Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Yleinen

Montenegro osa 1 – Rajanylitys ja Kotor

tiistai, helmikuu 6, 2018

Aloitetaan jälleen yhden matkan ensimmäinen osa. Haluan kirjoittaa tätä blogia fiilispohjalta enkä missään nimessä väkisin. Kirjoitan aiheesta josta tekee milloinkin mieli kirjoittaa, olkoonkin niin että aiheet tästä syystä hieman pomppivat. Mutta eipä kai sillä matkablogissa ole niin väliä 🙂

Montenegrossa vietimme viikon viime heinäkuussa. Naapurimaa Kroatia on ollut suomalaisten suosiossa jo muutaman vuoden, jättäen tämän pienen valtion naapurissa varjoonsa. Montenegro kuulosti meidän korvaamme sopivasti hieman eksoottiselta ja tuntemattomalta. Suomalaisiin emme Montenegrossa pahemmin törmänneet, mutta muuten turismi kyllä näkyi täälläkin. Montenegro oli tästä huolimatta mieleemme, ja viikkomme vierähti oikein mukavissa merkeissä. Lennot ostimme Kroatian Dubrovnikiin, ja sieltä siirryimme bussilla rajan yli Montenegroon.

Päivä Dubrovnikissa ja painajaismainen rajanylitys

Vietimme ensimmäisen yön hotellissa Dubrovnikin laitamilla, ja varhain seuraavana aamuna otimme paikallisbussin vanhaan kaupunkiin josta oli tarkoitus jatkaa seuraavalla bussilla Montenegroon. Olin ottanut etukäteen selvää busseista, jotta varsinaiseen kohteeseemme siirtyminen sujuisi mahdollisimman mutkattomasti. Saavuimmekin hyvissä ajoin Dubrovnikin vanhaan kaupunkiin bussiterminaalille, huomataksemme että paikka kuhisi muita reissaajia. Tässä vaiheessa pieni stressi meinasi puskea pintaan, lippujahan emme olleet ostaneet ennakkoon. Juoksin äkkiä lippuluukulle, jossa minulle kerrottiin Montenegroon suuntaavan bussin olevan loppuunmyyty. Seuraava bussi lähtisi vasta kuuden aikaan illalla. No, ei auttanut kuin ostaa liput iltabussiin ja keksiä tekemistä siihen saakka. Ensimmäinen vinkki: varaa bussilippu ennakkoon, varsinkin jos matkustat sesongin aikaan.

Olimme turhautuneita kun emme päässeetkään jatkamaan matkaa Montenegroon suunnitelmiemme mukaisesti. Olin käynyt Dubrovnikissa muutamaa vuotta aikaisemmin, ja siitä mieleeni oli jäänyt turisteja kuhiseva vanha kaupunki. Se ei meitä houkutellut tippaakaan. Jätimme rinkat terminaalille säilytykseen ja lähdimme umpimähkäisesti tutkimaan paikkoja. Ilma oli kuuma ja hiostava, ja jostain syystä meitä ei muutenkaan kiinnostanut oikein tutustua kaupunkiin. Painelimme päiväunille läheiseen puistoon, mistä siirryimme viereiseen ravintolaan nauttimaan kalalounaan. Otimme koko päivän iisisti, kunnes olikin aika palata terminaalille.

Kiukkuiset tutkimusmatkailijat Dubrovnikissa

Pitkän päivän jälkeen nousimme viimein bussiin. Mielessä siinsi jo Kotor jonne olimme varanneet Airbnb:stä ensimmäiset yöt. Jossain vaiheessa matkanteko tyssäsi kaameaan ruuhkaan; liikenne oli täysin pysähdyksissä. Ihmettelimme hetken, kunnes meille valkeni että seisahdus johtui rajanylityksestä. Olin lukenut netistä että bussimatka kestäisi vain 1,5 tuntia, emmekä tyhminä tajunneet että rajanylitys saattaisi pysäyttää liikenteen tuntikausiksi! Olimme pysähdyksissä loputtomalta tuntuvan hetken, kunnes bussi lähti nykimään eteenpäin hitaasti, aina pienen matkan kerrallaan, kunnes se jälleen pysähtyi. Eväitä emme olleet tietenkään varanneet tälle matkalle, ja vesipullotkin alkoivat ammottaa tyhjyyttään. Kaiken lisäksi bussin vessa oli rikki. Ei auttanut kuin poistua bussista luontoon asioille, siihen ainakin pystyi luottamaan että bussi ei ehtisi karata sillä välin kauas. Ulkona alkoi olla jo pimeää ja kännykän akku uhkaavasti vilkkua punaista. Jotenkin sain laitettua Airbnb-hostillemme viestin että olemme kyllä tulossa, joskin reilusti aikaisemmin ilmoitetusta myöhässä. Minua inhotti ajatus, että emme tienneet milloin olisimme tarkalleen perillä, ja hostimme joutuisi meidän takia valvomaan. Hän kuitenkin vakuutti, että olemme tervetulleita mihin aikaan tahansa.

Rajalla meidän piti poistua bussista ja esittää passit. Tämän jälkeen bussi pääsi viimein etenemään normaalivauhtia. Itselläni oli jo vaikeuksia pysyä hereillä, olihan kello jo lähemmäs puolenyön. Kun bussimatka oli kestänyt kokonaisuudessaan noin kuusi tuntia, kuski antoi merkin että meidän olisi aika hypätä kyydistä pois. Astuimme ulos bussista tietämättä minne päin mennä seuraavaksi. Nappasimme taxin ja pyysimme tätä viemään meidät oikeaan osoitteeseen. Saavuimme talolle, ja meidät otti vastaan iloinen paikallinen pariskunta, joka vietti aikaa terassilla kiinalaisten vieraiden kanssa. Tässä vaiheessa nälkä oli hirvittävä, ja saimme kuulla etteivät ravintolat enää olleet auki. Paikan emäntä lupasi valmistaa meille keskellä yötä ”jotain pientä”, ja meinasin purskahtaa itkuun kun hän kattoikin meille pöydän täyteen herkkuja. Ruoka maistui taivaalliselta, ja koko päivän matkanteon jälkeen oli ihana kömpiä nukkumaan kylläisenä. Jälleen kerran tuli todistettua, että hyvät asiat tuntuvat vielä paljon paremmilta kun niiden eteen täytyy ensin vähän nähdä vaivaa. Toinen vinkki: Varaa bussimatkalle eväitä, vettä ja tekemistä.

Kotor

Vietimme Kotorin lahdella muutaman päivän. Paikka toi vuonomaisuudellaan ja vesistön pitkulaisella muodolla mieleen Italian Garda järven. Talot ja ravintolat oli rakennettu rantaa pitki kulkevan tien varrelle. Tätä tietä kuljimmekin päästä päähän näiden muutaman päivän aikana. Kotorin luonto ja vuoristo tarjoavat myös loistavat puitteet vaeltamiselle tai pyöräilylle. Iteäni jäi hiukan harmittamaan ettemme hyödyntäneet tätä mahdollisuutta. No, joskus sitä vaan laiskottaa liikaa 🙂 Uimaan pääsi pulahtamaan melkein mistä kohti rantatietä tahansa; joko laiturilta, betonitasanteelta tai ihan rannalta. Kotorin rannat ovat valkeita kivirantoja – nämä pyöreäksi hioutuneet kivet tuntuvat muuten yllättävän ikäviltä jalkapohjien alla! Kaiken kaikkiaan Kotor oli todella kaunis paikka, erityisesti iltaisin auringonlaskun aikaan.

Turisteja täällä näkyi maltillisesti; suurin rysä saapui päivittäin risteilyaluksen kyydissä puolenpäivän aikaan, ja lähti samassa kyydissä pois ennen iltaa. Nämä risteilijät suuntasivat lähes poikkeuksetta vanhan kaupungin muurien suojaan, ja muutoin pysyttelivät sataman tuntumassa. Toki Kotorissa oli myös meidän tapaan yöpyviä turisteja, mutta koimme alueen silti suht rauhalliseksi ja autenttiseksi, kunhan vain vältteli satama-aluetta päiväsaikaan.

