Yleinen

Sisilia osa 2 – Etnan valloitus

torstai, heinäkuu 5, 2018

Lue ensimmäinen osa Sisilian reissutarinasta täältä.

Meillä ei ollut kummempia suunnitelmia Sisilian reissulle, mutta tulivuori Etnalle kapuaminen oli toivelistalla. Vietimme Cataniassa kaksi yötä, ja sopivasti saimme paikan päällä järjestettyä retken Etnalle toiseksi päiväksi. Edullisin ratkaisu olisi ollut matkustaa Etnalle paikallisbussilla, mutta kyseinen bussi teki vain yhden menopaluun päivässä eikä tämä sopinut aikatauluihimme. Päädyimme siis maksamaan retkestä hieman enemmän, mutta jälkikäteen voimme todeta kokemuksen olleen rahojen väärti. Varasimme retken ajatuksella, että otamme autokyydin 1900m korkeudelle ”base camp” Rifugio Sapienzalle, josta siirtyisimme omatoimisesti gondolilla 2500 metriin ja siitä eteenpäin jalkaisin kohti huippua.

Kuskimme ja oppaamme Luigi haki meidät retkipäivän aamuna asunnoltamme, ja yhdessä kahden muun pariskunnan kanssa lähdimme ajamaan kohti tulivuorta. Oppaamme oli koko elämänsä Etnan läheisyydessä elänyt paikallinen, ja hänen puheestaan välittyi kunnioitus ja rakkaus tulivuorta kohtaan. Lähes parin tunnin mittaisen ajomatkan ajan Luigi kertoi meille Etnasta, hänen elämänsä aikana tapahtuneista kolmesta isosta purkauksesta, paikallisten toimista tulevien purkauksien varalle, kraatereiden synnystä, purkautumisprosessista ja vaikka mistä. Paikalliset palvovat tulivuortansa kuin Jumalaa, ja vertaavat sitä voimakkaaseen naiseen, jonka tahtoon heidän on mukauduttava ja toimia kunnioitettava. Luigin kertomuksia oli kiehtovaa kuunnella, sillä epäilemättä ne tulivat suoraan sydämestä.

Etnan alkumetreillä matkalla kohti Rifugio Sapienzaa.

Edellisen purkauksen aiheuttamaa tuhoa tulivuoren alkupäässä.

Verkkaisesti sujuneen automatkan loppusuoralla oppaamme puheet alkoivat viitata siihen suuntaan, että saapuessamme 1900 metriin jäisimme porukalla tutkimaan tällä korkeudella sijaitsevia kraatereita. Ilmaisimme toiveemme kavuta ylös asti, ja pienen mietintätuokion tuloksena toisetkin kaksi pariskuntaa olivat sitä mieltä, että he mielellään kiipeäisivät myös ylös asti. Tämä tuli oppaallemme yllätyksenä ja hän oli ihmeissään; kuulemma turistit harvemmin haluavat ylös asti, varsinkaan jalan. Aikaa meillä ei ollut liiaksi, sillä toisen pariskunnista piti ehtiä lennolle ja meidän junaan jo alkuillasta (retken varatessamme meille oli kerrottu, että saisimme valita paluuajan itse niin että se sopisi aikatauluihimme). Hetken asiaa Rifugio Sapienzalla mietittyään Luigi vakuutti, että ehtisimme kyllä kapuamaan ylös eikä kukaan jäisi pois junasta tai lennolta. Ei kun gondolin kyytiin ja korkeuksia kohti!

Gondolin kyydistä katselimme, kun alapuolellamme kovimmat haikkaajat tarpoivat tätä taivalta jalan. 2500 metrin kohdalla gondoli jätti meidät kyydistä turisteja kuhisevaan retkeilykeskukseen. Suurin osa ylös saapuneista ihmisistä hyppäsi busseihin jotka kuljettivat heidät ylös asti. Me lähdimme tarpomaan jalkaisin loivaa ja pölyistä hiekkatietä ylöspäin.

Kontrastien Etna. Kesäkuun alussa näkyi vielä satunnaisia lumikasoja. Leppäkerttuja oli jostain syystä valtavasti! 

Opasteet kertoivat kuinka korkealle olimme kavunneet.

Upeita maisemia riitti jokaisessa ilmansuunnassa!

Meidän jengi! Vaikka alkuperäisenä ajatuksenamme oli kavuta huipulle kahdestaan, oli ilo ja onni saada jakaa kokemus näiden mukavien ihmisten kanssa. Sattumalta kumpikin pariskunta oli Sisiliassa häämatkalla, toiset Jenkeistä ja toiset Ranskasta. Kuva (c) Luigi Cutore

Loppusuoralla.. Tiet näyttävät kuvissa melkoisen tasaisilta, mutta olivat todellisuudessa loivaa ylämäkeä lähes koko matkan. Kapuaminen meni ehdottomasti urheilusuorituksesta! Kuva (c) Luigi Cutore

Kun saavuimme viimeisen mäen juurelle, Luigi vilkaisi kelloa ja huikkasi, että saattaisimme ehtiä ylös alle tuntiin jos vetäisimme loppusuoran täysillä. Pistimme juoksuksi ja kuinka ollakaan, tunnin aika alittui juuri ja juuri! Tästä todiste yllä. 😀

Huipulta jatkoimme matkaa vielä alla näkyvälle komealle kraaterille ja kiersimme sen ympäri. Kun kraaterille asti lämpotila oli ollut suhteellisen lämmin (välillä hihattomassakin tarkeni), näin ylhäällä tuuli oli lähes pelottavan voimakas! Kraaterin ympärillä oli pieniä onkaloita, ja kun näihin onkaloihin laittoi kädet, puhalsi niihin lämmin ilma kuin uunista. Kiehtovaa!

Kraaterilta laskeuduttuamme oli aika lähteä takaisin alas. Sivuutimme hiekkatien jota pitkin olimme kavunneet ylös ja valitsimme oikoreitin. Hiekka oli juoksevaa ja ulottui pohkeisiin asti, mutta pehmeällä alustalla kävely alamäkeen tuntui miellyttävältä. Maisemat muistuttivat enemmän kuun pintaa kuin tulivuorta!

Kuva (c) Luigi Cutore

Ennen gondoleille palaamista kiipesimme vielä yhdelle kraaterille matkan varrella. Maisemat huipulta olivat jälleen henkeäsalpaavat. Alastulo tältä graaterilta oli melko vauhdikas; jyrkkä alamäki ja jalkojen alta pakeneva hiekka pakotti juoksemaan täysiä koko matkan. Mutta hengissä selvittiin!

Retki oli ainutlaatuinen kokemus jonka tulemme varmasti muistamaan aina. Jopa alkuun epäileväinen poikaystäväni oli retken päätteeksi aivan fiiliksissä. Vaikka tarkoituksemme oli alunperin hoitaa retki omatoimisesti, saimme tässä mukavassa porukassa ja huippu-opastuksessa kokemuksesta varmasti paljon enemmän irti. Myös oppaamme oli innoissaan päivästä, päästessään kerrankin kiipeilypuuhiin! Suosittelen Etna-retkeä ehdottomasti Sisiliaan matkaaville, ja nimenomaan tällä tavalla jalkaisin. Kun kiipeilyrupeaman jälkeen istuimme gondolivaunuun kengät täynnä hiekkaa ja iho tuhkasta tummuneena, sitä todella tunsi elävänsä!

Tyytyväiset tulivuoren valloittajat!

Matkamuistot

Rifugio Sapienzalle laskeuduttuamme ehdimme hetken aikaa nauttia kylmästä oluesta auringossa, kunnes oli aika hypätä autoon ja lähteä lentokenttää ja juna-asemaa kohti. Meillä matka jatkui Palermoon, mutta palataan siihen erillisessä kirjoituksessa!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply