Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

VOITA LIPUT Matkamessuille

MUOKS: Kommentointi on päättynyt. Arvoin liput random.org-sivustolla. Yhdeltä ihmiseltä näytti tulleen kaksi kommenttia samasta sähköpostiosoitteesta, ja ne laskin yhdeksi, kun arvonnassa ei ollut sääntöjä useammasta arvasta tyyliin lisäarvat somekanavia seuraamalla.

Lähetän kaksi sähköistä lippua voittajalle viimeistään viikonloppuviikonloppuna. Kohta kiiruhdettava töihin. Onnea, Tea!

 

 

Matkamessut. Muutamankin kerran olen jo saanut bloggaajapassin sinne. Mitkähän ovat kiertelytunnelmat tänä vuonna, kun toisaalta on pitkä reissu suunniteltavana ja sen myötä toisaalta ensimmäisen puolivuotisen matkat ovatkin pieniä tyhjätaskun matkoja.

Lennot Kanadaan ovat ostamatta, ja olen vähän toivonut, että joku järjestäisi messutarjouksia bongattaviksi. Icelandairin piste on ehdottomasti listalla. On tehnyt mieli käydä Islannissa ainakin siitä saakka kun ihan ensimmäisillä Matkamessuilla nuuskin Satu Rämön Mondon Islannin-opaskirjaa. Sen jälkeenhän häneltä on ilmestynyt myös mm. Islantilainen voittaa aina -teos.

 

Arvon kaksi lippua Matkamessuille, ja yksi voittaja saa kummankin.  Liput ovat sähköisiä, joten meilaan ne sitten voittajalle. Kommentoi tähän juttuun, mistä matkasta nyt haaveilet, niin olet mukana arvonnassa. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin kommenttiin, enkö sen kummemmin käytä tietojasi muuhun kuin lippujesi toimittamiseen.

Kommentoithan 10.1.2019 ,ennessä. Arvon yhden voittajan sen jälkeen. Onnea arvontaan!

Matkamessut ovat yleisölle avoimina tänä vuonna seuraavasti:

18.1. klo 9 – 19

19.1. klo 10 – 18

20.1. klo 10 – 18

Lipulla pääsee sisään yhtenä päivänä.

Jazzvuosi 2018

Flame Jazz Cruise

Flame Jazz Cruise

Flame Jazz Cruise

Kirjoittelin äskettäin matkavuoden 2018 mieleen jääneistä muistoista. Mitä sitten bloggajan jazzelämään kuului?

Flame Jazz Cruise

Kahdesti vuodessa järjestettävä #flamejazzcruise on tullut tavaksi. Joka kerta en työn takia ole päässyt mukaan, mutta useamman kerran jo noussut laivaan, kun M/S Viking Grace on irtautunut Turun satamasta täynnä jazzväkeä. Viimeksi syksyn risteily myytiin loppuun hyvissä ajoin, joten ole tarkkana!

Flame jazz on paljon muutakin kuin risteily. Sivusto tässä. Seuraava risteily on tammikuussa, 26.1.2019. Vilkaise varustamon linkkiä. Nähdäänkö siellä?

Viking Grace on muuten suosikkilaivojani. Useimmiten varaan edullisen pikkukopin, yksin kun matkaan ja heilun keikalta toiselle suurimman osan aikaa.

Jazzristeilyn ohjelmistossa pääsee usein kuulemaan uutuudet, joita sitten esitetään konserttikiertueilla tulevana kautena. Taso on erittäin hyvä. Nautittavaa on sekin, että jos jokin ei satu miellyttämään, voi vaeltaa seuraavaan kohteeseen, koska risteilylipun hinnassa ovat kaikki keikat.

 

Django Festival – mustalaisjazzia Kotkassa

Toinen vuodenkiertoon olennaisesti liittyvä jazztapahtuma on heinäkuun alussa järjestettävä Django Festival.

Djangon tyyliin – mustalaisjazzia Kotkassa heinäkuussa

Jazzia voi soittaa vaikka supermarketin aulassa! Vuosittain kolmipäiväinen tapahtuma levittäytyy pitkin Kotkaa, ja mustalaisjazzia soitetaan vaikkapa torilla, pyöräkorjaamossa ja kaupassa. Heinäkuun ensimmäiset alkuviikon arkipäivät ovat tapahtuma-aika.

Tänä vuonna työ häiritsi elämää, ja pääsin vain hetkeksi mukaan. Ensi kesänä on paremmin, niin uskon.

Haaveita pitkin maailmaa

Kovin paljon ulkomaankeikkoja tai jazzkokemuksia muualla ei vuoteen mahtunut. Teneriffalla piipahdin kuitenkin yhtenä iltana konsertissa, joka liittyi Natura jazz -tapahtumaan. Kamerunilainen Lornoar oli upea laulaja, mutta huhtikuun alkuun sijoittunut matkani  oli vähän liian varhain. Suurin osa ajoittui toukokuuhun.

Oli mukava samalla kiertää Puerto de la Cruzin luonnontieteellinen museo (ja kasvattaa kateutta, kun opin, mikä siellä on vuoden keskilämpötila).

Yöbussi toi takaisin saaren eteläosiin Costa Adejeen, ja yksinäinen vartija kutsui minut koppiinsa kahville ja halusi tietää, olenko onnellinen. Ihan turvallinen hetki. Olisipa Suomessakin avoimet, ilmaiset vessat bussiasemilla sitä paitsi. Täällä pelottaa paljon enemmän. Loppumatka hostelliin taksilla, avainkin toimi portissa – olin lähtiessäni testannnut ja todennut, että majapaikka on todella turvallinen, kun ei edes pääse ulos -, ja hipsin petiin.

Olen kuolaten lukjenut vaikka mistä jazztapahtumista vaikka missä. Olisihan sitä, mihin mennä.

Jospa jokin uutuus mahtuisi ensi vuoteen.

Matkavuosi 2018

Vielä yksi matka odottaa puolentoista viikon päässä, Se sekä päättää kuluvan matkavuoden että aloittaa uuden, ja mitäpä muuta se olisikaan kuin jazzia Helsingissä. Kotimaanmatkailua, lähimatkailua parin tunnin bussimatkan päässä, jazzmatkablogin teemamatkailua.

Mutta mitäs kaikkea vuoteen kuului? Poimin jokusen muiston:

 

Kirsikkajuhlat Bulgarian Kyustendilissa täyttivät yhden unelman.

Uusi maa listalla oli Bulgaria! Siinä missä olen aina haaveillut kirsikkamatkasta kukinta-aikaan Japaniin (ja kävin tutustumassa Roihuvuoren hanamiin ja asuin ensimmäistä kertaa Myö-hostellissa), satokauden juhla Kyustendilissa oli kyllä riemastuttava kokemus.

Kaikki bulgarialaisetkaan eivät tunnu tietävän kirsikkajuhlista, ja jos haluaa jonnekin, mikä on autenttista vailla liikoja ryntäileviä turistilaumoja ja tykkää joko katsella tai syödä tuoreita kirsikoita, tuo on mainio kohde! Voisin mennä uudestaan, mutta kun kirsikkajuhla usein asettuu juhannuksen tietämiin kesäkussa, aina en pääse.

Talvella 2017 kuljin tipuaskelin hiekoittamattomia polkuja ja sain hillittömän pakko päästä pois täältä -kohtauksen. Julistin kavereille, että jos vielä seuraa vana  talvena  asun Suomessa, minut saa hirttää. Kaverit ilmoittivat oitis, että köysi on ostettava itse…

No, ikävä kyllä asun yhä Suomessa talvella 2018. Miksi en asu Teneriffalla -tauti on kroonistunut, ja huhtikuussa hankkimani valohoito vain lisäsi kaipuuta.

Nowegianin suora menolento oli edullinen, ja vielä edullisemmaksi tuli paluu Barcelonan kautta. Sehän oli kotimaan lento saarelta mantereelle ja maksoi hiluja…

Asuin ihan mielettömän kivassa hostellissa Coasta Adejessa. Täytyypä muistaa jakaa se muisto vaikka tammikuun tarinoissa. Popot pogoillen täyttää viisi, joten koko kuukausi juhlitaan jutuilla!

Costa Adeje Teneriffalla – arvatkaa, kaipaanko sinne lumessa, pakkasessa ja pimeydessä.

Muuten sitten taisikin olla tavallisen tasaista – tuttuja Tukholmaa, Tallinnaa, Helsinkiä ja Turkua.

 

Turussa laivahostelli Bore on vakiasumukseni.

 

Vuoden ruokamuistoja on ehdottomasti viiden lajin lounas risteilyalus Costa Magicalla.

Toki tuttuihinkin kuvioihin mahtui uusia pieniä juttuja. Kävin tutustumassa risteilyalukseen, sellaiseen, joka tekee vähän muita kuin päiväretkiä naapuriin. Kokeilin Airbnb-majoitusta. Ja kävin matkailutapahtumassa kotoisten Helsingin Matkamessujen lisäksi.

Alkuvuosi 2019 pitäisi sitten malttaa säästää kesän Kanadan-matkaa varten. Jospa Matkamessuilta vaikka löytyisi kivat lennot.

Ooppera- ja balettimuistoja Aleksanterin teatterissa

”Ooppera vai baletti?” silinterihattu tervehti minua Helsingin kirjamessuilla lokakuussa. Ilmoitin, että ooppera. Verdi on lempisäveltäjäni.

Ai? Luulitteko te, että olen aivan tykkänään jazzhullu? No olen, mutta kotikasvatuksessani ja kiinnostuksen kohteissani on paljon klassista ja oopperamusiikkia. Niinpä kysymykseen, tunnenko kaikki Giuseppe Verdin teokset, tiesin vastata: ne kolme R:llä alkavaa ovat Rigoletto, Raviata ja Rupatuuri.

Ihanaa, kun yleisön palvelija nauraa koulutetusti asiakkaidensa vitseille.

Ooppera ja baletti oli Helsingin kirjamessuilla.

Piti sitten päästä kertomaan balettimuistojakin. Pikkulikkana näin Joutsenlammen Aleksanterin teatterissa. Luulin muistavani hyvin vahvasti, että kausi olisi ollut talossa viimeinen: sen näyttämö on niin pieni, että koreografian liikesarjoja piti kutistaa, jottei tanssija pyörähtelisi alas lavalta… Rooleissa silloin Ulrika Hallberg ja Jarmo Rastas. Kun lueskelin Ooppera-baletin historiaa täältä, huomasin, että vanhoista esityksistä on tietokanta, josta voi katsella menneiden näytösten tietoja esitysajoista, roolituksesta ynnä muusta.

Olin suunnilleen kahdeksan vanha, ja kun menimme paikoillemme, äiti kysäisi vahtimestarilta, sattuisiko olemaan muita paikkoja, mutta ei ollut. Silloin ei puhuttu upgreidauksesta.

Vaan väliajalla paikannäyttäjä etsi meidät käsiinsä. Alfons Almilla – hän oli oopperan johtaja aikoinaan – ja Doris Laineella oli vakituinen aitio Oopperassa, tai siis nykyisessä Aleksanterin teatterissa, ja sinä iltana he olivatkin katsoneet vain yhden näytöksen ja lähteneet. Me voisimme siirtyä heidän aitioonsa. Mikä elämys! Aitio oikein! Onkohan kenelläkään enää nykyään omaa vakipaikkaa tai aitiota oopperassa?

Muistot tulvivat elävinä mieleen viime talvena, kun olin We Jazz -festivaaleilla talkoolaisena ja yksi työvuoro osui Aleksanterin teatteriin. Kiertelin talossa ja kurkistin aitioihin, kun pääsin rauahallisena hetkenä kuuntelemaan keikkaa.

Juuri Aleksanterin teatterissa olen nähnyt ensimmäistä kertaa Mustalaisruhtinattaren, Emmerich Kálmánin operetin. Vaikka olin iloinen uuden oopperatalon valmistumisesta 1990-luvulla, 140 vuotta paikallaan seisseessä Aleksanterin teatterissa on viehätyksensä.

Talo on kovin remontin tarpeessa:

Helsingin uutiset kirjoitti teatterin kunnostamistarpeesta näin. Pro , Aleksanteri -allekirjoitukseen pääset täältä.