VEERAPIRITA

Kuulumisia pukkaa: omaa kotia, matkamessuja sekä Filippiinejä

21.1.2019

Jossain vaiheessa kirjoitin tänne, että kirjoitan joka kuukausi kuulumisia blogiin. Arvatkaa olenko siinä onnistunut? Hell no, sillä elämä näköjään pitänyt niin kiireellisenä, joten tällaiset ’lupaukset’ on tullut unohdettua täysin ja viimeisin kuuluminen on syksyltä. 2018 vuoden toinen puolikas toi aikamoisia elämänmuutoksia: oma koira ja oma koti.

Kyösti on muuttanut elämää aika paljon ja myönnän – pieniä rajoituksia on tullut. Tosin hyvin pieniä, sillä ehkä pystyn elämään sen kanssa että Helsinki-Joensuu välillä ei pystytä pysähtymään pitkäksi aikaa yhdessä Jussin kanssa huoltoasemalle syömään, sillä koiria ei saa tuoda sisälle. 😀 Tai kaikkiin majoituksiin ei voi välttämättä ottaa lemmikkejä mukaan. Kuitenkin ne ’rajoitukset’ unohtuu heti, kun tajuaa miten ihana tuo karvainen nakki on ja miten paljon se tuo iloa ja rakkautta elämään.

Oon myös tavannut paljon uusia ihmisiä Kyöstin myötä: sisarusten omistajiin, järjestin corgi meetingin Haltialan tilalla (voiko olla ihanampaa näkyä kuin 15 corgin pentua?) sekä kaikki satunnaiset lenkkeilijät ja naapurit, joiden kanssa tulee juteltua paljon enemmän kuin ennen.

Hauskaa on ollut myös se, että on tullut nähtyä uudesta näkökulmasta entuudestaan vanhoja tuttuja, joilla on myös sopivasti kaveri Kyöstille. Olihan tuossa myös matkamessujen jatkoilla Clarionissa puhe Ne Tammelat -matkablogin, Vaihda Vapaalle -matkablogin ja Pöndekengissä -matkablogin kanssa, että järkätään matkabloggaajien koiradeitit.

Reissuun ei voi niin yllättäen tosin enää lähteä, sillä pitää vähän miettiä Kyöstin kohtaloa ja hoitopaikkaa. Onneksi moneen paikkaan on voinut ottaa Kyöstin mukaan sekä onneksi lähipiirissä on koirarakkaita ihmisiä. Kyösti lähti toissapäivänä Pohjois-Karjalaan yli kuukaudeksi, sillä lähdetään ensi viikolla (!!!) Filippiineille. Tällä hetkellä kotona tuntuu, että täältä puuttuu iso palanen. Veikkaan kyllä, että ikävä lievittää kunhan yksi suurimmista reissuhaaveistani toteutuu ja astun lentokoneesta Manilan lentokentälle.

 

 

Kallio vaihtui Itä-Helsinkiin


Kyöstiäkin isompi muutos on kyllä marraskuussa ostettu oma koti, sillä ostettiin Mellunkylästä kaunis paritalon puolikas ja samalla Kallio / Hakaniemi jäi taakse. Oon asunut Helsingissä about viisi vuotta ja koko sen ajan olen asunut Kurvin ja Ympyrätalon välissä kolmessa eri osoitteessa, voin kertoa että Mellunkylä alueena on hyvinkin erilaista.

En kuitenkaan sanoisi, että se olisi mitenkään huonompi ratkaisu, sillä tykkään kyllä niin paljon meidän omasta pihasta (en malta odottaa kesää, jolloin piha pääsee paremmin käyttöön) sekä tunnetta siitä, että maksat itsellesi etkä vuokranantajalle. Aluksi ajattelin, että tulen hulluksi täältä metsän keskeltä, mutta nyt oon ruvennut nauttimaan tästä rauhasta, hiljaisuudesta ja luonnosta, mitä meillä on täällä. Kuinka monella Helsingissä alkaa hiihtoladut 100 metrin päästä kotoa?

Ainoa mitä kyllä on ikävä oikeasti, on ravintolat. Niitä ei kyllä täällä ole tai no Pizzeria Speed. Nimikin kertoo jo tarpeeksi, etten sinne halua mennä. Toisaalta, säästää aika paljon rahaa, kun ei tule woltattua joka viikko sekä käytyä syömässä jossain.

 

Kalliolle on nyt sanottu heipat ja siis en kestä: kattokaa nyt miten pikkunen Kyösti on!

 

Matkamessut – vuoden parhaimpia tapahtumia


Viime viikonloppuna oli vuoden yksi parhaimmista tapahtumista eli siis mikäs muukaan kuin matkamessut. Oon käynyt matkamessuilla vuodesta 2011 alkaen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta joka vuosi ja tällä kertaa oli hyvin erilainen kokemus. Vaikka olin viime vuonna ammattilaisten päivässä bloggaajana, oli tämä vuosi reilusti antoisampi.

Olin katsonut etukäteen muutamat paikat, joissa haluan käydä juttelemassa sekä etsimässä lisää tietoa tuleville reissuille. Tänä vuonna erityisesti menin messuille myös mahdolliset yhteistyöt mielessä – olin teettänyt mediakortteja sekä käyntikortteja, joista oli apua ’itsensä myymisessä’. Yllätyin kyllä positiivisesti, miten moni yritys otti miut mielenkiinnolla vastaan.

Lisäksi esiinnyin myös Norweigian Stagella, jossa keskusteltiin Seven Seas -matkablogin Sannan ja Rantapallon kanssa Balkanin alueen matkailusta. Olin kyllä niin ylpeä itsestäni tuon jälkeen, sillä olen kaikkea muuta kuin mukavuusalueellani, jos joudun esiintymään. Se olikin yllättävän kivutonta, kun oli aihe jota rakastaa.

Ohjelmista parhaiten jäi itselle mieleen Norjassa automatkailusta kertova esitys, sillä meillä on Norja ja Lappi road trip suunnitteilla tulevaksi kesäksi Kyöstin kanssa. Tulevasta kesästä tulee kyllä niin kotimaan matkailun / lähimatkailun kesä!

 

Balkan kiinnostaa nyt enemmän kuin koskaan: bloggaajien vinkit Kroatiaan, Albaniaan, Montenegroon ja Kreikkaan

 

Voidaanko jutella loppuun vielä hetki Filippiineistä?


Vaikka olen aina kaikista matkoista aina innoissani, Filippiineistä olen super innoissani. Oon halunnut niin monta vuotta matkustaa tuonne, mutta joka kerta se on tuntunut liian säätämiseltä parin viikon lomaa varten. Nyt saatiin järkättyä kolmen viikon loma ja tuntuu, että siinä ajassa saan juuri ja juuri nähtyä itseä kiinnostavat paikat.

Hirvittää kyllä valmiiksi jo tuo lentämisen määrä (kolme sisäistä lentoa) Filippiineillä, mutta en yksinkertaisesti uskalla lähteä pidemmille lauttamatkoille Filippiineillä, sillä oon kuullut kauhutarinoita omilta ystäviltäni niistä. Meidän kolmen viikon reitti on seuraavanlainen: Manila – Palawan (Port Barton, El Nido, Puerto Princesa) – Bohol – Camiguin (- Taal Volcano) – Manila.

Olin vähän Matti Myöhäisenä liikenteessä, sillä vasta tänään soitin terveyskeskukseen malarialääkkeiden takia. Tajusin, että mehän ollaan osittain malaria-alueella, sillä Palawanin saarella esiintyy malariaa. Tiukoille menee, että ehditään saada resepti.

Kuinka moni teistä on käynyt Filippiineillä? Voidaanko fiilistellä Filippiinejä yhdessä ja kerro mikä sun mielestä on parasta siellä. Jos et ole vielä reissaillut Filippiineillä, niin mitä odottaisit eniten? 

 

 

Tässähän tuli iso kasa kuulumisia. Nyt on siun vuoroa kertoa mitä siulle kuuluu!

 

Veera


Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia:

Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Instagramin (@veerapirita) , Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

 

KOTIMAA RUOKAMATKAILU

HAAPALA – kainuulaisia makuja, oma panimo ja majoitusta

15.1.2019

Täältä tulee sellainen (ravintola)vinkki nyt Vuokattiin, että huhhuh! Haapalan tilalta löytyy panimo, ravintola ja majoitus. Toistan, panimo. Rakastin kyllä kaikkea täällä mitä silmäni näki ja suuni maistoi. Miljöö oli jo puolet kokemusta.

Viikon Vuokatin loman aikana sain suosituksen Haapalan testaamisesta ja nettisivujen perusteella paikka vaikutti erittäin lupaavalta ja sinne oli vain 10 minuutin ajomatka Katinkullasta, joten totta ihmeessä lähdettiin testaamaan Haapala. Emme siis majoittuneet täällä, mutta sen verran tutkin asiaa että heiltä löytyy majoitusta bed & breakfast -ajatuksella sekä ihanan näköinen aittamökki.

Lue täältä lisää meidän viikon lumilomasta Vuokattiin.

Haapalan alue koostuu siis tilasta, jossa on tällä hetkellä vetovastuussa Juho, Venla, Kaisa ja Craig. Haapalan tilaa jatkaa Korhosen suku nyt viidennessä polvessa. He olivat onnistuneet luomaan todella viehättävän kokonaisuuden vanhaa kunnioittaen. Puhuttiin illallisella, miten ihanasti he ovat heränneet vanhan hirsitalon (olisko voinut olla vanha lato?) henkiin ja täysin uuteen käyttötarkoitukseen.

Siellä missä itä kohtaa lännen ja pohjoinen etelän. Siellä missä vaarat kohoavat korkeuksiin ja vesi virtaa vapaana. Siellä voi utelias mieli kohdata jotain uutta. Antaa ajatuksille aikaa ja toteuttaa tahtoaan.

Sieltä löytyy tienoo vailla vertaa, palanen puhdasta luontoa ja aitoja elämyksiä. Tila täynnä toimeliasta porukkaa ja paikka, johon on aina mukava matkustaa. Koska välillä on hyvä vaihtaa maisemaa.

H A A P A L A – Ihmisten tekemää, aidosti omasta maasta.

 

Haapalan ravintola

 

 

Tehtiin pöytävaraus etukäteen, sillä oli itsenäisyyspäivän viikonloppu ja ajateltiin, että Vuokatissa on sen takia lomalaisia normaalia enemmän sekä pikkujoulukausi on käynnissä. Onneksi tehtiin, sillä ravintolan puoli oli aivan täynnä. Varausta tehdessä meitä varoiteltiin etukäteen, että heillä on kyseisenä päivänä ruuhkaista ja kannattaa henkisesti varautua odottamiseen. Odottamista olikin paikka paikoin, mutta se ei haitannut ollenkaan kun siitä oli etukäteen infottu.

Meidän seurueelle valikoitui listalta kaksi erilaista burgeria: kyytönlihaburger ja hirviburger sekä poronkäristystä. Kyyttöburgerini oli todella hyvää, mutta pakko sanoa että tuo hirviburgerin tervapuolukkamajoneesi sopi niin hyvin hirven kanssa, että kärsin vähän annoskateudesta. Älä ymmärrä väärin – minunkin burgeri oli oikein namia. Puuhiiligrilli tuo kyllä upean maun lihaan, ei voi muuta sanoa.

 

Meille valikoitu kyyttöburger, hirviburger sekä poronkäristys – kaikki oli todella hyviä.

 

 

Jos meillä olisi ollut isompikin nälkä, olisin ehdottomasti halunnut testata alkuruuista Haapalan lankun kahdelle. Viereinen pöytä söi sitä ja olin näin lähellä, että olisin napannut lankulta herkkuja itselleni. Uskallan väittää sitä pelkästään jo ulkonäön puolesta testaamisen arvoiseksi.

Onneksi saatiin suositus kajaanilaiselta tarjoilijalta, sillä tämä helmi olisi kyllä muuten jäänyt näkemättä kokonaan. Rakastan ravintoloita, joissa on jotain erityistä ja Haapalassa sitä on paljon. Uniikista miljööstä rapisi paljon pisteitä sekä panimon puoli oli tuotu upeasti esiin ravintolaan, sillä sen eroitti vain isot lasiseinät. En kehdannut ottaa kuvaa panimon puolelta, sillä ensinnäkin sen edessä istui iso pikkujouluseurue sekä panimossa oli yksityisellä tastingilla häämatkalaiset.

 

 

Haapalan panimo – suomalaisen ja kainuulaisen luonnon antimia


Haapala valmistaa myös itse omia pienpanimo-oluita, jotka on suunniteltu erityisesti tukemaan heidän ruokalistaa. He kertovat, että Haapalan oluissa olennainen osa on suomalaisen ja kainuulaisen luonnon antimet. Heillä oli tuolloin valikoimassa neljä erilaista olutta: Hiukan helmeilevä (golden ale), Korpikuusen kuiskaus (kuusenkerkkä pale ale), Riuskasti rukiinen (ruis IPA) sekä Usvainen uitto (terva porter).

Oma suosikkini oli Korpikuusen kuiskaus, joka sopi täydellisesti burgerini kanssa. Jussilla suosikki oli Riuskasti rukiinen ja hän harmitteli kovasti, kun Haapalan kaupasta oli kyseinen olut loppunut ja hän ei voinut ostaa sitä kotiin. Haapalan pienpanimo-oluita voit siis ostaa mukaan myös tai löydät niistä muutamista paikoista Vuokatissa, Sotkamossa, Kajaanissa ja Oulussa.

 

 

Heillä oli tosi kivat puiset lasinaluset

 

Harmiteltiin tosi paljon tuota tastingia, sillä seuraavana päivänä meillä oli aikaisin lähtö kotiin ja ei oltu tajuttu varata etukäteen tastingia. Ensi kerralla pakko kyllä varata tuo tasting! Onneksi ravintolan puolella oluita myytiin 20 cl annoksina myös, joten pääsin maistelemaan kaikkia oluita.

Tasting kestää noin 1h 15min ja sisältää kierroksen panimolla sekä 4x 20cl Haapalan omia oluita. Tastingissa käydään yhdessä läpi oluen makumaailmaa, arvosteluperusteita ja olemusta. Kokonaisuuden hinta on 35€/henkilö (ryhmäkoko 3-5hlö) tai 30€/hlö (ryhmäkoko 6-12hlö).

Onneksi mua jäi kiinnostamaan myös kesäinen Vuokatti viikon jälkeen, joten olen varma että joskus (ehkäpä jo ensi kesänä) tulemme tänne uudestaan, sillä erityisesti aittamökit oli niin upeasti toteutettuja ja on jäänyt mieleeni. Ja totta kai se tasting!

 

Haapalassa on myös kauppa, josta voit ostaa muun muassa heidän pienpanimo-oluita.

 

6-pack kotiin

 

Mitä mieltä olet Haapalan tilan kokonaisuudesta? Tuleeko vastaavanlaisia helmiä mieleen muualta Suomesta?

 

Veera


Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia:

Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Instagramin (@veerapirita) , Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

 

EUROOPPA KOHDEOPPAAT ROMANIA

Bukarest – kaupunkiloman vinkit Romanian pääkaupunkiin

8.1.2019

Romanian pääkaupunki Bukarest ei varmaan heti ensimmäisenä ole valtaosan reissuhaaveissa, mutta syksyllä tehdyn matkan jälkeen totesin, että pitäisi olla. Huomasin ainakin itse sen, että viihdyn paljon paremmin kaupunkilomalla sellaisessa paikassa, jossa ei ole liikaa (tai oikeastaan ollenkaan) maailmankuuluja nähtävyyksiä, mahdut kävelemään kaduilla ilman ryysistä (suomalainen oma tila) sekä kaikki on mukavan edullista ja mitä vielä – ruokakin on hyvää. Sellainen on Bukarest.

Bukarest tarjoaa hyvän vaihtoehdon kuuluisalle Roomalle, Pariisille, Berliinille, Amsterdamille, Venetsialle – mitä näitä turistimassojen täyttämiä klassikkoja nyt on. En kiellä, ettenkö haluaisi käydä kaikissa noissakin paikoissa, mutta Bukarestissa miulla itselläni oli ainakin huomattavasti rentoutuneempi fiilis, kun ei tarvinnut juosta nähtävyydeltä nähtävyydelle samalla tavalla kuin esimerkiksi kesällä Roomassa.

Tässä postauksessa ajattelin jakaa teille käytännönvinkkejä tähän ah, niin ihanaan kaupunkilomakohteeseen. Meidän reissu Bukarestiin oli viiden päivän mittainen, joista yhtenä tehtiin päiväretki vuokra-autolla kaupungin ulkopuolelle. Viisi päivää oli erittäin riittävä Bukarestiin ja ehdittiin nähdä siinä ajassa paljon.

 

 

 

 

 

 

 

VALUUTTA JA HINTATASO


Romanian valuuttana on uusi leu (RON), joka koki vuonna 2005 seteliuudistuksen. Tämän uudistuksen seurauksena  lei-seteleistä (ROL) pudotettiin pois neljä nollaa. Yksi euro on noin 4,66 leuta – itse pyöristin sen viiteen helpottamaan omaa huonoa laskupäätäni.

Bukarestissa kävi oikeastaan kaikkialle kortti, lukuun ottamatta markkinoita joten pelasin aika pitkälti kortilla. En vaihtanut rahaa ollenkaan, vaan nostin tarvittavat käteiset automaatista ilman sen suurempia nostokuluja.

Budjettimatkaajalle Romania on unelmamatkakohde Euroopassa, sillä hintataso on todella edullinen Suomeen verrattuna. Esimerkiksi kymmenellä eurolla syöt jo tosi hyvin ravintolassa – ruokajuomaa unohtamatta. Majoitukset on myös edullisia – samalla summalla mitä vaikka Roomassa sai, Bukarestissa samalla hinnalla olit melkeinpä luksushotellissa.

 

 

LENNOT


Lensin Bukarestiin Blue Airilla, joka on romanialainen halpalentoyhtiö. Lennot oli tällä kertaa ilmaiset meille, sillä Pöndekengissä -matkablogin Mira voitti ne kesällä Rantapallon 10v. synttäreiltä. Lentoja Bukarestiin olen bongannut edullisimmillaan vajaalla sadalla eurolla. Ei paha.

Bukarestiin on päässyt siis suorilla lennoilla kesästä 2017 alkaen Blue Airilla ja lentoaika on hyvin kohtuullinen, vajaa kolme tuntia. Itselle jäi lennosta hyvin neutraali kuva, ei oikein mitään hyvää sanottavaa, muttei myös mitään huonoakaan. Paitsi että viini oli edullista ja sitä tulikin yllättävän iso pullo.

Maa Quzuu -matkablogin Outi on kirjoittanut omia kokemuksiaa 2018 keväällä Blue Airista, kannattaa lukea ne täältä. Lentokentältä keskustaan autolla menee noin puolisen tuntia. Uberin lisäksi taksi tai bussi+juna on vaihtoehtona päästä keskustaan.

 

 

 

MAJOITTUMINEN


Mainitsinkin tuossa aikaisemmin, että majoituksen hintataso on mukavan edullinen. Esimerkiksi kahden hengen hotellihuone Hiltonista olisi irronnut neljäksi yöksi kolmella sadalla eurolla, mikä on mielestäni edullinen hinta Euroopassa. Jos on budjetilla reissaamassa, irtoaa helposti myös ihan ok tasoinen majoitus ykköskympeillä.

Vaikka Hilton aamupaloineen kuulosti hyvin houkuttelevalta sekä harvoin olisi noin edullisesti päässyt Hiltoniin, päädyttiin ottamaan tilava huoneisto – lue lisää meidän huoneistosta kokemuksia täältä.

Tykkäsin sijainnista (Universitate-metroaseman vieressä) paljon kyseisessä asunnossa, sillä siitä oli vain kymmenen minuutin kävelymatka vanhaankaupunkiin eli sinne missä kaikki turistit on ja missä on myös paljon hotelleja. Parasta meidän sijainnissa oli se, että ihan lähellä oli todella paljon hyviä ravintoloita, jotka ovat etenkin paikallisten suosiossa.

Täältä löytyy vinkkejä missä kannattaa majoittua Bukarestissa sekä täältä löytyy vinkkejä eri alueista Bukarestissa. Me käytiin muun muassa tuolla Floreascan alueella ja se oli kyllä todella kaunista ja vehreää seutua – eikä hyvistä ravintoloista ollut mitään haittaa myöskään.

 

 

 

KULKEMINEN BUKARESTISSA + AUTONVUOKRAUS


Me käytettiin aika paljon Uberia, joka oli itselleni ihan uusi tuttavuus reissussa. Oon jotenkin aina ajatellut sen epäluotettavaksi ja hankalaksi, mutta pakko oli kyllä perua ennakkoluulot. En ole varmaan koskaan noin helposti matkustanut lentokenttä-majoitus-lentokenttä väliä.

Bukarest itsessään on aika kompakti, sillä periaatteessa kaikki tarvittava on kävelymatkan etäisyydellä toisistaan – etenkin jos tykkää kävellä. Julkinen liikenne kulkee myös hyvin ja käytettiin metroa (neljä linjaa) jonkun verran. Metro oli mielestäni selkeä ja edullinen, päivälippu metroon maksoi vain noin parisen euroa ja se piti ostaa automaatista metroasemalta.

Tulihan tuota myös ajettua Bukarestissa autolla, sillä vuokrattiin auto sieltä Sixtiltä Brasovin päiväretken takia, jonka toimisto oli Radisson Blun aulassa. Autolla ajaminen keskustassa ei ollut edes niin paha, mitä vähän pelkäsin. Kaupungissa noudatettiin hyvin liikennesääntöjä ja liikennevaloja sekä ruuhkan mukana oli helppo kulkea. Ainoa mikä tuotti vähän päänvaivaa, oli lukuisat yksisuuntaiset tiet sekä kielletyt ajosuunnat.

Lue täältä lisää meidän päiväretkestä Brasoviin, jonne mentiin autolla. Junalla ja bussilla pääsee myös Brasoviin, mutta haluttiin lähteä autolla koska se oli edullista ja omaan tahtiin on paljon mukavampi matkata.

 

Meidän Renault Clio vuokrattiin Sixtiltä

 

 

RUOKA & JUOMA


Ruokamatkailu ja Bukarest ei välttämättä ensimmäisenä tulisi mieleen yhdistelmänä ensiksi ja olin aluksi vähän skeptinen, kun rupesin selvittämään vaihtoehtoja. Odotuksissa oli jotain Albanian kaltaista, jossa kaikki on periaatteessa ihan hyvää, mutta mitään wow-efektiä ei ole luvassa ja vähän sellaista lihamättöä.

Toisin kävi, sillä Bukarestin ravintolatarjonta oli laaja ja etenkin kahviloita tuntui olevan jokaiselle maailman hipsterille. Lisäksi myös burgerit ja aamupalat näytti olevan kovassa nosteessa Bukarestissa eli olo oli kuin missä tahansa muussakin Euroopan pääkaupungissa.

Tässä muutamia ruoka- ja juomavinkkejä Bukarestiin:

Aamupalaa: Artichoke Coffee, Za Lokal Bistro, Dianei 4, Rue Du Pain – lue täältä lisää Artichokesta ja Rue Du Painista

 

 

Artichoken all day breakfast

 

Rue Du Pain

 

Dinneri: Burgers & Scouci, Les Bourgeois, Mahala, Za Lokal Bistro, Emte, Dianei 4

Romanialaista: Lacrimi si Sfinti, La Mama, Caru Cu Bere (on ihan kulttimaineessa ja aivan täynnä aina, mutta meidän käynti oli vähän epäonnistunut. Antaisin ehkä vielä mahdollisuuden, koska ei se muuten voi olla noin suosittu)

 

Za Lokal Bistro

 

Caru cu Bere

 

Caru cu Bere

 

Kahvila / herkuttelu: French Revolution, The Urbanist, Beans & Dots, Bob Coffee Lab, Caffeöl (oo mitkä pirtelöt!), Rue Du Pain

Kattoterassit: Pura Visa Sky Bar (tänne piti kiivetä rappusia pitkin, mutta oli sen arvoinen ja matkan varrella on hauskan tsemppaavat rappuset), Nomad Sky Bar

 

Frenxh Revolution

 

The Urbanist

 

The Urbanist

 

Tsemppiä – kohta ollaan huipulla

 

Pura Vida Sky Bar

 

Caffeöl

 

OSTOKSET


Bukarestissa on useampi ostoskeskus, joista käytiin AFI Cotrocenissa. Sieltä kyllä löytyi kaikki perus vaateliikkeet ja vastaavat mitä nyt voi kuvitella. Bukarest itsessään ei ehkä sytyttänyt mua shoppailun suhteen, kuten vaikka esimerkiksi Berliini on tehnyt.

Oma suosikkini ostoksiin liittyen oli romanialaiset marketit, jossa pääsi hyvin kurkistamaan paikalliseen elämään ja täällä ei kyllä meidän lisäksi nähty turistin turistia. Marketin nimi on Obor ja se sijaitsee Obor -metronpysäkin vieressä. Osa marketeista on sisällä, osa ulkoilmassa. Alue on aika iso ja siellä riitti nähtävää pidemmäksikin aikaa. Kaikista mielenkiintoinen oli ’kotiviini-osio’ – kannattaa käydä.

Lue täältä lisää romanialaisista marketeista.

 

Opshop Vintage & Second Hand

 

Obor marketit

 

Obor markettien kotiviiniä

 

NÄHTÄVYYDET


Yksi ihana puoli Bukarestissa oli ehdottomasti se, ettei siellä ollut ’pakko’ juosta nähtävyyksien perässä. Toki upeita nähtävyyksiä oli täälläkin, mutta ne tuli siinä omalla painollaan kävellessä ympäri kaupunkia vastaan.

Kuuluisin nähtävyys Bukarestissa on parlamenttitalo, jonka diktaattori Nicolae Ceausescun on rakennattanut. Se on yksi maailman suurimmista nähtävyyksistä kuulemma. Näin jälkikäteen on pakko myöntää, että meillä kävi pieni fail / iski laiskuus tämän suhteen. Sillä saavuttiin metrolla parlamenttitalon suunnille ja käveltiin puiston läpi kohti parlamenttitaloa ja todettiin, että onpas tylsän näköinen ja ettei jaksa kävellä perille asti.

Luin myöhemmin meidän reissun jälkeen Lomalla viimeinkin -matkablogin Jaakon postauksen parlamenttitalosta ja voi vitsi, kirosin ääneen kun tajusin että oltiin jätetty tuo välistä. Sehän oli ihan eri näköinen toiselta puolen tätä ’pientä vaatimatonta pytinkiä’. Tuon olisin todellakin halunnut nähdä – toisaalta, mentiin kattoterassille täältä joten ei sekään huono ollut.

 

Tätä lähemmäksi parlamenttitaloa ei päästy koskaan.

 

Bukarestin vanhakaupunki eli Centrul Vechi on nähtävyys jo itsessään, itselleni tuli vähän mieleen täällä Nizzan vanhakaupunki – ei tosin yhtä hieno, mutta lähelle.

Kaupungista löytyy myös riemukaari Arcul de Triumf, joka pystyttiin ensimmäisen maailmansodan sankareille. Tiesittekö, että Bukarestiä on kutsuttu idän pikku-Pariisiksi? Riemukaari oli vähän sivummassa aivan ytimestä, mutta se tuli ainakin meillä vastaan lentokentältä tullessa.

Oma suosikkini Bukarestista oli Cismigiu Garden, joka on vähän niinkuin meidän Kaivari. Kyseinen puisto on Bukarestin suurin ja vanhin. Tänne tullaan muun muassa viettämään aikaa, koirapuistoon (varmaan elämäni ensimmäinen koirapuisto ulkomailla, jonka olen nähnyt), lenkkeilemään tai potkuveneilemään. Kannattaa käydä – tosi kaunista! Toinen suosittu puisto Bukarestissa on Herăstrău Park.

 

Cismigiu Garden

 

Cismigiu Garden

 

Cismigiu Garden

 

Bukarestista mielenkiintoisen tekee sen rosoinen kauneus. Täältä löydät uutta ja vanhaa. Enemmän sitä vanhaa. Katutaidetta sekä ihan pelkkiä töherryksiä on katukuvassa, mutta on kuitenkin siistiä. On hyvin hoidetun näköisiä taloja, mutta on myös sellaisia minne en astuisi kirveelläkään.

Minulle rakkain osa Bukarestista löytyi vailla määränpäätä kävelemällä ja ihan vain hyppäämällä mukaan kaupungin upeaan tunnelmaan. Kaupunkikohteena voin aidosti suositella siulle Bukarestiä, jos etsinnässä on ei-niin-perinteinen kaupunkilomakohde Euroopasta.

Lopuksi vielä ihan muihin tunnelmiin: matkamessut ovat aivan pian täällä ja täältä voit osallistua 2x pääsylippujen arvontaan aikaisemmassa postauksessani.

 

 

 

Onko Bukarest jo tuttu kaupunki – mitä tykkäsit? Jos oot vasta suunnittelemassa matkaa sinne – mitä odotat eniten?

 

Veera


Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia:

Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Instagramin (@veerapirita) , Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

 

MATKAILU

Uuden vuoden matkasuunnitelmat & matkamessuille lippuarvonta

3.1.2019

Yhteistyössä: Matkamessut

Vuodenvaihteessa tulee aina suunniteltua tulevaa reissuvuotta ja hahmoteltua vähän kohteita, jonne on jo menossa sekä minne haluaisi vielä lisäksi lähteä. Muutamiin matkakohteisiin on jo suunnitelmat lyöty lukkoon ja lentoliput ovat kolahtaneet sähköpostiin. 2019 (huh, tuntuupa oudolta kirjoittaa tuo) vuonna haluan jatkaa samalla teemalla kuin viime vuonna: enemmän kotimaan matkailua. Kannattaa lukea loppuun asti tämä postaus, sillä sieltä löytyy myös arvonta matkamessuille.

2019 vuoden varmasti totetuvissa reissuissa on tällä hetkellä kolmen viikon reissu Filippiineille, joka starttaa tammikuun lopussa. Filippiineillä suunnitelmissa on tutustua maan pääkaupunkiin Manilaan, Palawaniin, Boholiin ja Camiguiniin. En voi kieltää sitä, että vähän kuumottaa tällä hetkellä hetki sitten tapahtuneet maanjäristykset Filippiineillä ja tsunamit naapurimaassa Indonesiassa, mutta olen päättänyt vuosia sitten, että yhtä hyvin kotioloissa voi sattua jotain ja en ala pelon estää matkailuani.

Vapun tietämillä suuntaan ensimmäistä kertaa Lontooseen, josta olen todella innoissani. En ole varma mistä olen eniten innoissani: Harry Pottereista ja kermakaljoista, katutaiteesta ja kirppareista, hyvästä ruuasta ja fish&chipseistä, nähtävyyksistä vai jostain pienestä kylästä, jonne halutaan tehdä päiväretki. Ootko käynyt Lontoossa? Jos sulla on jotain vinkkejä tai vaikkapa linkata jotain postauksia sinne, niin laita niitä ihmeessä tulemaan kommenttikenttään – viiteen päivään saadaan mahtumaan paljon tekemistä Lontoossa.

Viime kesänä meillä peruuntui nopealla aikataululla road trip Suomeen ja Norjaan, joten se taitaa olla meillä eessä tänä kesänä viime kesän muuttujan eli Kyösti-corgin kanssa. Kirjoitin blogiini viime kesällä jo alustavan matkasuunnitelman ja varmaan aika samoilla linjoilla tullaan menemään. Tältä reissulta odotan eniten Saariston rengastietä, Power Parkia sekä Lapin ja Norjan upeaa luontoa. Ja tietty poroja.

Pohdittiin myös alkukesään jotain pikaista rantalomaa Euroopassa ja tällä hetkellä Kreikka on aika vahvoilla. Toinen mikä mua kiinnostaisi olisi Espanja, mutta koska ei olla koskaan käyty Kreikassa, saattaa se viedä voiton.

Haaveilen myös matkoista New Yorkiin, Marrakeshiin, Gdanskiin, Venetsiaan, Sloveniaan, Itävaltaan, Ahvenanmaalle ja Mäntyharjulle. Nämä tosin on vielä täysin haaveilun tasolla.

 

Luang Prabang

 

Kolin kansallispuisto

 

Matkamessuille löytämään jotain uutta + pääsylippujen arvonta


Matkamessuilta oon useampana vuotena löytänyt jotain uutta – matkakohteen josta en ole kuullut aikaisemmin tai matkakohteen, josta en ole aikaisemmin kiinnostunut. Oon super innoissani erityisesti yhdestä ohjelmasta, jonka haluan ehdottomasti käydä katsomassa ”Koh Kood ja Thaimaan muut kätketyt aarteet”. Rakastuin kolme vuotta sitten ihan totaalisesti Koh Koodin ja se onkin heittämällä ollut yksi kauneimmista saarista, jossa olen koskaan käynyt. Paratiisi.

Lue täältä lisää Koh Koodista.

Toki matkamessuilla on paljon muitakin kiinnostavia ohjelmia, löytyy jokaiselle reissaajalle varmasti jotain. Muita itseäni kiinnostavia ovat Suomen menestynein matkailudestinaatio, Keynote Atte Korhola: Matkailua planeetan rajoissa, Vastuullinen matkailu on tekoja, Lentoliikenteen kehitys ja matkailu / Yhteistyössä BARIF, Miten menee, Viron matkailu?, Balkan kiinnostaa nyt enemmän kuin koskaan: Bloggaajien vinkit Kroatiaan, Albaniaan, Montenegroon ja Kreikkaan sekä Norja automatkailukohteena.

 

Durmitorin kansallispuisto

 

Erityisesti noiden ohjelmien kautta lähden hakemaan itselleni jotain uutta inspiraatiota 2019 reissuvuodelle. Erityisesti mua kiinnostaa matkakohteet, jonne voidaan mennä autolla kolmestaan. Ylipäätään sellaisia matkakohteita, jonne olisi joku muu vaihtoehto mennä kuin lentää. En siis aio lopettaa lentämistä, mutta sen verran olen herätellyt itseäni, että on muitakin tapoja matkustaa ja yritän inspiroitua sellaisista matkakohteista, jotka on lähempänä kuin kaukokohteet.

Nyt siihen itse Matkamessujen pääsylippujen arvontaan. Kerro tähän postaukseen 10.1.2019 mennessä millaisia matkasuunnitelmia siulla on tälle vuodelle ja arvon kahden hengen lippupaketin matkamessuille kommentin jättäneiden kesken. Muistathan jättää sähköpostisi, jotta saan sinuun yhteyden. Hyvän mielen lisäpisteitä saat, jos käyt lisäksi tykkäämässä Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogin Facebook-sivusta.

Koh Kood

 

Ihanaa reissuvuotta 2019! <3

 

Veera


Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia:

Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Instagramin (@veerapirita) , Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

 

VASTUULLISUUS

Viime vuoden lentopäästöni – miten paljon tuhosin maapalloa 2.0

1.1.2019

Vuosi on vaihtunut ja on synninpäästön aika, nimittäin laskin 2018 vuoden lentopäästöni, laskin yhteen elämäntavoistani aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ja vertailin niitä suomalaisten keskimääräiseen tulokseen. Idea on lähtöisin Archie gone Lebanon -matkablogin Inkalta, joka on tehnyt tästä vuosittaisen perinteen ja itsekin aloin tekemään tästä vuosittaisen perinteen vuodesta 2017 alkaen.

On hyvä muistaa se, ettei kestävistä elintavoista kiinni pitäminen kaikkea lentämistä (ja matkailua) välttämättä kompensoi, mutta pakko se on yrittää. Varmasti niillä meidän pienillä valinnoilla on kuitenkin merkitystä ja asiathan olisi paljon huonommin, jos lentäisi maapallolla ristiin rastiin sekä eläisi kotioloissa miten sattuu.

Ideana on siis laskea lentopäästöt ICAO:n eli International Civil Aviation Organisationin päästölaskurilla ja vertailla niitä sitten vielä Sitran elämäntapalaskuriin, jossa käsitellään niitä arjen hiilidioksidipäästöjä. Tästä tulee suuntaa antava tulos siitä, millainen oma hiilijalanjälki on ja sitä voi vertailla sitten keskimääräiseen tulokseen.

Lentäminen on ollut isosti otsikoissa tänä vuonna ja hyvä niin, jotta ihmisten tietoisuutta pystytään lisäämään ja toimintatapoja muuttamaan. IPPC:n ilmastoraportin ja sen myötä tulleiden keskusteluiden jälkeen miulle iski kauhea ilmastoahdistus ja tuntui, että mun tekemisellä ei ole mitään väliä 7,5 miljardin ihmisen joukossa. Mutta kun on. Vaikkei kaikki reilu 7,5 miljardia ihmistä muutakaan tapojaan, on sillä merkitystä että valtaosa niin tekee sekä erityisesti siihen puuttuu myös yritykset ja isommat päättäjät.

Tämän ahdistuksen myötä päätin itsekin tarkastella omia tekemisiäni ja asioita, joilla minä itse voisin yrittää muuttaa edes himpun verran tulevaisuutta. Kirjoitin aiheesta erillisen postauksen, jossa muun muassa tein kymmenen ilmastolupausta ja niitä onkin tullut noudatettua marraskuisen lupaamisen jälkeen. Vaikeimmalta tähän mennessä on ollut luopua maidosta ruokajuomana, mutta olen siihen pystynyt. 😀

Ajatuksissa on paljon pyörinyt myös kotiimme lupaamat energiansäästöt, joita ei olla saatu vielä aikaiseksi toteutettua. Toisaalta, ollaan asuttu tässä vasta reilu kuukausi ja siitä ajasta ollaan puolet oltu reissussa Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Alkuvuodesta lupaan paneutua tähän aiheeseen 100 prosenttisesti.

 

 

2018 vuoden lentopäästöt olivat enemmän kuin vuoden 2017


Nyt siihen itse asiaan eli paljonko minä aiheutin lentöpäästöjä 2018 vuonna. Kaukolentoja kertyi yksi Sri Lankaan ja Euroopan sisäisiä lentoja kolme – kaksi kertaa Roomaan sekä yksi Bukarestiin. Kaikki meno-paluuna.

Yhtenä syynä, miksi hommasimme henkilöauton oli se, että haluamme ruveta matkustelemaan sillä sekä nyt, kun meille tuli perheeseen pieni karvainen vauva, on hän osa meidän reissutiimiä ja meidän mukavampi matkustaa autolla. Toki auton hommaamiseen oli monta muutakin syytä, tämä oli vain yksi niistä. 2018 vuonna autoilu toimi pelkästään kotimaan matkailussa, mutta tälle vuodelle meillä on myös ulkomaan matkoja, joiden olisi tarkoitus korvata osa lentämisestä.

2018 vuoden lentopäästöt: 

Helsinki (-Doha) – Sri Lanka (- Doha) – Helsinki 1 024,2 kg

Helsinki – Rooma – Helsinki 363,6 kg

Helsinki – Rooma – Helsinki 363,6 kg

Helsinki – Bukarest – Helsinki 358,2 kg

Mie Veera Pirita Kinnunen aiheutin siis vuonna 2018 lentomatkustamisellani hiilidioksidipäästöjä 2 109,6 kiloa. Verrattuna viime vuoteen (1 685,8 kg) nousua on, tämä selittynee sillä että mulla oli vain yhdensuuntainen kaukolento Bangkokista Helsinkiin vuonna 2017.

 

 

Miten minä kompensoin elämäntavoillani lentopäästöjä?


Tämän jälkeen kun lentopäästöt olivat selvillä, suuntasin tekemään Sitran Elämäntapatestin. Tulos on toki suuntaa antava eikä siinä perehdytä tarkasti kaikkeen tekemiseen – on suuria ympäristövaikutuksia miten elän, asun, liikun tai ostan.

Sillä olisi vielä isompi merkitys, kun saataisiin yleisesti ihmisiä muuttamaan elintapojaan ja jokainen pysähtyisi miettimään miten saisi pienennettyä omaa hiilijalanjälkeään. Mieti siis ihan niitä pieniäkin juttuja arjessa – kierrättäminen, lihansyönnin ja maitotuotteiden kuluttamisen määrää, sähkön käyttöä, liikkumista a paikkaan b – mitä kaikkia näitä nyt on.

En laittanut tähän Elämäntapatestiin siis ollenkaan lentopäästöjäni, sillä niistä on tarkat tiedot jo laskettu ICAO:n päästölaskurilla. Sitran testi antaa siis tuloksen siitä, millainen on minun muun elämäni hiilijalanjälki ja tähän summaan lisätään sitten tarkat lentopäästöt.

Vuosi 2018 on tuonut pieniä muutoksia elämään useammaltakin osa-alueelta, kun tarkastelen omaa hiilijalanjälkeäni. Meille on tullut kesällä koiranpentu Kyösti sekä henkilöauto ja nyt marras-joulukuussa ostettiin vielä oma paritalon puolikas. Nämä vähän vaikeutti Sitran elämäntapatestin laskemista ja en laskenut ollenkaan vielä tänä vuonna paritaloa tähän mukaan, koska kyse oli vain kuukaudesta.

Auton laskin mukaan, mutta vasta puolessa välin vuotta ja huomioin sen elämäntapatestissä siten, että kahden ihmisen sijasta autoa käytti mukamas neljä. 2019 vuodelta saadaan sitten realistisemmat luvut, kun uusi auto ja koti on ollut kuvioissa koko vuoden.

 

 

Sain Sitran elämäntapatestistä (ilman lentämistä) tulokseksi 5 300 kiloa hiilidioksidipäästöjä vuotta (300 kg enemmän kuin viime vuonna) kohde. Kaiken kaikkiaan kokonaistulokseni lentopäästöjen kanssa on siis yhteensä 7 409,6 kiloa hiilidioksidipäästöjä vuodelle 2018.

Tulokseni on vain hitusen yli (109,6 kg) keskiarvon vaikka matkustankin suhteellisen paljon, sillä Sitran Elämäntapakoulun keskimäärin ihmisen hiilidioksidipäästöt on 7 300 kiloa vuotta kohden – Sitran tuloksissa on itse asiassa laskua, sillä vuosi sitten keskimääräinen tulos oli 7 500 kiloa.

En ole vielä koskaan aikaisemmin tehnyt päästöhyvityksiä lennoistani. Yksi ilmastolupaukseni oli, että aion maksaa niitä jatkossa ja nyt tammikuun lopussa suuntaan Filippiineillä ja sen jälkeen testiin pääsee YK:n Climate Neutral Now -palvelu, joka on läpinäkyvä ja sertifioinnilla on varmistettu suora päästökompensaatio.

Tässä oli nyt minun menneen vuoden lentämisestä. Tartu siekin tähän aiheeseen ja laske omat päästösi – kertokaa millaisia tuloksia sulla tulee!

 

 

Millainen suhtautuminen sulla on lentomatkailuun ja miten aiot kompensoida sitä vuonna 2019?

 

Veera


Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia:

Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Instagramin (@veerapirita) , Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

 

KOTIMAA

Talvinen Kolin kansallispuisto – toimii aina

29.12.2018

Useampana vuotena olen käynyt Kolilla joulun pyhien aikaan ja tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Tykkylumella varustettu kansallismaisema jättää hiljaiseksi kauneudellaan joka kerta ja Ukko-Kolin huipulla tuntui, että hengitin maailman puhtainta ilmaa. Luin Kolin -talviesitteestä, että matkailu kasvoi Pohjois-Karjalassa nelisen prosenttia tammi-elokuussa ja samanlaista nousua odotetaan myös talvikaudelle. Vaikka matkailun suosio Kolilla nousee tasaisesti, sieltä löytyy jokaisella oma rauhallinen paikka eli ei hätää.

Tuttuun tapaan tukikohtana yhden yön reissulle toimi Break Sokos Hotel Koli, joka on aivan Ukko-Kolin huipun tuntumassa. Jussi jo naureskeli, että meidän pitäisi alkaa saamaan joku kanta-asiakaskortti tänne, sillä ollaan oltu täällä niin monta kertaa yötä ettei pysytä enää laskuissa mukana.

Hotelli on kesällä uusinut hotellihuoneet, joka on tuonut raikkaamman yleisilmeen huoneisiin. Eikä noita hotellihuoneen maisemia voi kyllä tarpeeksi kehua, harvoin saa herätä näin kauniisiin maisemiin. Kannattaa muuten muistaa pyytää hotellihuone Pielisen puolelta, mulla pääsi kerran melkein itku kun meidän huone oli laitettu sisäpihan puolelle ’vanhalle puolelle’.

 

Talviset näkymät hotellihuoneesta

 

Kesäiset näkymät hotellihuoneesta

 

Uskoisin, että kyseinen vanha puoli on nykyisin kyllä uudistettu myös, mutta silloin kolmisen vuotta sitten tiesin, että toinen puoli hotellista on paremmassa kunnossa ja menin sisäänkirjautumisen jälkeen uudestaan respaan ja kysyin, että olisiko heillä mitenkään vapaita huoneita Pielisen puolelta. Saavuimme tuolloin ilta-aikaan ja respan työntekijä sanoi, että hänelle oli jätetty lappu yövuoroon, että kivoille ihmisille saa antaa superior-huoneen, jos tulee jotain valituksia tms. Ilmeisesti oltiin tarpeeksi kivoja ihmisiä, sillä päästiin superior-huoneeseen ja kauniisiin maisemiin. 😀

Yksi parhaimmista asioista Kolilla yöpymisessä on aina kyllä aamupala, sillä onhan hotelliaamiainen aina ihan best. Kolin erikoisuus on ehdottomasti aidot karjalanpiirakat, jota tulee mutusteltua useampi kappale. Pohdittiin aamupalalla kuinka monta karjalanpiirakkaa heillä menee aamiaisella ja työntekijä kertoi, että niitä on varattu 1,5 per henkilö päivän varaustilanteen perusteella. Taisin kyllä syödä enemmän kuin mitä miulle oli varattu. Ohhoh.

Lue täältä lisää Break Sokos Hotel Kolista ja meidän kesän kokemuksista.

 

Aamiainen nautitaan tykkylumen täyttämissä maisemissa

 

Talviurheilua parhaimmillaan


Kolilla on hyvä valikoima talviurheilua ja me tultiin tänne hiihtämisen sekä lumikenkäilyn perässä tällä kertaa. Ollaan myös useampaan otteeseen käyty rinteissä – pienenä vinkkinä että Ukko-Kolin rinteet eivät ole parhaita mahdollisia lautailun opetteluun. Kuulin huhua, että jollain tohelolla kesti 2,5 tuntia tulla ensimmäinen rinne alas laudalla. Eikä tässä ollut mitenkään puhe miusta parin vuoden takaa.

Lumikenkäily oli itselleni entuudestaan tuttua puuhaa Kolilta ja olisin kovasti halunnut tutustuttaa Jussin siihen. Tiedustelin etukäteen Feel Kolilta välineiden vuokrauksesta, mutta he kertoivat ettei Ukko-Kolin huiput ole vielä parhaimmillaan lumikenkäilyyn, koska lunta ei ole vielä tarpeeksi. Jätettiin siis lumikenkäilyt seuraavaan kertaan.

 

 

 

 

Koli Activ järjestää myös todella laadukkaita ja hauskoja ohjelmapalveluita talvella sekä heidän kauttaan voi myös vuokrata erilaisia välineitä. Ajattelin, että ensi kerralla ehdottomasti pitää vuokrata potkukelkat ja lähteä niillä Pielisen jäätielle. Varokaa vaan – jaffat tulloo! Jussille voisin vinkata myös, että Koli activ järjestää Arctic Ice Road Runin yhteydessä Kolin jäätiellä eukontyönnön MM-kisat kevät talvella.

Kansallispuistossa on tullut tehtyä vaikka minkälaisia talvi- ja kesäurheiluja, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa lähdettiin laduille sutimaan. Latuja löytyy noin 80 kilometrin verran, josta 25 kilometriä on valaistua – täältä läöydät Suomen pisimmän yhtämittaisesti valaistun ladun.

Me käytiin hiihtämässä Käränkälammen reitti, joka oli noin kuutisen kilometriä. Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus hiihtää vielä kansallispuiston vaaralatu (3 ja 7 kilometrin ladut), mutta tohelo kaatui ekalla hiihtoreissulla niin pahasti, että seuraava päivä oli yhtä nilkuttamista ja hiihtoladulle miulla ei ollut asiaa enää. Harmitti tosi paljon, sillä olisin kovasti halunnut hiihtää enemmän, siihen on niin rajalliset mahdollisuudet Helsingissä.

Täältä löydät hyvin tietoa Kolin laduista sekä latujen tämänhetkisestä tilasta. Toinen hyvä vaihtoehto tutkailla latujen tilanteita on Facebookin Latutilanne -sivu, joka on kätevä etenkin reissussa kun ei oo ihan sata varma hiihtopaikoista.

Hiihtolenkin jälkeen käytiin Kolin Ryynäsessä kalakeitolla, oli muuten hyvää!

 

 

 

 

 

Kolin Ryynänen ja kalakeittoa

 

Koli talvella vai kesällä?


Muutamat on kysyneet miulta, tykkäänkö Kolista enemmän talvella vai kesällä ja milloin sinne kannattaa mennä. Oon sitä mieltä, että milloin vain voi mennä Kolille. Kansallispuisto tarjoaa jokaiselle vuodenajalle jotakin, kevät on ehkä itselleni vähiten mieluisin, sillä silloin ei ole enää valkoista, eikä vielä vihreääkään ja ruskaan on vielä matkaa.

Talven valttikortteja on ehdottomasti tykkylumesta täyttyneet puut, valkoisuus, laskettelu, hiihto, lumikenkäily ja silloin myös Koli Relax Spa -maisemakylpylä on parhaimmillaan. Paljussa on kiva lillua ulkona, kun on vähän pakkasta ja kylpylästä avautuu upeat ja lumiset maisemat Pieliselle.

 

 

 

Kesällä parasta on kyllä melominen ja yleinen haahuilu metsissä. Vähän pohdittiin, jos tulevana kesänä lähtisi Kyöstin kanssa Herajärven kierrokselle patikoimaan. Plussaa myös siitä, ettei tarvitse olla niin vuorautunut vaatteisiin, Ukko-Kolin huipulla on aika kylmä kun tuulee pakkaspäivänä.

Mitä mieltä te ootte – kumpiin maisemiin haluaisit itsesi ennemmin: talvisiin vai kesäisiin? 

 

 

 

Veera


Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia:

Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Instagramin (@veerapirita) , Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

 

MATKAILU VEERAPIRITA

2018 reissuvuoden ’onnistuneimmat’ lomakuvat minusta + kuvahaaste

25.12.2018

Nyt olisi 2018 reissuvuoden yhteenvetojen aatelia luvassa, sillä luvassa olisi taas ne kaikista kauneimmat ja edustavimmat kuvat minusta. Eli siis kaikkea muuta luvassa kuin kaunista ja edustavaa – ilman muokkauksia. Tein viime vuodelta samanlaisen yhteenvedon ja muutamat muutkin matkabloggaajat tarttuivat tähän. Sama homma tänäkin vuonna eli tartu siekin kaivelemaan kameran rullasta epäonnistuineimmat kuvamuistot reissuilta!

Tänä vuonna kotimaan matkailu oli suuremmassa roolissa kuin koskaan aikaisemmin ja samalla teemalla jatketaan myös vuonna 2019. Kotimaan matkakohteiden lisäksi tuli käytyä Sri Lankassa, Napolissa, kaksi kertaa Roomassa ja Romaniassa. Ai niin ja useampaan otteeseen tuli käytyä myös Tallinnassa.

Näiltä reissuilta löytyi kiitettävästi kauniita lomakuvia musta, joten materiaalin hankkiminen tähän postaukseen ei ollut ollenkaan hankalaa. Olkaa hyvä, 2018 reissuvuoden ’onnistuneimmat’ lomakuvat minusta:

 

1. Emäntä erämatkalla – näytän ihan joltain Justiina emännältä tässä kuvassa

 

 

2. Maistuisiko kupillinen srilankalaista ceylon teetä?

 

 

3. Kun oot nähnyt upeita kuvia Instagramissa Trevi de Fountainista Roomassa ja lähdet tavoittelemaan sellaista kuvaa. Lopputulos on tämä.

 

 

4. Kun yrität nipistellä itseäsi. Tai sitten vain yrität selittää toiselle millaisen kuvan haluat.

 

 

 

5. Crazy dog lady.

.. Kyösti näyttää ihan siltä, että se pitäis pelastaa mun sylistä.

 

 

6. Rento pönötyskuva onnistuu jokaiselta reissulta. Oon niin rento kameran edessä.

 

 

 

 

7. Kun kaula vain häviää.

 

 

8. Ajatuksen tasolla tää olisi voinut olla toimiva idea: sellainen viehkeä jalkakuva, missä sääret näyttäisi oikein säihkyviltä. Toteutus vähän ontui, sillä en muistanut että oon tälläinen persjalka.

 

 

9. Jännittää olla miespuolisen kanssa samassa kuvassa – poikabakteereja!

 

 

10. Kun ystäväsi jota et olet nähnyt seitsemään vuoteen ja hän pyytää sinut Roomassa Fendin -lippulaivamyymälään, jossa hän on töissä ja haluaa ottaa yhteiskuvan. Hirnuva hepokatti Helsingistä vs. muotitietoinen italiaano.

 

 

11. Kun sua turhauttaa Bukarestissa, ettet pääse ottamaan kuvaa kun takana olevalla tyypillä on myös omat kuvaussessiot menossa.

 

 

12. Viehkeä kesäneito Fiskarsin kesäkaupungissa.

 

 

13. Kun matkailu on niin hauskaa eikä yhtään totista puuhaa.

 

 

14. Kun kauneus häikäisee.

 

 

 

15. Ruokaorgasmi.

.. jos jollekin on jäänyt epäselkeäksi 2,5 vuoden aikana: minä tykkään ruuasta.

 

 

16. ”Ota jo se kuva”

 

 

17.  Kyllä nainen on vaan viehkeä otus.

 

 

18. Muutama lasi liikaa viiniä Napolissa.

 

 

19. Tässä rennosti kylillä kävelyllä.

 

 

20. Loppuun vielä muutamat loppupyllistykset.

 

 

 

Mikä oli sun suosikki reissukuva miun kuluneelta vuodelta? Seuraavaksi on siun vuoro tarttua haasteeseen – kerro vaikka kommenttikentässä mulle, jos ja kun oot tarttunut kuvahaasteeseen niin pääsen katsomaan muidenkin edustavia toteutuksia.

Kurkkaa täältä Archie gone Lebanon -matkablogin Inkan ”Epäonnistuneet reissukuvat, 2018 edition

 

Veera


Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia:

Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Instagramin (@veerapirita) , Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

 

KOTIMAA

Joulutunnelman perässä Porvooseen

22.12.2018

Joulutunnelmaa lähdettiin etsimään eilen tunnelmallisesta Porvoosta. Joulukuu on ollut aikamoista haipakkaa, joten tämä viikon loma tulee erittäin tarpeeseen. Osa joululahjoista oli vielä ostamatta, joten vähän sillä silmällä lähdettiin kauniiseen Vanhaan Porvooseen. Olen käynyt aina vain Porvoossa kesäisin, mutta tänä vuonna halusin lähteä fiilistelemään myös jouluista versiota.

Eikä muuten tarvinnut pettyä, sillä Porvoon söötit puutalot, mukulakivikadut ja Porvoonjoki oli ihan yhtä tunnelmallinen kuin kesälläkin. Okei, kaduilla kävely ei ollut yhtä mielekästä hyytävän tuulen takia, joten tällä kertaa pysyttiin visusti parilla pääkadulla ja sisätiloissa.

Jouluvalot, lyhdyt, havut ja kevyt lumisade teki kyllä tehtävänsä joulutunnelman luomisessa, sillä oikeastaan ensimmäistä kertaa olin joulufiiliksissä täällä. Loppuvuodelle on tullut niin isoja muutoksia uuden kodin myötä, joten en yksinkertaisesti ole ehtinyt virittäytyä joulutunnelmaan ja tämä vuosi on mun ensimmäinen joulu, kun miulla ei ole joulukuusta koristeltuna. Apua. Ensi vuodelle hommaan sitten kaksi. Tai kolme.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei Porvoota ilman ruokaa, sillä pitäähän täällä joka kerta käydä myös syömässä. En äkkiseltään keksi mitään muuta aluetta Suomesta, jossa olisi niin pienessä tilassa niin monta hyvää ravintolaa, kuin Vanhassa Porvoossa. Aika monessa paikassa oli joululounasta tarjolla ja me ei sitä haluttu – tämän takia päädyttiin Gabriel 1763:n pitsoille, jotka hurmasi miut pari kesää sitten.

Uskaltaisin väittää, että nämä pizzat on yksiä Suomen parhaimpia – etenkin jos etsii sellaisia vähemmän perinteisillä täytteillä olevia pitsoja. Italialaiset pitsanpaistajat varmaan saisivat sydänkohtauksen, kun kuulisi että söin pitsaa jossa oli etanoita, savukylkeä, lehtipersiljaa, creme fraichea ja parmesania.

 

 

 

 

 

 

 

Tänään olisikin sitten lähtö kunnolla joulutunnelmiin, sillä auto starttaa aivan pian kohti Pohjois-Karjalaa perheen luokse. Viikon aikana olisi käydä myös Kolin kansallispuistossa. Ahh, Break Sokos Hotel Koli – kohta nähdään taas.

Oikein ihanaa joulua kaikille ja kiitos kuluneesta vuodesta. Nauttikaa ja rentoutukaa joulusta yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa. <3

 

 

Missä sie vietät joulun tänä vuonna? Perheen luona Suomessa? Palmun alla? Vai kenties ihan jossain muualla?

 

 

Veera


Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia:

Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Instagramin (@veerapirita) , Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

 

MATKAILU VEERAPIRITA

Kuvahaaste: vuosi 2018 kuvina

17.12.2018

Kulunut vuosi on vilissyt jäätävän nopeaa vauhtia – tuntuu, ihan kuin pari kuukautta sitten olisin kirjoittanut tänne yhteenvetoa 2017 reissuvuodesta. Tässä sitä ollaan kuitenkin taas, vuodenvaihteessa. Palataan hetkeksi tämän vuoden ikimuistoisimpiin reissuhetkiin, sillä päätin tarttua myös Muuttolintu -matkablogin Annan kuvahaasteeseen, jossa käydään läpi kymmenen eri hetkeä 2018 vuodelta.

Tein viime vuonna myös postauksen ’onnistuneimmista’ (not) reissukuvista vuodelta 2017 ja sellainen on tällä hetkellä luonnoksissa tällekin vuodelle. Ennen sitä käydään kuitenkin vähän edustavimpien kuvien kimppuun ja palataan myöhemmin vielä todellisuuteen.

 

1. Vuoden suosikkikuva


 

 

Tähän vuoteen mahtui kyllä ennätysmäärä suosikkikuvia, olisin voinut laittaa tähän vaikka kymmenen. Joku oli kuitenkin päätettävä ja yksi omista suosikeistani löytyi Ukko-Kolin huipulta, jonne kiivettiin elokuussa katsomaan auringonnousua Jussin kanssa.

 

2. Arjen luksusta


 

 

Meidän arki muuttui heinäkuussa totaalisesti, kun tälläinen pieni karvapallo astui meidän elämään ja on sen jälkeen tehnyt jokaisesta arkipäivästä luksusta. Nyt on jo valmiiksi etukäteen ikävä Kyöstiä, kun lähdetään ensi kuussa ensimmäistä kertaa kolmen viikon lomalle Filippiineille ja ollaan ainakin neljä viikkoa erossa meidän vauvasta, koska Kyösti lähtee mummolaan Pohjois-Karjalaan.

 

3. Kesäkuva


 

 

Tämän kesän ensimmäiset oikeat helteet koettiin Tallinnassa, kun oltiin siellä touko-kesäkuun vaihteessa päiväristeilyllä. Vuokrattiin pyörät alle ja lähdettiin seikkailemaan merenrantaa pitkin kohti tv-tornia ja ravintola Noaa. Tykkään tämän kuvan fiiliskestä paljon, kun taustalla näkyy meri sekä laiva ja kuvan etualalla on nuo keltaiset voikukat.

 

4. Ihana majapaikka


 

 

Sri Lankassa meidän Tangallen majoitus (Sandy’s Cabanas) oli aivan ihana, sillä tämä näkymä on suoraan meidän terassilta. Majoituttiin kaksikerroksisessa bungalowissa ja joka aamu sai herätä meren ääniin.

 

5. Hauska muisto


 

 

Jatketaan Sri Lankalla eli tämän vuoden yksi hauskimmista reissumuistoista oli jossain Kandyn ja Ellan välillä, kun matkustettiin tuo legendaarinen junareitti. Sattumalta hypättiin sellaiseen junaan, jossa oli vain pelkkiä ykkösluokan vaunuja ja se oli neitsytmatkallaan – tämän takia juna oli täynnä lähinnä paikallisia, eikä turisteja kuten muut junat tällä välillä.

Paikalliset juhlistivat tätä matkaa soittaen, laulaen, herkutellen ja juoden. Myös junan vaunut oli koristeltu tuollaisilla värikkäillä nauhoilla. He kutsuivat meidät myös mukaan ja tässä kuvassa Jussi on juuri ystävällisestä kieltäytynyt laulamasta heille jotakin suomalaista biisiä – olisi ollut hauska, jos Jussi olisi laulanut heille. 😀

 

6. Herkullinen hetki


 

 

Kävin parin kuukauden sisään tänä vuonna kaksi kertaa Roomassa – ensimmäisellä kerralla Jussin kanssa kahdestaan ja toisen kerran oltiin perhelomalla Roomassa sekä Napolissa. Molemmat reissut oli yhtä herkuttelun sinfoniaa, koska Italia ja ruoka. Olisin voinut tähän kohtaan laittaa kaikki mun annoskuvat näiltä reissuilta, sillä mulle ei tullut käytännössä yhtään ruokapettymystä – mikä on muuten todella ärsyttävää reissussa.

Tässä kuvassa oltiin nauttimassa ensimmäiset oikeat italialaiset gelatot Trasteveren kaupunginosassa Roomassa. Ai että, pääsisimpä lipaisemaan tuota tötteröä!

 

7. Se ei-niin-hohdokas muisto


 

Roomassa ollessani näin Damianon, joka oli samaan aikaan Maltalla töissä vuonna 2011 kanssani. Meistä tuli todella hyviä ystäviä, emmekä olleet nähneet seitsemään vuoteen. Kun olin Roomassa, hän kutsui minut käymään työpaikallaan Fendin lippulaivamyymälässä, jossa hän toimi esimiehenä. Hän oli tuolloin seitsemän vuotta sitten jo hurjan kiinnostunut muodista joten työpaikka oli hänelle mitä osuvin.

Miun ulkoinen olemus ei kuitenkaan ollut mitenkään osuvin tuonne Fendin myymälään, sillä Damiano kuljetti mut jonnekin VIP-takatiloihin, jossa oli omat tarjoiljat meille ja todella tyylikäs sisustus. Hän sanoi, että yleensä vain julkkikset pääsevät tälle puolen Fendiä. Voin kertoa, että aiheutettiin Jussin kanssa kummaksuvia katseita, kun tällaisinä Ryönä-Pirkkoina ja Ryönä-Ristoina oltiin veidän VIP-kerroksessaan suljettujen ovien takana.

 

8. Rakkaassa seurassa


 

 

Kesäkuussa koin jotain sellaista, joka ihan tuntematonta minulle: olimme perhematkalla. Meidän lapsuudessa ei koskaan matkusteltu pahemmin, korkeintaan Lappiin sukulaisten luokse ja pieniä kotimaan matkoja. Kesäkuussa yli 60-vuotias äitini pääsi ensimmäistä kertaa lentokoneen kyytiin (ihan kuin olisin katsonut pikkulasta lentokoneen nousun aikana – niin innoissaan äitini oli) sekä Pompein rauniokaupunki jäi kiva muistona itselleni. Äidilleni ei niinkään, sillä hän näki monet painajaiset Pompeissa kuolleista ihmisistä. :’D

Oli kuitenkin super ihanaa olla jakamassa äidin ensimmäinen ’oikea’ ulkomaanmatka ja saada ihana yhteinen muisto tästä.

 

9. Suosikkikuva itsestä


 

 

Syksyn reissu Bukarestiin ihastutti paljon, jonne matkasin yhdessä Pöndekengissä -matkablogin Miran kanssa. Jussin kanssa matkatessa ei saa lähellekään näin montaa kivaa kuvaa yhdestä reissusta – kyllä toisella matkabloggaajalla vain on paremmin silmää kuvan asetteluun (Jussi, olet myös parantanut tässä vuosien varrella hurjasti – ei sillä <3 ).

Tykkään tässä kuvassa tosi paljon tuosta värikkäästä sateenvarjokatosta ja siitä, kuinka samoja värejä toistuu paidassani. Muutenkin kaupunkiloma Bukarestiin oli hurjan kiva kokemus, joten se lisää tämän kuvan pisteitä omissa silmissäni.

 

10. Unohtumaton maisema


 

 

Sri Lankan Ella on kyllä tehnyt todella ison vaikutuksen muhun ja tykkäsin kyseisestä paikasta hurjan paljon. Se oli täynnä upeita maisemia, joista yksi hiennoimmista oli kuvassa näkyvä Nine Arche Bridge.

 

OHJEET KUVAHAASTEESEEN:

Minkälainen vuosi teillä on ollut? Kerro se kuvin! Kuviesi ei tarvitse välttämättä olla matkoilta, kunhan ne sopivat annettuihin otsikoihin. Linkkaa Muuttolintu kuvahaasteen lähteeksi, kopioi nämä ohjeet juttusi loppuun ja jos haluat, linkkaa juttusi Muuttolintu -blogin kommenteihin!

 

 

Eikun vaan tarttumaan kuvahaasteeseen! Millaisia tapoja sulla on ’käydä läpi’ mennyttä reissuvuotta?

 

Veera


Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia:

Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Instagramin (@veerapirita) , Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

 

KOTIMAA RUOKAMATKAILU

Kotimaan matkailua parhaimmillaan: viikon (lumi)loma Vuokatissa

14.12.2018

Joulukuun alussa suuntasin viikoksi Vuokattiin Kainuuseen, jonne ajomatkaa Helsingistä kertyi vajaa 600 kilometriä. Aluksi ajomatka vähän hirvitti, mutta se menikin oikein leppoisasti. Vuokatti oli itselleni tuttu lapsuudesta, jolloin asuin muutaman vuoden Kajaanissa. Nyt oli aika mennä muistelemaan vanhoja kulmia, sillä ystäväni bongasi edullisen viikko-osakkeen Holiday Club Katinkullasta – mielestäni kahdeksan hengen mökki 400 eurolla oli erittäinkin kohtuullinen vai mitä?

Vuokatti sijaitsee 10 000 asukkaan Sotkamon kunnassa – puolen tunnin ajomatkan päässä Kajaanista. Tutkailin vähän matkustajamääriä Vuokatin matkailualueelta ja selvisi, että siellä on rekisteröityjä yöpymisvuorokausia yli 630 000 vuodessa. Siinä on jo ihan kiva määrä ja silti omaa tilaa on hyvin – ei tarvitse vieri vieressä olla.

Me lähdimme Vuokattiin lumiloman perässä, mutta ihan täysin ei joulukuun alussa päästy nauttimaan lumesta. Veikkaan, että nyt jo olisi parempi tilanne. Viikon viimeisinä päivinä onneksi pääsimme hiihtämään vihdoin ja viimein, joten lumiloman viimeiset tavoitteet oltiin tavoitettu.

Vuokatti on ympärivuotinen matkakohde, joista itseäni on kiinnostanut aina eniten talviset aktiviteetit. Meidän viikon jälkeen kiinnostuin kyllä kieltämättä myös kesäaktiviteeteista ja pohdittiinkin, että joku kesä olisi kiva tulla Vuokattiin.

Eniten viikon aikana minut yllätti se, miten paljon erilaisia urheilumahdollisuuksia Vuokatissa on. En ole koskaan aikaisemmin ollut puhtaasti ’urheilulomalla’, mutta täällä se alkoi siltä tuntumaan. Ei hätää tosin – tasapainoitettiin ruokavaliolla urheilut, ettei nyt liian terveelliseksi mennyt meininki. 😀

 

Holiday Club Vuokatin ’mökkialue’

 

 

 

Urheilupuolen laajuutta kun rupesin loppulomasta miettimään tarkemmin, tajusin että sehän on aivan selvää. Vuokatti on sportti- ja luontoloman paratiisi. Täältä löydät monipuoliset Vuokatinrinteet (tosin meidän aikaan oli avattu vain yksi kunnon rinne vasta, sillä oltiin niin talvikauden alussa täällä – kaiken kaikkiaan rinteitä on 13), yli 150 kilometriä hiihtolatuja (+ Suomen ensimmäinen hiihtoputki sekä ensilumenlatu, jossa pääsee jo lokakuussa hiihtämään ulkoilmassa) sekä paljon kaikkea muuta urheiluun liittyvää.

Täältä löydät Vuokatin alueen ulkoilualuekartan, josta löytyy muun muassa hiihtoladut.

Meitä olisi kovasti kiinnostanut myös lumikenkäily, luistelu jäällä sekä huskysafari. Sen verran etuajassa (tai sitten talvi on myöhässä?) oltiin, ettei näihin oikein ollut vielä mahdollisuuksia. Bongasin myös, että Vuokatissa myytiin revontuliseikkailuja, jotka vaikutti kanssa mielenkiintoisille.

Jouduttiinkin osittaisen lumettomuuden takia keksimään aktiviteettejä sisätiloissa ja sen perusteella voinkin nyt suositella myös Katinkullan kuntosalia (8€) sekä SuperPark Vuokattia (19€). Oltiin varmaan SuperParkin ainoat aikuiset ilman lapsia, mutta ei se meidän menoa haitannut. Meno kävi itse asiassa jopa niin villiksi, että Jussi nyrjäytti nilkkansa ensimmäisen viidentoista minuutin aikana ja loppulomasta ei sitten enää lasketeltukaan.

Lisäksi jos kansallispuistot kiinnostaa, niin 50 kilometrin päässä Vuokatista sijaitsee Hiidenportin kansallispuisto. Tämän paikan erikoisuutena on Hiidenportin rotko, joka kuuluu koko maakunnan huomattavimpiin luonnonnähtävyyksiin. Kansallispuiston kallioseinämät ovat jopa 20 metriä korkeat.

 

 

Katinkullan kuntosali ja ahkera Noora juoksemassa

 

Itsenäisyyspäivänä katsottiin linnan juhlia

 

Urheilun lisäksi voit rentoutua monella tapaa Vuokatissa


Vuokatissa voi vaikka myös opiskella urheiluun liittyviä tutkintoja Vuokatin Urheiluopistosta – me käytettiin heidän palveluitaan myös hyödyksi opiskelijahierontojen kautta, joka oli todella ammattitaitoinen ja rentouttava lepopäivä sporttipäivien välissä. Kannattaa varata hieronta etukäteen, sillä meillä oli erittäin rajalliset vaihtoehdot kolmen hengen hierontaan parin päivän varoitusajalla. Hieronnat oli todella suosittuja täällä. Oli jotenkin todella hellyyttävää kuulla muun muassa noin 70-vuotiaan naisen hartiakivuista, jotka ovat syntyneet neulomisesta. Ihana mummu. <3

Hierojia löytyy paljon Vuokatista googlettamalla, sillä täällä toimii tosissaan tuo hierojakoulu. Holiday Club Katinkullassa oli myös Harmony spa, mutta se hinnat olivat myös sen mukaiset. Toisaalta, spa olisi varmasti ollut ihana hemmotteluhoito.

Vaikkei hierontoja tai kauneushoitoja otettu Holiday Club Katinkullassa, käytiin heidän kylpylässä. Silloin kun asuin Kajaanissa, kävimme monia kertoja vuodessa täällä pulikoimassa. Mielenkiinnosta lähdin testaamaan onko aika kullannut muistoja – ei ollut, sillä kylpylä oli todella rentouttava kokemus!

Holiday Club Katinkullan kylpylästä löytyy yli 20 erillistä allasta, joista mieleisimmät itselle oli palju ja erilaiset poreammeet. Saunamaailma on kyllä ihan paras täällä, sieltä löytyi muun muassa höyrysauna sekä saunaluola. Katinkullan kylpylän erikoisuus ehdottomasti on savusauna ja pieni lampi (?), jossa voi käydä pulahtamassa savusaunan ohella – näihin en olekaan törmännyt missään muissa kylpylöissä Suomessa. Meillä oli keskustelua kylpylässä siitä, että kiva kun kylpylälipun hinta oli kohtuullinen (22€), sillä oltaisiin kaikki oltu valmiita maksamaan enemmän kylpylästä.

 

 

Holiday Club Katinkullassa on laajat urheilumahdollisuudet

 

3x kainuulaisia ruokaelämyksiä


Kainuun antimet ansaitsevat ihan oman esittelynsä muutamasta paikasta, sillä ruokatarjonta yllätti meidät positiivisesti. Kajaanilaisen ystäväni suositusten perusteella ajettiin Kajaaniin Anorak -ravintolaan, jota hän on kehunut useampaan otteeseen. Ravintola sijaitsee joen varrella upeassa hirsitalossa ja se oli todella tunnelmallinen paikka. Me käytiin täällä maanantaina, joilloin oli supistettu ruokalista. Tämä ei haitannut, sillä tarjolla oli silti chef’s menu jonka perässä tänne ajettiin.

Ravintola Anorak yhdessä R-Collectionin kanssa tarjoaa elämyksiä saman katon alla historiallisessa hirsitalomiljöössä Kajaanin keskustassa. Myymälän puolella tehtyjen ostosten jälkeen on helppoa siirtyä ravintolaan ja helliä makuhermoja pohjoismaisen keittiön herkuilla tai nauttia vaikkapa lasi kuohuvaa. Ammattitaidolla valmistettu tuote ja persoonallinen palvelu ovat toimintamme periaatteet niin ravintolassa kuin myymälässäkin. -Anorak

Ravintolan lisäksi samasta hirsitalosta löytyy sisustus-lifestylemyymälä, jossa on muun muassa R-collectionin tuotteita sekä paljon kaikkia sööttejä sisustusjuttuja. Lupaan, että kuulette tästä ravintolasta myöhemmin lisää oman postauksen verran  – sen Anorak ansaitsee!

 

Anorak

 

Kanttarelli bruchetta

 

Anorakin myymälä

 

Juttelin Anorakin työntekijöiden kanssa muun muassa siitä, että ollaan Vuokatissa lomailemassa viikko. He suosittelivat käymään myös Sotkamon keskutassa Makea Cafe+Delissä ja ei tarvinnut pettyä. Ruoka, kahvi ja miljöö oli todella kiva. Ruistaskulle pisteet, se oli todella herkullinen! Kuinka moni olisi arvannut, että Sotkamon kokoisesta kylästä (vai kaupungista – hmm?) saa oikeaoppisesti tehtyä flatwhitea. En mie ainakaan ennen kun käytiin täällä.

Makea Cafe & Deli on tunnelmallinen käsityöläis kahvila-konditoria keskellä Sotkamoa, ihan siinä torin laidalla. Meiltä löytyy herkkuja nautittavaksi paikan päällä sekä mukaan vietäväksi. Herkkusuille on artesaanityönä valmistettuja näyttäviä kakkuja sekä leivoksia, suolaisia paloja unohtamatta. -Makea Cafe+Deli

 

Sotkamon keskusta olikin yllättävän iso – älkää siis odottako mitään metropolia. Sieltä löytyi kuitenkin kaikki tarpeellinen sekä muutamia kivoja sisustusputiikkeja, Intersport, Alko, divari ja leipomo. Kannattaa kävellä vähän ympäriinsä siinä ihan keskustassa, ties vaikka löydät myös tuliaisia kotiin.

 

Makea Cafe+Deli

 

Makea Cafe+Deli

 

Makea Cafe+Delin ruistasku

 

Kolman mainitsemisen (ja ehkä eniten oma suosikkini) arvoinen paikka on Haapala, joka sijaitsee myös Sotkamossa. Noin viiden minuutin ajomatkan päässä Vuokatin ’ytimestä’. Haapalan tilalta löytyy panimo, ravintola ja majoitus. Toistan, panimo. Rakastin kyllä kaikkea täällä mitä silmäni näki ja suuni maistoi. Miljöö oli jo puolet kokemusta. Haapala toimii siis vanhassa hirsitalossa (näytti joltain maatilan navetalta ulkoa päin – korjatkaa jos olen väärässä) ja se on täysin entisöity sisältä – vanhaa kunnioittaen kuitenkin.

Siellä missä itä kohtaa lännen ja pohjoinen etelän. Siellä missä vaarat kohoavat korkeuksiin ja vesi virtaa vapaana. Siellä voi utelias mieli kohdata jotain uutta. Antaa ajatuksille aikaa ja toteuttaa tahtoaan.

Sieltä löytyy tienoo vailla vertaa, palanen puhdasta luontoa ja aitoja elämyksiä. Tila täynnä toimeliasta porukkaa ja paikka, johon on aina mukava matkustaa. Koska välillä on hyvä vaihtaa maisemaa.

H A A P A L A – Ihmisten tekemää, aidosti omasta maasta – Haapala

 

Haapalan ravintola

 

Meille valikoitu kyyttöburger, hirviburger sekä poronkäristys – kaikki oli todella hyviä

 

 

Ravintolasta näki isojen lasisten ikkunoiden läpi Haapalan panimon puolelle, jossa järjestetään myös opastettuja kierroksia sekä olut tastingeja (35€). Voitte kuvitella, miten mua ärsytti kun ollut tajunut bookata sellaista meille. Valitettavasti seuraavana aamuna oli lähtö takaisin Helsinkiin ja olut tastingit jäi maistammatta.

Onneksi pääsin maistelemaan kolmea heidän oluttaan törkeän hyvän illallisen yhteydessä, sillä heillä sai oluita 0,2l kokoisina. Omien kokemuksien perusteella erityisesti heidän Riuskasti Rukiinen Ruis IPA sekä Korpikuusen Kerkkä Pale Ale jäi mielen, nam. Heidän oluitaan voi ostaa myös kotiin ja voitte vain kuvitella, että tuliaisia Helsinkiin ostettiin mukaan.

Haapalasta teen myöhemmin ihan oman postauksen, sen tämäkin paikka ansaitsee. Iso suositus!

Meidän viikon loman perusteella voin kyllä lämpimästi suositella Vuokattia hyväksi vaihtoehdoksi kotimaan matkailussa. Puhdasta luontoa, rauhaa, urheilua, rentoutumista ja hyvää ruokaa. Mitä muuta sitä nyt voisi tarvitakaan.

 

Heillä oli tosi kivat puiset lasinaluset

 

 

Ootko käynyt Vuokatissa? Mitä mieltä olet? Mitä muita vastaavia matkakohteita sulle tulee Suomessa mieleen, jossa yhdistyy luonto, urheilu ja hyvä ruoka?

 

Veera


Seuraa Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia:

Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Instagramin (@veerapirita) , Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3