Yleinen

Henkeäsalpaava Liparin saari

perjantai, syyskuu 7, 2018

Ennen kuin jatketaan New York -jutuilla, laitetaan Sisilian reissu pakettiin tämän viimeisen osan myötä. Lue Sisilian matkan aikaisemmat osat täältä, täältä ja täältä.

Ennen Sisilian matkaa tutkin Airbnb:n tarjontaa ja löysin upean, vuoristossa sijaitsevan villan jonka terassilta avautui henkeäsalpaava näkymä. Kuvittelin välittömästi itseni villan terassille riippumattoon loikoilemaan ja päätös oli selvä; tuonne eksoottisen kuuloiselle Liparin saarelle on päästävä! Varasimme tämän Villa Paradiso -nimisen majoituksen loman viimeisille päiville. Lipari on tuliperäinen, Aeolian saariryhmään kuuluva saari Sisilian pohjois-puolella.

Palermosta otimme junan rannikkoa pitkin Milazzon kylään, josta jatkoimme noin tunnin verran lautalla saarelle. Liput sai kätevästi ostettua ennakkoon netistä. Tämä lienee jopa suositeltavaa jos matkustat sesongin aikana, lautta oli nimittäin tupaten täysi. Hostimme Claudio otti meidät auton kyytiin Liparin satamasta ja huristelimme ylös vuoristoon. Perillä meitä odotti nimensä mukainen paratiisi; maisema omalta terassilta oli kauniimpi kuin osasimme odottaakaan ja lähes panoraama; alhaalla Lipari, ympärillä muut Aeolian saaret vuoristoineen ja kaiken kehyksenä meri, pilvet ja taivas. Sisätiloista en valitettavasti tajunnut ottaa kuvia, mutta kokonaisuus oli todella raikas ja tyylikäs. Villakompleksiin kuului useampi vastaavanlainen asunto sekä valtavat yhteiset aurinkoterassit. Olen usein fiiliksissä majapaikoistamme, mutta tämän paikan tunnelma todella henki rauhaa ja boheemia ylellisyyttä. Voisin lämpimästi suositella Liparia ja Villa Paradisoa vaikkapa häämatkakohteeksi pariskunnalle, joka kaipaa yksityisyyttä ja rauhaa, mutta samalla pientä luksusta maanläheisessä hengessä.

Mikäs tässä omalla terassilla kahvitellessa. Taustalla naapurisaari.

Filtteröimätön auringonlasku omalta terassilta.

Palveluita ja aktiviteetteja Liparissa ei ole valtavasti, siksi saari toimii täydellisenä tukikohtana juurikin rauhaa ja rentoutumista kaipaavalle lomailijalle. Kävelymatkan päässä villalta kulkee bussi alas ytimeen, mutta me liikuimme hostilta vuokraamallamme minimaasturilla. Villa Paradison lähimmästä kylästä (niin ikään vuoristosta) löytyi yksi ruokakauppa ja pari ravintolaa jotka kävimme myös testaamassa; toinen hieman fiinimpi ja toinen sympaattisen perheen pitämä pikkuriikkinen pitseria, jonka mainostaulussa komeili Aku Ankka. Emme antaneet kotikutoisuuden hämätä – Aku Ankka pitseria ei hävinnyt katu-uskottavammille kilpailijoilleen lainkaan! Alhaalla Liparin keskustassa hotellien läheisyydessä oli enemmän palveluita, mutta emme niihin liiemmin tutustuneet.

Tutkimme paikkoja ahkerasti vuokra-Suzukillamme, joka kulki sutjakkaasti paikoin todella jyrkilläkin vuoristoteillä. Uimarantoja Liparista löytyy käsittääkseni muutama, joista valitsimme hostimme suosituksista ”salaisimman”. Kyseiselle rannalle löytääkseen tuli kulkea jalkaisin melko haastava reitti, mutta perillä odotti lähes autio kivipohjainen ranta. Pulikoimisintoa laimensivat hieman meduusat, joiden olemassaolo loisti rannalle asti. Uskaltauduin uimaan, joskin melko pian tunsin järisyttävän polteen käsivarressani – olin joutunut meduusan uhriksi. Uiminen jäikin sitten meduusavaaran vuoksi tällä reissulla hieman vähäisemmäksi.

Omassa keittiössä loihdittu aamiainen. Villa Paradiso tarjosi lisämaksusta aamiaista ja illallista, mutta emme tällä kertaa tutustuneet tähän mahdollisuuteen.

Suzuki oli oiva peli vuoristoisen saaren tutkimiseen.

Katto auki ja menoksi!

Medusa beach

Yhden ainoan kerran kävimme syömässä keskustassa, ja tällä kertaa ei kaikki mennyt aivan putkeen. Hieman epähuomiossa päädyimme Michelin ravintolaan, jossa meitä ei otettu kovin lämpimästi vastaan. Paikan omistaja katsoi meitä saapuessamme päästä varpaisiin, ja ehdotti meille pöytää vessojen edestä, väliseinän takaa. Hän selvästi halusi piilottaa meidät. Kerroimme, että mieluusti istuisimme salin puolella. Vastahakoisesti hän ohjasi meidät näkyvämmällä paikalle saliin. Tarjoilijat onneksi hoitivat työnsä ammattitaitoisesti ja kuten saattoi toivoa, mutta tunnelma ravintolassa oli todella kireä. Illallisen aikana ravintolaan asteli muitakin kaltaisiamme, omistajan mielestä ilmeisesti liian huonoja asiakkaita. Eräs seurue jopa saapui paikalle isokokoisen koiran kanssa! Saamamme kohtelun vuoksi koko tilanne oli mielestämme varsin huvittava.

Michelin-tason mustekala-annos oli kärähtänyt ja muutenkin melkoinen pettymys. Laadukkaampaa mustekalaa sai esimerkiksi Portugalissa oikeastaan mistä tahansa.

Kyseinen ravintola ei viestinyt ulospäin korkeaa statusta ja sijaitsi kaiken lisäksi turistialueella vaatimattomampien ruokapaikkojen joukossa. En ihmettele lainkaan, että muutkin asiakkaat meidän lisäksi eksyivät sisään paikan statuksesta tietämättöminä. Mysteeriksi jää, millä meriiteillä tähti oli ansaitsu – palvelu tai ruoka ei ainakaan tehnyt meihin vaikutusta. Aku Ankka pitserialle pisteet tässä skabassa!

Pakko vielä mainita tästä Aku Ankka -ravintolasta kun lämmittää yhä mieltä; sairastuin reissussa ärhäkkään virtsatientulehdukseen, jonka vuoksi visiittimme tässä sympaattisessa ravintolassa oli melko pikainen ja päätyi take away -ratkaisuun. Ilman yhteistä kieltä päädyimme tilanteeseen, jossa kokki valmisti minulle keittiössään juomaa oireitani lievittämään. Ihania!

Kämppis-kissa.

Päätetään Sisilian matkakertomusten sarja kuvaan paikallisesta herkusta, pistaasin makuisesta canneloni-leivoksesta.

Ehdimme viikon mittaisella reissulla nähdä kolme eri paikkaa ja lisäksi kiivetä Etnalle. Tahti saattaa kuulostaa aika kovalta, mutta siirtymiset hoituivat melko vaivattomasti ja perillä kohteissa ehdimme nauttia ja rentoutua. Olemme erittäin tyytyväisiä kohdevalintoihimme, jotka kaikki olivat keskenään hyvin erilaisia. Italiassa ja jopa pelkästään Sisiliassa tuntuu, kuin jokainen kaupunki olisi omanlaisensa persoona, kahta samanlaista paikkaa ei ole. Uskon, että pelkästään Sisiliasta löytyisi vielä runsaasti lisää nähtävää. Seuraavaan kertaan siis!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply tiatones perjantai, syyskuu 7, 2018 at 18:53

    Tuonne olisi ihan kiva päästä joskus, eikös se Strombolin tulivuorikin ole jossain siellä lähellä? Muutenkin Sisilia kiinnostaisi kovasti… 🙂

    • Reply alohatravels maanantai, syyskuu 10, 2018 at 08:52

      Kyllä vaan, Stromboli on yksi tuohon samaan saariryhmään kuuluvista saarista 🙂 Itse asiassa eräs paikallinen tuttavamme taisi sitä suositellakin, mutta meillä ei ikävä kyllä ollut aikaa tuolla kertaa siellä poiketa.

    Leave a Reply