Yleinen

Filippiinit osa 4 – Paluu Manilaan

maanantai, toukokuu 21, 2018

Lue aikaisemmat osat Filippiinien matkakertomuksesta : osa 1, osa 2, osa 3.

San Joseen saavututamme suuntasimme samaan matkatoimistoon jossa olimme aikaisemmin jo asioineet ja pääsimme tutun työntekijän juttusille. Hakusessa oli rento majapaikka uima-altaalla mahdollisimman läheltä. Hurjasta merimatkasta johtuen emme halunneet lähteä heti uusia saaria valloittamaan meriteitse. Sopivan oloinen majoitus löytyi läheltä; isolla uima-altaalla varustettu hotelli, jonka nimessä mainittiin sana ”Family”. Emme jaksaneet pähkäillä valintaamme sen kauempaa, vaan varasimme yhden yön ja otimme kyydin paikan päälle.

Entä mitä olikaan vastassa? Sanotaan näin, että perhehotelli oli tästä paikasta kaukana. Pihalla oli toki iso allas, mutta se ei varsinaisesti kutsunut pulikoimaan vaan näytti siltä ettei sitä oltu kuuna päivänä puhdistettu. Huone niin ikään oli tunkkainen. Paljain jaloin ei tehnyt mieli huoneen lattialla kävellä. Kylpyhuoneessa oli vähän kaikki rempallaan ja vessanpöntössä uiskenteli mato. Olemme tottuneet majoittumaan melko vaatimattomissakin oloissa, mutta tämä alkoi olla jopa meille hieman liikaa. Välittömästi tuli selväksi, että viettäisimme tässä paikassa tasan yhden yön ja lentäisimme seuraavana päivänä takaisin Manilaan viimeisiksi päiviksi.

Päiväämme San Josessa kuului epäilyttäviä ruokailukokemuksia ja näistä todennäköisesti seurannut vatsatauti. Kävimme lentoyhtiön toimistolla (koska toimivaa nettiä ei löytynyt) ostamassa lentoliput Manilaan seuraavalle aamulle ja palasimme resortille, jossa olikin bileet käynnissä. Resortin lähistöllä oli tyhjyyttään ammottavia rantabaareja joissa musiikki soi täysillä ja basso pauhasi. Meteli huoneessamme oli samaa luokka kuin jos huoneeseen olisi asennettu kaiutin. Paikalliset olivat kokoontuneet resortin pihalle aloittelemaan iltaa ja ainoina länsimaisina saimme uteliaita katseita osaksemme. Painuimme nukkumaan ja lähdimme aamuvarhaisella kohti lentokenttää ja Manilaa. Manilassa vietimme viimeiset yöt hieman tasokkaammassa hotellissa, nauttien hotellin kattoaltaasta ja hieronnoista. San Josesta nappaamani ameeba hieman rauhoitti loppuloman menoa, ja tulipa paikallinen sairaanhoitokin tutuksi kotiinlähtöä edeltävänä iltana.

Harmiksi huomasin, ettei Manilasta tullut otettua tämän enempää kuvia.

Mainitsin edellisessä kappaleessa saamastamme erityishuomiosta. Tämä oli Filippiineillä yleisesti yllättävä asia; siinä missä muissa Aasian maissa harvemmin tuntee erityisesti erottuvansa massasta vaaleudellaan, Filippiineillä ihmiset tutkailivat meitä hyvinkin avoimesti missä tahansa liikuimmekin. Useampaan kertaan meiltä tultiin kysymään olemmeko amerikkalaisia näyttelijöitä tai muita julkimoita. Tämä siis Filippiinien pääkaupungissa Manilassa, jonka hotellialueilla emme todellakaan olleet ainoat turistit. Kaiken huippu oli eräs ravintolakäynti kun henkilökunta supisi koko lounastelumme ajan meidän suuntaamme. Poikaystäväni mentyä vessaan tarjoilija riensi perään kysymään oliko hän näyttelijä x. Poikaystäväni kertoi ettei näin ollut, mutta siitä huolimatta hänen tultuaan vessasta sama tarjoilija oli kännykkäkamera ojossa vastassa ja otti kuvan 😀 Filippiiniläiset olivat selvästi hyvin perillä muun maailman menosta, sillä varsinkin Manilassa paikalliset puhuivat todella sujuvaa englatia, kuuntelivat amerikkalaista musiikkia ja oletettavasti katsoivat myös jenkkileffoja.

Entä mikä olikaan meidän mielipide Filippiineistä? Tämä reilun kahden viikon mittainen reissu tarjosi valtavan määrän ikimuistoisia ja hieman erikoisiakin kokemuksia. Vaikka mukaan mahtui myös pelottavia hetkiä, voi niitäkin näin jälkikäteen muistella lämmöllä. Toisaalta pelottavien kokemusten rinnalla Pandan Island on jäänyt mieliimme ja sydämiimme aivan erityisenä paratiisina. Myös moni muu vierailemamme kohde synnytti erityislaatuisia muistoja joita tuskin ikinä tulemme unohtamaan. Meiltä jäi nyt kokematta suosituimmat ja hypetetyimmät rantakohteet, mutta toisaalta koen että saimme tällä tavalla tuttuun tapaamme haahuilemalla ja seikkailemalla ehkä enemmän irti maasta. Saarihyppelyä olisimme voineet harrastaa enemmänkin, mutta olemattomat nettiyhteydet asettivat omat haasteensa matkan suunnittelulle. Kaikenkaikkiaan tämä oli kuitenkin varmasti yksi ikimuistoisimmista reissuista tähän asti.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply