille tultuamme meille kerrottiin, että saisimme ensimmäiseksi yöksi samaan hintaan kokonaan oman huoneen sillä ryhmähuoneita ei tulo hetkellä ollut valmiina. Uni maittoi telttayön jälkeen omassa rauhassa entistä paremmin! Päivän kuskimme Sergei kyseli whatsappin kautta olimmehan päässeet perille ja pian hänen vaimonsakin laittoi viestiä instagramin kautta ja toivoi kaikkea hyvää. Hauskaa! 

Jäämme Moskovaan ainakin muutamaksi päiväksi rentoutumaan ja tutustumaan kaupunkiin ennen kun jatkamme taas matkaa. Emme vielä tiedä jatkosta muuta kuin sen, että jatkamme kyyti kyydiltä kohti Mustaa merta.

Venäjä on jo nyt opettanut paljon ja innolla odotamme mitä kaikkea pääsemmekään vielä kokemaan.

Ja liftaaminen on parhautta! Kohtaamisia, kohtaamisia! <3

Elämä antaa kun luottaa <3

Luotetaanhan?

Senni

Liftausreissu etenee seuraavaksi Moskovasta Sotsiin. Pääset seuraavaan tekstiin tästä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Kai Huovinmaa tiistai, marraskuu 6, 2018 at 22:45

    Hieno retki, hieno tarina!!

    Me vanhat suhtaudumme reippaaseen uskaliaisuuteen 1950/60/70-lukujen ennakkoluuloin.

    Nyt 2010-luvun lopuilla elämä ja tilanne on Venäjää myöden turvallista ja hienoa.

    Hyvä näin ja hyvää, turvallista matkaa edelleen Senni & Saara ???

  • Reply JJ75 perjantai, marraskuu 9, 2018 at 01:07

    Aivan mahtavaa settiä… hyvä hyvä. Muistakaa pitää pikkulappu mukananne kaikenaikaa passin välissä. Se luovutetaan vasta maasta poistuessa. Moskovassa on todella länsimaista ja se on kuin Helsinki suuressa koossa. Liikuminen on metrolla hyvin yksinkertaista. Moskovassa on kiva kauppakeskus aivan keskustassa, Punaisella torilla sijaitsevan historiallisen museon takana. Maan alle vie ainakin 7 kerrosta upea ja edullinen versio kauppakeskuksesta. Punaisen torin laidalla on rikkaiden kauppakeskus, jossa on hyllyissä esim. BMW 760:siä noin niinkuin esimerkiksi… hintoja ei missään, koska rikas ei niitä kysele ;D

    Moskovasta etelämpää ja idempänä.. on sotilaallisempaa meininkiä ja suhtautuminen on joskus niin ja näin. Normaali turisti ei huomaa varmaan mitään. Tosin sitä ei huomaa, ennenkuin on ajatunut johonkin tilanteeseen tai alueelle, jossa on ollut kiistanalaisempaa, tuskin päätietä edetessä törmäätte mihinkään hankalaan muutenkaan.. Kiva ois tietää, jos siellä on jotain erityisiä autotarkastuksia. Itse meinasin, että autolla kiertäisi joskus Mustanmeren. Sotsissa on lämmintä päivällä +18 ja yöt viileitä +10. Pääkaupunki Georgiassa on sen verran sisämaassa ja korkealla, että sen jälkeen sää viilenee. Yöt on siellä +2 kieppeillä ja päivällä +10 +15 olleet viimepäivinä. Voi jäädä vuoriston vuoksi paljon allekin luvattujen. 400-800m korkeudessa tuo pääkaupunki suunnilleen, Jerevanissa vielä kylmempää kun on noin 1km korkeudessa. Tosin aurinko paistaa jo sitten voimakkaammin mitä etelämmäs mennään vaikka ilma sinällään viilenisi.. Tabriz on 1350m korkeudessa ja Teheran 1200m.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.