Yleinen

Meidän Mauritius osa 2

lauantai, maaliskuu 3, 2018

Ensimmäisen osan pääset lukemaan täältä.

Viimeisenä iltanamme La Casa mamassa varasimme saksalaisen tuttavamme suosituksesta majoituksen yhdeksi yöksi Tamarin nimisestä kylästä. Matka idästä länteen hoitui seuraavana aamuna kätevästi jo tutuksi tulleen taxikuskin kyydillä. Perillä paikallinen hostimme kertoi meille Mauritiuksesta ja elämästään siellä. Tämä on yksi hieno puoli Airbnb:ssä; usein hostit ovat hyvin avoimia ja keskustelunhaluisia, ja haluavat mielellään tutustua myös vieraisiinsa. Jotenkin sitä tulee reissatessa muutenkin tutustuttua ihmisiin helpommin, ja kohtaamiset jäävät lähes aina mieleen, oli kyseessä sitten ruokailun yhteydessä käyty keskustelu ravintolan omistajan kanssa tai sattuman kautta apuun rientänyt paikallinen. Ikinä emme ole joutuneet huijatuiksi tai pelkäämään, ja vilpitön apu tuntuu olevan aina lähellä.

Tamarinissa pääsimme oitis testaamaan paikallista bussiliikennettä. Majoituksemme sijaitsi jälleen hieman syrjässä, ja tietysti saavuimme paikalle nälkäisinä ja väsyneinä. Hostimme opastuksella kävelimme päätien varteen odottelemaan bussia. Hyppäsimme bussin pomppuiseen kyytiin ja pyysimme penkkirivien välissä poikkelehtivaa lipunmyyjää jättämään meidät jonkin ravintolan läheisyyteen. Samalla yritimme kuikuilla google mapsista ravintola-logoja. Hieman riskillä päätimme pysäyttää bussin ja hyppäsimme ulos. Päädyimme hienostuneelle ulkoilmaostarille, josta löysimme mukavan näköisen ravintolan. Pian eteemme kannettiin äärettömän herkullinen seafood-lajitelma. Voin kertoa että se maistui palalta taivasta! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hienot kokemukset ja elämykset tuntuvat entistä hienommilta kun niiden eteen joutuu kokemaan hieman vaivaa, hikeä ja joskus myös kyyneliä.

Mauritiuksen asukkaiden värikäs kirjo tuli täällä hyvin esille; aivan hienostuneen, eurooppalaistyylisen ostarin vierestä löytyi afrikkalaisväestön asuinkeskittymä, joka koostui peltilevyistä kootuista matalista majoista. Peltitalojen asukkaita oli paljon, ja he hengailivat kaduilla kotiensa edustoilla sankoin joukoin iloisina ja kovaäänisinä. Vähän matkan päässä meininki muuttui taas täysin, kun saavuttiin intialaisväestön hulppealle asuinalueelle, jossa aidat olivat kullattuja ja autot kalliita. Meidän majapaikkamme edusti kolmatta ääripäätä, eurooppalaistyylistä merellisellä/trooppisella twistillä. Tämä moninaisuus näkyi oikeastaan kaikkialla Mauritiuksella; afrikkalaiset, intialaiset ja eurooppalaiset.

Huoneemme/majapaikkamme oli todella kaunis ja raikas, ja näkymä makuuhuoneen ikkunasta kertakaikkisen upea!

Hostimme neuvoi, että emme missään nimessä saisi jättää väliin auringonlaskua takapihan rannalla. Menimme siis rannalle hyvissä ajoin, levitimme viltin ja luimme kirjaa kunnes aurinko alkoi laskea. Tämä ranta ja sijainti oli siinä mielessä ainutlaatuinen, että näkymä oli lähestulkoon panoramamainen. En muista koskaan todistaneeni yhtä laajaa horisonttia! Myös pikimustat kivet tekivät rannasta ainutlaatuisen kauniin (katso ylin kuva). Auringon laskettua palasimme asunnolle nauttimaan tapas-illallisen aineksista, jotka olimme päivällä käyneet ostamassa. Mikä ihana ja ainutlaatuinen päivä Tamarinissa tästä tulikaan!

Aamulla aamiaisen jälkeen oli aika jatkaa taas matkaa. Blogissa tarina jatkuu erillisessä postauksessa!

Tämä suloinen ystävä/apulais-host piti meille seuraa koko vierailumme ajan.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply