Yleinen

Junalla Kandystä Ellaan – ei aivan niinkuin Instagramissa

tiistai, heinäkuu 9, 2019

Upeita teeviljelmiä ja vehreitä maisemia, kauniisti vuoristossa kiemurteleva sininen juna, ikkunoista kurkottavia matkustajia, avonaisissa oviaukoissa helmat  hulmuten seisoskelevia naisia..

Instagramin ja blogien kautta saamani mielikuva ikonisesta Kandy-Ella junamatkasta oli kiehtova ja romanttinen. 7,5 tuntia junassa, jonka reitti on rankattu maailman kauneimmaksi, mukavasti penkissä istuen ja maisemista nauttien, hiusten hulmutessa avonaisista ikkunoista virtaavasta tuulenvireestä. Tämä meidänkin on päästävä kokemaan!

Saavuttuamme Kandyyn aloimme tiedustella paikallisilta kuinka lippujen ostaminen olisi parasta hoitaa. Osoittautui, että Sri Lankan useamman päivän kestävä uusivuosi sijoittuisi juuri kaavailemamme siirtymän ajalle, mistä johtuen junan 1. luokka oli loppuunmyyty. Meille ei käynyt oikein selväksi mikä ero 1. ja 2. luokilla oli, mutta 2. luokka kuulosti meille oikein sopivalta plan b:ltä. Saimme kuitenkin kuulla, että lippuja 2. luokkaan ei enää edellisenä päivänä onnistunut ostaa ennakkoon, vaan meidän pitäisi tiedustella lipputilannetta varhain lähtöaamuna suoraan juna-asemalta. Meitä lippuasiassa avustanut paikallinen soitti pari puhelua ja vakuutteli että saisimme liput varmasti vielä lähtöaamuna ja pääsisimme matkaan suunnitelmamme mukaisesti. Varmuuden vuoksi sovimme, että hyppäisimme junan kyytiin pari pysäkkiä ennen Kandyn asemaa, jotta meillä olisi paremmat mahdollisuudet saada istumapaikat, niitä kun ei pystyisi lippua ostaessa varaamaan.

Varhain lähtöaamuna paikallinen oppaamme tuli sovitusti hakemaan meitä ja kyyditsi juna-asemalle hyvissä ajoin ennen junan saapumista. Lippuluukku oli vielä kiinni ja pienen jännityksen vallassa odottelimme ajan kulumista. Onnistuisimmeko varmasti saamaan liput? Hetki ennen junan saapumista luukku aukesi ja lipunmyyjä soitti jonnekin, käsittääkseni tiedustellakseen oliko pian saapuvassa junassa tilaa. Onneksemme tilaa oli ja vihdoin meillä oli liput käsissä. Jes, pian istuisimme junan penkissä rentoutuneina upeita ohitse vilistäviä maisemia ihaillen!

Pääsemmekö junaan?

Hyppäsimme junan avonaisista oviaukoista sisään ja huomasimme junan olevan meidän mittapuun mukaan jo melkoisen täysi. No, meille oltiin kerrottu että juna tyhjenisi varmasti parin pysäkin päästä sen saavuttua Kandyyn. Mikäs tässä hetken aikaa oviaukossa seistessä rinkkojen kanssa, hyväntuulisten paikallisten kanssa jutustellessa ja jonkun matkakaiuttimesta kantautuvaa musiikkia fiilistellessä.

Juna saapui Kandyyn ja yllätykseksemme ihmistungos ei alkanutkaan purkautua ulos vaan päinvastoin – sisään alkoi tunkea väkeä sankoin joukoin. Tässä vaiheessa näimme parhaaksi ahtautua syvemmälle vaunun uumeniin, sikäli kun se vain oli mahdollista siinä tungoksessa. Paikallisia perheitä ja länsimaalaisia turisteja rinkkojen kanssa, juna täyttyi ääriään myöten osan jäädessä rannalle ruikuttamaan. Tässä vaiheessa olimme puristautuneet syvemmälle vaunuun ja hapuilin jotain mistä tarttua kiinni. Vesipullot ja eväshedelmät olimme Kandyn aseman aiheuttaman tungoksen alla jättäneet kaukana oviaukkojen kupeessa sijaitseviin säilytyshyllyihin. Mietin mielessäni, mahtaisimmeko nähdä näitä eväitä enää ikinä, saati tulisiko meille mahdollisuutta nesteyttää itseämme seuraavaan 7,5 tuntiin.

Täpötäysi juna jatkoi kohti Ellaa ja tunnelma oli kuumuudesta ja ahtaudesta huolimatta leppoisa. Istumapaikat olivat pääsääntöisesti paikallisten valtaamia ja kahdelle istuimelle oli helposti ahtautunut kokonainen Sri Lankalainen perhe. Me seisoimme käytävällä lähes ihokontaktissa vierustoverin kanssa kuin sillit purkissa. Tässä vaiheessa iloitsin että olin jättänyt vesipullon oviaukkojen luo – täältä ei meinaan kovin helposti änkisi vessaan! Yritimme pitää silmällä näyttikö joku siltä että jättäisi pian paikkansa – turhaan. Aina välillä vaunun päästä kuului huutoa kun kauppias valtava kori päänsä päällä änki paikalle myymään syötäviä ja juotavia. Ihmeen kaupalla hän onnistui joka kerta kulkemaan ihmistungoksessa vaunun läpi, välillä istuinten käsinojien ja jopa selkänojien kautta oikaisten.

Pari tuntia hikisenä heiluvassa vaunussa seistyäni aloin tuntea oloni hieman huonovointiseksi ja heikoksi. Onnekseni eräs paikallinen perheenisä halusi tässä vaiheessa luovuttaa minulle paikkansa, ja penkkiin istuuduttuani nukahdin välittömästi.

Junassa vallitsi koko matkan positiivinen ja kotoisa tunnelma, ja tuntui kuin olisimme olleet yhtä isoa perhettä kaikki. Paikallisten nauttiessa eväitään tarjosivat he niitä avokätisesti meillekin. Junan pysähdellessä väliasemilla ihmiset ojensivat juomapullojaan ulos ikkunasta josta raiteiden varrella junaansa odottelevat kävivät täyttämässä niitä vesipisteellä. Reilun viiden tunnin jälkeen myös serkulleni tarjoutui istumapaikka kun porukkaa alkoi viimein jäämään pois junasta. Tässä vaiheessa pääsin hivuttautumaan itse ikkunapaikalle ja räpsimään pari pakollista junaselfietä ja muuta kuvaa.

Vihreät viidakkomaisemat muuttuivat jossain vaiheessa suomalaisille tutummiksi havupuumaisemiksi, ja samalla ilmasto muuttui viileämmäksi. Oli hienoa seurata tätä luonnon monimuotoisuutta junan kyydistä. Näkyivätpä ikkunasta myös valtavat vesiputoukset.

Reilun kahdeksan tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme viimein Ellaan – hikisinä, väsyneinä, janoisina ja nälkäisinä. Olo oli tässä vaiheessa melko kaikkensa antanut mutta onnellinen. Olen puhunut tästä ennenkin, mutta koen että usein fiilis reissussa (ja toki muutenkin) on jollain tapaa euforinen kun olet joutunut tavoitteen saavuttaaksesi menemään reippaasti epämukavuusalueelle. Vaikka junamatka osoittautui varsin erilaiseksi kokemukseksi kuin mitä Instagramin ja blogien perusteella odotin, oli tämä kokemus todella ainutlaatuinen ja hieno. Paikallisten positiivinen ja sopeutuva elämänasenne sekä kyky huomioida lähimmäiset oli jotain mikä kosketti itseäni. Näitä ominaisuuksia haluan ehdottomasti ammentaa enemmän omaankin asenteeseeni. Vaikka mukavuus junassa ei ollut ihan odotuksia vastaava, olivat maisemat vähintään yhtä upeat kuin osasin odottaa.

Näin jälkikäteen voisin antaa neuvon, että mikäli halajat Kandy-Ella -junamatkallesi maksimaalista mukavuutta ja kauniita some-kuvia, suosittelen varaamaan lipun 1. luokkaan hyvissä ajoin etukäteen. Jos taas halajat toisenlaista seikkailua ja hieman alkeellisempaa menoa ja sitä epämukavuusalueelle astumista, tee kuten me 😉

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Piyya sunnuntai, heinäkuu 14, 2019 at 21:19

    Ihanan rehellinen postaus siitä miten se junamatka ihan oikeasti meni. Hyvällä huumorilla ja ihmisten ystävällisyydellä pääsee pitkälle 😊

    • Reply alohatravels maanantai, heinäkuu 22, 2019 at 11:21

      Näinpä juuri, joskus ne parhaimmat kiksit voi saada yllättäen ihan muista jutuista kuin mitä alunperin odotti 🙂

  • Reply Jenna / Citylights & Sunsets sunnuntai, heinäkuu 14, 2019 at 22:28

    Mä välillä järkytyn siitä, kuinka paljon monet instagramissa muokkaavat kuviaan – siis itsekin muokkaan värimaailmaa filttereillä, lisään valoa ja terävyyttä jne, mutta mä vieroksun vaan niin paljon sitä, että kuvista esim poistetaan jotain, että saadaan ihan erilainen vaikutelma. Tai lisätään jotain lintuja taivaalle.. Niin absurdia! Oli pakko avautua, kun vähän aihetta liippasi 😀

    Oli tosiaan vähän erilainen teidän junamatka kuin odotuksissa etukäteen, mutta varmaan siellä ykkösluokassa sitten olisi ollut vähän mediaseksikkäämpää, Mutta ihailen kovasti teidän asennetta, vaikka odotukset ja todellisuus ei kohdanneet yhtään, niin silti pysyitte positiivisina! Varmasti mieleenpainuva ja rikastuttava kokemus 🙂

    • Reply alohatravels maanantai, heinäkuu 22, 2019 at 11:25

      Olen täysin samaa mieltä, valojen yms muokkaus on täysin ok mutta kaikki muu menee itselläni vähän yli. Tulee jopa vähän huijariolo jos huomaan sommittelevani ruoka-asetelmaa hienommaksi kuvaa varten 😀 Koenkin pientä identiteettikriisiä koko somea kohtaan tällä hetkellä.. Ja tämä somen feikkiys on kyllä aihe josta jaksan paasata varmasti loputtomiin 😀

  • Reply Heidi / Maailman äärellä maanantai, heinäkuu 15, 2019 at 19:57

    Minä matkustin myös Ellaan junalla joulun aikaan. Me olimme kolmannessa luokassa, mutta sellaisessa, johon sai varattua istumapaikat ennakkoon. Kakkos- ja kolmosluokka, johon ei ollut saatavana istumapaikkoja, olivat tupaten täynnä, mutta meidän vaunussa oli kivasti tilaa, kun sinne ei päässyt, jos ei ollut varattua istumapaikkaa. Olin tästä todella kiitollinen! Meillä oli Sri Lankassa opas/kuski, joka hoiti liput meille lähtöaamuna. Ykkösluokassahan ei saa ikkunoita lainkaan auki, koska siellä on ilmastointi, joten sieltä ei saisi otettuakaan niitä klassisia ikkunaselfieitä. Me kuljimme junalla vain kolmen tunnin pätkän Nanu Oyasta (jonne kuskimme meidät vei) Ellaan ja minulle se oli ihan riittämiin.
    Mutta vaikka teillä olikin astetta rankempi kokemus, jäi se varmasti mieleen ikimuistoisena!

    • Reply alohatravels maanantai, heinäkuu 22, 2019 at 11:32

      Ilmeisesti eri vaihtoehtoja olisi ollut sitten tarjolla melko kattavastikin 🙂 Meille ei oikein selvinnyt missään vaiheessa näiden kaikkien luokkien erot, mutta meidän kohdalla juna oli niin täysi että otimme vain sen mitä meille annettiin. Mutta kokemus oli tosiaan ainutlaatuinen vaikka mukavuudessa hieman jouduimmekin tinkimään 😀

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, heinäkuu 15, 2019 at 21:14

    Tää oli mielenkiintoinen postaus! Omassakaan mielikuvassa tunnelma ei ole ihan noin tiivis, ehkä sitten olen tosiaan kuvitellut lähinnä sen 1. luokan tilanteen. Saakohan sinne istumapaikat varattua? Tämä olisi kyllä huikea kokea jonain päivänä, Singapore kiinnostaa kovasti. Vaikka tämä olikin teille positiivinen kokemus, kuulostaa aika rankalta seistä noin monta tuntia ilman eväitä ja nesteytystä, joten itse päättelen, että pitäisi tosiaan ottaa se 1. luokan lippu. 😀 Mutta mahtavaa, että pääsitte kuitenkin ajamaan tämän!

    • Reply alohatravels maanantai, heinäkuu 22, 2019 at 11:33

      Kiva kuulla, kiitos! 🙂 Juu näin jälkiviisaana suosittelen kyllä lipun varaamista hyvissä ajoin ennakkoon, pitäisi kyllä onnistua vaikka netistä.

  • Reply Heli / Drama On The Road tiistai, heinäkuu 16, 2019 at 15:11

    Haha kuulostaa just siltä mitä itselle kävisi aivan varmasti 😀 Harvoin suunnittelen mitään niin tarkkaan etukäteen että olisin jopa junaliput ostanut, joten varmaan huutaisin biisitoiveita kajarin omistajalle ja tuskailisin myyntihemmoa ohimennessään. Näin tän jo silmissäni 😀 En oikeen tiedä kumpi olisi parempi kokemus, se instaversio vai tää aidon raaka! Aito kiinnostelee melkeenpä enemmän, vaikka varmasti henkisesti ja fyysisesti rankkaa etenkin jos ei saa istumapaikkaa.

    • Reply alohatravels maanantai, heinäkuu 22, 2019 at 11:34

      Hahah, itselleni käy kyllä myös aina juuri näin kun tulee oltua melko hälläväliä-asenteella liikenteessä ja luotettua vain siihen että kyllä kaikki matkan varrella selviää 😀

  • Reply Maarit - niceMatkaaja torstai, heinäkuu 18, 2019 at 10:44

    Haha, olen itsekin junamatkaillut Sri Lankassa ja kuulostaa oikein tutulta. Päähäni putosi junan heilahtaessa hattuhyllyltä rasvainen broileri ja matkanteko jatkui sitten tukka tahmaisena maustekastiketta valuen. Mutta tunnelma oli huipussaan sekä lämmin ja läheinen litistyneenä kanssamatkaajien syliin. Ja istumaan pääsi vasta määränpäässä. Harmin paikka, että tämä tapahtui ennen Instagramia – olisin ilolla julkaissut reissusta aitoja, siloittamattomia kuvia.

    • Reply alohatravels maanantai, heinäkuu 22, 2019 at 11:36

      Hahahah en kestä! Sinun kokemuksesi taisi kyllä nyt voittaa broilerin ansiosta 😀 Onneksi sitä on jotenkin niin sopeutuvainen että vähän rankemmistakin olosuhteista selviää positiivisella mielellä kun on pakko.

  • Reply Anni | Rajatapaukset torstai, heinäkuu 18, 2019 at 12:36

    Apua, täytyy myöntää että mulle olisi varmaan iskenyt ahtaanpaikankammo, ahdistus ja varmaan myös se heikotus jos olisin joutunut pitkäksi aikaa noin tiiviisiin tunnelmiin. Sinänsä varmaan kyllä ihan ikimuistoinen kokemus ja kiva päästä ottamaan kontaktia paikallisiin 🙂

    • Reply alohatravels maanantai, heinäkuu 22, 2019 at 11:37

      Joo kyllä siinä alkuun ehkä hetken kirosi että miksi pitikään tähän leikkiin lähteä mutta onneksi se muuttui vielä iloksi 🙂

  • Reply Anu / Konalla perjantai, heinäkuu 19, 2019 at 16:52

    Mahtavan kuuloinen reissu kaikessa aitoudessaan. Aina ihana lukea oikeita seikkailupostauksia, kiitos!

    • Reply alohatravels maanantai, heinäkuu 22, 2019 at 11:37

      Ihana kuulla, kiitos! 🙂

  • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, heinäkuu 20, 2019 at 17:55

    Teillä on ollut kunnon seikkailu 🙂 Olen kuullut tästä junamatkasta paljon ja jos joskus Sri Lankaan matkustan, on se varmasti myös minun listallani. Täytyy vaan muistaa hoitaa istumapaikat ajoissa. En jaksaisi varmaan seisoa noin montaa tuntia täpötäydessä vaunussa.

    • Reply alohatravels maanantai, heinäkuu 22, 2019 at 11:38

      Suosittelen kyllä varaamaan istumapaikat, huomattavasti mukavampi niin 🙂

  • Reply Asko Leppilampi lauantai, heinäkuu 20, 2019 at 22:27

    Jotenkin tuttua touhua kaikki tyynni. Samanlaiset olivat kokemukseni, mutta silti kannatti kokea. Olen ymmärtänyt, että liput pitäisi todellakin varata hyvissä ajoin ja mieluiten maisemavaunuun, jonne pääse ilman paikkalippua. Täällä omat kokemukseni junamatkasta ja Sri Lankasta muutenkin. Lähti postaukset hieman lapasesta Sri Lankan reissun jälkeen, kun niitä tuli 21! https://appamatkustaa.fi/category/aasia/sri-lanka/

    • Reply alohatravels maanantai, heinäkuu 22, 2019 at 11:39

      Hahah, kiva kuulla että samoja kokemuksia siellä! Sri Lanka inspiroi kyllä kirjoittamaan täälläkin, juttuaiheita riittänee koko vuodelle 🙂

    Leave a Reply