Save Movement Suomi ja matka teurastamolle

tiistai, heinäkuu 24, 2018

Viime keskiviikkona herätyskelloni soi 4:15. Olin kaverini luona yötä Helsingissä. Nappasin herättyäni eteisestä edellisenä päivänä maalaamani kyltin matkaani ja lähdin kävelemäään Katajanokasta kohti Kalliota. Fiilis oli jännittynyt. Kävelin pitkin Helsingin hiljaisia katuja paljain jaloin, kädessäni kyltti jossa itkevä lehmä kysyy: ”minäkö pihvi?”

Joku ohi ajavista autoilijoista vilkutti ja näytti myötätuntoisesti peukkua kyltilleni. Olin matkalla teurastamolle.

Save Movement aloitti juuri toimintansa Suomessa ja tulevan päivän ohjelma liittyi kyseisen järjestön ensimmäiseen maassamme järjestettävään tapahtumaan. Löysin ilmoituksen kaikille avoimesta tapahtumasta facebookista ja kävin pari päivää aiemmin infotilaisuudessa jossa eläinoikeusaktivistit Anni Lanki ja Seb Alex kertoivat mistä Save Movementissa on kyse. Keskiviikkona lähdimme 27 ihmisen voimin Paimion teurastamolle.

Save movement on kansainvälinen järjestö joka inspiroi ihmisiä veganismiin sekä aktivismiin. Järjestön perusideana on mennä porukalla teurastamojen eteen ja pyrkiä pysäyttämään hetkeksi sinne saapuvat rekat joihin hetken päästä teuraaksi joutuvat eläimet on suljettu kuljetuksen ajaksi. Monen mielikuva edellisestä voi olla se, että hullut vegaanit juoksevat yhtäkkisesti puskasta kohti rekkaa pyrkimyksenään vapauttaa sen sisälle suljetut eläimet ja tämän jälkeen polttaa koko teurastamo. Tämä on kuitenkin väärin ja mistään tälläisestä ei ole kyse.

Toiminnan tarkoituksena on päästä hetkeksi osoittamaan rakkautta teuraaksi joutuville eläimille jotka eivät mahdollisesti ole päässeet kokemaan vastaavaa vielä kertaakaan koko lyhyen elämänsä aikana. Eli tunnetta siitä, että joku välittää eikä hyväksy heidän kuolemaansa. Tarkoitus on myös jakaa infoa, valokuvia ja videoita tapahtumasta facebookissa ja muualla sosiaalisessa mediassa ja siten muistuttaa ihmisiä siitä, että kaupan hyllyltä löytynyt nättiin muoviin pakattu pihvinpala oli hetki sitten vielä elävä olento. Eläin joka ei tahtonut kuolla. Eläin jonka ei todellakaan enää tarvitse nykymaailmassamme kuolla. Ja koska sen ei tarvitse kuolla, tappaminen on turhaa ja se voidaan lopettaa.

Save Movementin toiminta perustuu rakkauteen. Tarkoitus ei ole aiheuttaa harmia tai syyllistää teurastamojen työntekijöitä ja rekkakuskeja, päinvastoin. Syy ei ole heidän. Itseasiassa heidän kanssaan on erittäin tärkeä luoda hyvä suhde, jotta toiminta on ylipäätään mahdollista. Niinpä teurastamolle ja poliisille oli ilmoitettu tulostamme ennakkoon ja alueen eteen saavuttuamme organisoijat pääsivät keskustelemaan teurastamon johdon kanssa järjestön toiminnasta. Asiamme otettiin positiivisesti vastaan ja saimme luvan viettää päivän teurastamon edessä, alueella josta moni on aikaisemmin kuulemma häädetty heti tiehensä. Teurastamolta kerrottiin pahoitellen, että rekat liikkuvat yleensä öisin ja aikaisin aamulla. Kello oli siihen nähden saavuttuamme jo paljon, mutta onneksemme vielä muutama rekka oli matkalla ja saimme luvan yrittää niiden pysäyttämistä.

Istuskelimme puiden varjossa syöden eväitä kun joku huusi, että ensimmäinen rekka oli saapumassa. Pettymyksekseni huomasin, että rekan seinät olivat peitetyt ja ainoat aukot olivat katon rajassa, emme siis voisi nähdä tai koskea siellä matkustavia eläimiä jotka olivat tällä kertaa lehmiä.

Rekka osoitti hyvin sen, mikä koko systeemissämme mättää. Maailma haluaa pitää salassa ja näkymättömissä sen, että syömme eläimiä. Näämme satunnaisesti pelloilla lehmiä laiduntamassa, vierailemme lastemme kanssa kotieläintiloilla ja luotamme ”vapaasti kasvanut” tekstiin ja hymyilevän lehmän kuvaan makkarapaketin ja maitotölkin kyljessä. Jos on luomua ja läheltä niin aina vaan parempi. Eläimiä täyteen pakatut rekat ajavat teurastamolle öisin silloin kun kukaan ei ole näkemässä. Jos viimeisin mielikuva lehmästä ennen kauppaa on se, että se on ollut onnellisena siliteltävänä, ei pihvin paistaminen tunnu todennäköisesti missään.

Mitä jos kuitenkin näkisimme todellisuuden? Sen kipeän todellisuuden joka tapahtuu elämän ja supermarketin lihatiskin välillä. Mitä jos joka aamu matkalla töihin edessämme liikennevaloissa seisoisi rekka jonka avoimista luukuista tuijoittaisi surullisen näköisiä lehmiä? Mitä jos koulujen luokkaretket tehtäsiin kotieläintilojen sijaan sinne missä porsas tapetaan ja kaupan lihapakettiin olisinkin liitetty todenmukainen kuva teurastamolta. Mitä jos sinun täytyisi itse viedä henki grilliribsiltä ja lenkkimakkaraltasi, pystyisitkö?

”jokaisella tulisi olla oikeus päättää itse mitä syö. Jos olet vegaani, et voi olettaa, että muutkin ovat. Kyse on vain ruokavaliosta”

Tuo on mielestäni yksi harmillisimmista argumenteista veganismia kohtaan. Voi miten toivoisinkaan, että kyseessä olisi vain ruokavalio ja mielipidekysymys eikä minun tarvitsisi yrittää muuttaa kenenkään tapoja. Kuulen kyseistä lausahdusta usein ja vertaan sen kuultuani keskustelussa veganismia lempiväriin tai musiikkimakuun. Ne kaksi ovat mielipideasioita joista kenenkään on turha lähteä kiistelemään. En todellakaan käyttäisi energiaani siihen, että yrittäisin muutta toisessa jotain millä ei ole kenenkäään elämän tai muunkaan kannalta merkitystä. Lihansyönti ei vaitettavasti ole vain mielipideasia sillä joku kärsii ja kuolee aina. Eläinten syönti ei tarkoita ainoastaan ruokavaliota. Eikä sillä, että kyseessä on luomu tai lähitilan tuote oikeasti ole väliä kärsimyksen ja lopulta elämän lopettamisen kannalta. Lähitilan lehmäkin tahtoi elää.

Toivoimme parasta toisen rekan suhteen ja meitä lykästi. Kun seuraava rekka lähestyi teurastamoa, kuskille näytettiin kylttiä jossa pyysimmme 3 minuutin pysähdystä jotta voisimme hyvästellä eläimet. Yksi kylteistä muistutti ettemme syyllistä kuskia mistään tai halua hänelle vihaa. Saimme hetken keskustelun jälkeen luvan lähestyä rekkaa ja sen sisällä olevia possuja.

Rekan seinissä oli aukkoja joista näimme porsaat ja pystyimme ojentamaan kätemme niiden kosketettavaksi. Näky oli surullinen ja monen poskilla alkoi valua kyyneleet. Toisaalta meitä silmiin katsovan porsaan ja minun välissä oli vain kalterit, mutta toisaalta jotain paljon enemmän. Välissämme oli koko se systeemi joka antaa viattomien kuolla ja tulla syödyksi. Syysteemimme sallii sen, että tuo minua tuijottanut porsas ja miljardit muut niin sanotut tuotantoeläimet kasvatetaan vain ruoaksi. Sana tuotantoeläin on jo itsessään ongelma. Se antaa meille muka luvan tappaa.

Itsekin lähes 20 vuotta lihaa syöneenä muistan, että ne harvat kerrat kun joku kyseenalaisti lihansyöntiäni peitin korvani ja sanoin etten halua kuulla kuinka eläimet kärsivät. Korvien ja silmien sulkeminen ei kuitenkaan poista tapettavan kärsimystä ja kuolemaa, vaan on juurikin syynä siihen että niin tapahtuu. Ja koska olen itsekin ollut tuossa tilanteessa lähes koko elämäni tiedän mistä puhun. Tiedän myös sen, että voimme muuttua ja siksi en vaikene. Vegaaniksi ryhtyminen oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä.

Toivoin tietenkin mielessäni, että saisin pelastettua kättäni nuuhkineen porsaan. Mutta se, että saisin pelastettua juuri tuon porsaan ei kuitenkaan muuttaisi kuin hänen elämänsä. Enkä halua vähätellä hänen suunnattoman tärkeää elämäänsä, pelastaminen vaan ei riittäisi muuttamaan kokonaisuutta. Tuotantoeläinten tappamisen pysäyttäminen vaatii sen, että me kuluttajat kyseenalaistamme tapojamme ja jätämme lihan ja muut eläinkunnantuotteet kauppojen hyllyille. Tuottajat reagoivat kuluttajien toiveisiin ja toimiin oikeasti todella nopeasti.

Possujen mentyä porteista sisään ei mennyt kauaa kun näimme lisää rekkoja. Näiden teurastamolta poistuvien rekkojen sisältö oli sama kuin aikaisemmin, mutta nyt niissä ei todenäköisesti ollut kuljettajan lisäksi muuta elämää. Toisen kyljessä luki ”maukkaampi ja mureampi rypsiporsas” ja toisessa ”Camping”.

Siinä ne menivät menivät, porsaat pakattuina ilmatiiviisiin pakkauksiin valmiina kuluttajien uuneihin, pannuille ja grilliin.

Eikö tunnu missään? Mitä jos vaihtaisimme aamun ensimmäisen rekan lehmät kissoihin ja jälkimmäisen possut koiriin? Kuinka moni tutuistani lähtisi mukaani seuraavalla kerralla samaisen teurastamon eteen seisomaan? Uskoisin, että aika moni.

On hurjaa ajatella mikä vaikutus kulttuurilla on näkökulmaamme. Hyväksymme toisten kuoleman, mutta vastustamme toisten. Jos tuotantoeläinten tilanteen hahmottaminen tuntuu vaikealta, voi sitä verrata vaikka omiin tai naapurin lemmikkeihin.

Vastustaisitko jos uhkaisin grillata koirani Unton?

Ennen maanantaista infotilaisuutta tuntui epäreilulta, että me vegaanit jotka emme ole enää osallisina näiden eläinten elämän lopettamiseen joudumme mennä katsomaan teuraaksi joutuvien olentojen epätoivoa. Olisihan se mukavampi ja helpompi piilotella kotona ja paistella rauhaisin mielin vegekuplassamme härkistä. Eläinoikeusaktivisti Seb Alex sanoi tilausuudessa kuitenkin tärkeän ja motivoivan pointin. Jos me emme mene teurastamojen eteen ja näytä maailmalle totuutta, ei kukaan mukaan mene.

Tule ihmeessä mukaamme seuraavalla kerralla, söit lihaa tai et:

 Save Movement Suomi

Eläimellisin terkuin,

Senni

Ja Unto, en ikinä grillaisi sua.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply Sanna Hagelberg keskiviikko, heinäkuu 25, 2018 at 16:21

    Upea kirjoitus ??

    • Reply senni lauantai, heinäkuu 28, 2018 at 09:52

      Kiitos <3 <3

  • Reply Vuokko keskiviikko, heinäkuu 25, 2018 at 21:51

    Ja Unton on vaikea hengittää – vain söpöyden vuoksi…..

  • Reply IBS torstai, heinäkuu 26, 2018 at 14:15

    Millaista ruokavaliota te vegaanit suosittelisitte ihmiselle joka ei voi syödä proteiininlähteitä kuten palkokasveja (eli ei myöskään soijatuotteita), valtaosaa pähkinöistä, sieniä; ja jolla on valtavasti muitakin ruokarajoitteita? Voisin veikata että melko sairaaksi tulisi vähitellen vegaaniruokavaliolla, ikävä kyllä.

    • Reply senni lauantai, heinäkuu 28, 2018 at 10:03

      Suosittelen iittymään facebookissa ”vegaaninen fodmap – tietoa, reseptejä ja ajatuksenvaihtoa”ryhmään! Itselläni ei ole hirveästi kokemusta asiasta, mutta olen huomannut, että moni vastaavassa tilanteessa oleva pelkää ettei mm. proteiinilähteitä löydy rajitusten takia tarpeeksi. Tuolta ryhmästä saat varmasti paljon tietoa samassa tilanteessa olevilta vegaaneilta ja mahdollisuuden lähteä kokeilemaan vegaanista ruokavaliota heidän tsempillään onnistuneesti, toivon että löydät sinulle sopivat ruoka-aineet <3

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.