Hintataso Montenegrossa yleisesti oli huomattavasti naapurimaata Kroatiaa edullisempi. Siinä missä Dubrovnikissa ruokien hinnat olivat Suomen tasolla, Montenegrossa aterian saattoi saada lähes puolet halvemmalla. Sama juttu majoitusten kanssa; Dubrovnikista oli lähes mahdoton löytää kohtuu hintaista majoitusta (hotelli tai Aibnb), kun taas Montenegrossa valinnanvaraa oli runsaasti ja hinnatkin erittäin kohtuulliset.

 

Lomaselfie

Yksi Kotorin parhaita puolia oli ehdottomasti ruoka! Lähes jokainen ateriamme koostui seafoodista, se kun on tuolla päin Eurooppaa aina tuoretta ja todella herkullista. Erityisesti tonnikala, musteella värjätty seafood-risotto sekä supersuosikkini mustekala jäivät pysyvästi mieleeni. Myös hostimme loihtimat aamiaistarjoilut ansaitsevat erityiskunniamaininnan; omassa puutarhassa kasvatetut tomaatit olivat parhaita koskaan syömiäni tomaatteja.

Musteella värjätty risotto oli ehdottomasti yksi parhaita makuelämyksiä reissulla!

Eräänä päivänä ollessamme tutkimusretkellä Kotorin etelä-kärjessä, päädyimme sattumalta ränsistyneen ja hylätyn näköisen rakennuksen edustalle. Paikka osoittautui taidekeskukseksi (googlailujen perusteella nimeltään Dukley art). Kävelimme sisään ja iloinen nuori nainen tuli toivottamaan meidät tervetulleeksi. Hän tarjoutui esittelemään meille paikkoja. Suurin osa rakennuksesta oli tyhjillään, mutta osaan tiloista oli ripustettu taidetta, tai joissain tapauksissa taide oli osana rakennusta seinämaalausten jne. muodossa. Osa teoksista oli oikein vaikuttavia jopa meidänlaisten amatööritaideharrastajien silmissä. Oppaamme kertoi, että tässä rakennuksessa tunnetut taiteilijat pitävät ateljeetaan, ja siellä täällä (kuten rakennuksen katolla) näkyikin taiteilijoita itse työssä. Opas esitteli meille jopa erään taiteijan yksityisen huoneen, jossa oli vastassa vähäpukeinen nainen. Nainen kutsui meidät peremmälle ja kertoi itse taiteilijan lähteneen rannalle. Olimme tästä kaikesta hieman hämillämme, mutta kuitenkin oikein mielissämme tästä ainutlaatuisesta kierroksesta. Kierroksemme loppui yllättäen, kun oppaamme esimies pamahti paikalle ja huusi tälle jotain vihaisesti. Kiitimme naista ja poistuimme paikalta hämmennyksen vallassa.

Taidekeskuksen vieressä sijaitsee yksi Kotorin karuimmista nähtävyyksistä; hylätty hotelli. Hotellin ympäristö oli roskien peitossa, ja sen edustalla hengailevat ihmiset vaikuttivat siltä että he luultavasti asuivat hotellissa. Paikka oli jotenkin karmiva, mutta samalla kiehtova. Kauaa emme hotellin edessä viitsineet pyöriä, sillä ”asukkaat” katsoivat meitä vihaisesti ikäänkuin olisimme astuneet heidän tontilleen.

Kaksi edellistä jäivät oikeastaan ainoiksi nähtävyyksiksi meidän osaltamme, vanhaan kaupunkiin meillä ei ollut intressiä tällä kertaa tutustua. Ennen Kotorista lähtöä vuokrasimme loppulomaksi mopon, mutta jatketaan matkaa jälleen erillisessä postauksessa 🙂

 

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply