Yleinen

Surffileiri Portugalissa

perjantai, tammikuu 26, 2018

Tähän väliin tekikin mieli kirjoittaa surffileiristä jolle osallistuin kesäkuussa 2016. Jatketaan siis Mauritius-tarinoilla myöhemmin!

Surffaus on jollain tavalla kiehtonut minua aina. Olen ihaillut taitavien surffaajien kykyä ratsastaa aalloilla ja salaa unelmoinut pystyväni joskus samaan itsekin. Mielikuvissani surffaus kuului kuitenkin aina kategoriaan ”liian vaikeaa minulle”. Olenhan joskus lapsuudessa yrittänyt seistä skeittilaudalla eikä siitäkään tullut yhtään mitään. Useampi vuosi sitten istuin lentokoneessa matkalla jonnekin, ja luin lentoyhtiön lehdestä artikkelin Portugalissa järjestettävistä surffileireistä. En ollut aikaisemmin moisista leireistä kuullutkaan, mutta artikkelin luettuani ajatus jäi muhimaan päähäni.

Keväällä 2016 päätin että oli aika toteuttaa unelmani. Aloin etsiä Googlesta lisää tietoa näistä surffileireistä, ja ensivaikutelman perusteella valitsin Santa Cruzissa sijaitsevan, Surf2smile nimisen leirin. Mainitsin leiristä silloisella työpaikallani, ja ystäväni töistä innostui lähtemään mukaan reissuun. Vielä tässä vaiheessa päässäni oli epäilys, mahtaako tästä tulla yhtään mitään? Mitä jos surffaus onkin niin haastavaa että turhaudun ja koko viikosta tulee yhtä kärsimystä? Päätin ottaa riskin ja matkaan lähdettiin!

Lensimme ystäväni kanssa Lissaboniin jossa vietimme ensimmäisen yön, ja sieltä matka jatkui bussilla kohti Santa Cruzia. Suloisen pikku kylän kupeesta löytyi Surf2smile surf camp;

Olimme ystäväni kanssa varanneet meille yksityisen huoneen, mutta suurin osa vieraista majoittui dorm-tyyppisissä ryhmähuoneissa joko pää- tai lisärakennuksessa. Porukka vaihtui viikkomme aikana jonkun verran, ihmisiä tuli ja meni eri aikoihin. Suurin osa vieraista oli leirillä yksin, ja monella surffileiri oli vain yksi etappi Portugalin/Euroopan/maailman kiertomatkallaan. Vieraita oli ympäri Eurooppaa ja jopa Yhdysvalloista asti. Tänne siis todella voi tulla myös yksin jos sellaista harkitsee, juttukavereita löytyy varmasti muista yksin matkaavista 🙂

Päivät menivät lähestulkoon täysin surffin ehdoilla. Koska aaltoja on vaikea ennustaa, saimme tietää seuraavan päivän ohjelmasta vasta edellisenä iltana. Surffitunnit siis pyritään optimoimaan sellaiseen aikaan päivästä, kun aallot ovat kaikista parhaiten surffiin soveltuvat. Jos seuraavan päivän surffitunti osui iltaan, halusi alkupäivän ottaa melko rennosti voimia säästellen, niitä voimia kun tarvittiin melkoisesti siihen itse asiaan. Surffaamaan lähtö oli melkoinen prosessi sekin, kun laudat kaivettiin varastosta ja lastattiin auton katolle.

Oikeiden aaltojen löytäminen on tarkkaa puuhaa. Monesti ajoimme ensin jollekin rannalle ja odottelimme kun surffiopettajat kävivät arvioimassa aaltotilanteen. Uusein aallot eivät vakuuttaneet ja ajoimme toiseen paikkaan. Sama saattoi toistua useamman kerran, kunnes lopulta löytyi meille paras spotti.

Wave check

Meidät oli jaettu kahteen ryhmään taitojemme perusteella. Itse kuuluin luonnollisesti aloittelijoihin, ja pysyttelimme ryhmäni kanssa matalassa vedessä rannan tuntumassa. Ennen ensimmäistä tuntia jännitys oli pilvissä! Sää oli harmaa ja tuulinen, ja meri vaahtosi kuin pesukoneessa rantaan saapuessamme. Ennen jokaista tuntia suoritimme lämmittelyt maalla. Viestijuoksu, burpeet ja punnerrukset märkäpuku päällä juoksevalla hiekalla ovat yhtä hiostavaa puuhaa kuin miltä kuulostaakin 😉 Ensimmäisellä tunnilla kävimme perusasiat perusteellisesti läpi kuivaharjoittelemalla ja sitten vain aaltoja kohti! Oman leirini ajankohta oli kesäkuussa, jolloin vesi Portugalissa on vielä melko kylmää (merivesi voi olla tuolla päin maailmaa lämpimämpää marras- kuin kesäkuussa). Käytössämme olevat talvimärkäpuvut pitivät kuitenkin huolen, että korkeintaan varpaita saattoi alkuun hieman palella.

Ja kuinka se surffi sitten sujuikaan? Suureksi hämmästyksekseni pääsin laudalle seisomaan jo ensimmäisellä tunnilla. Fiilis oli mieletön! Vaikka olimmekin hyvin matalassa vedessä, oli tunne maaginen kun ensimmäistä kertaa liu’uin laudalla aaltoa pitkin. Viikon aikana taidot karttuivat pikku hiljaa ja pääsin pienentämään lautaakin pariin otteeseen. Pienemmällä laudalla tasapainoilu on haastavampaa, mutta kääntyminen sujuu näppärämmin. Loppuviikosta pääsin surffiopettajan avustuksella käymään myös syvemmällä, mutta voimat alkoivat tässä vaiheessa viikkoa olla jo niin loppu, että jouduimme parin yrityksen jälkeen palaamaan nöyrinä takaisin rannan läheisyyteen.

 

Paparazzi pääsi yllättämään juuri oikeaan aikaan;)

Viikko hurahti ja loppusuoralla kävi selväksi kuinka fyysisestä lajista on kyse. Raskainta koko touhussa oli laudan kanssa aaltoja päin käveleminen. Jokaiseen päivään kuului 2 tuntia surffia, lyhyt evästauko tuntien välissä, ja koska tietysti halusin pyydystää niin monta aaltoa kuin suinkin mahdollista, tuli tuo kaksi tuntia vedettyä sata lasissa. Välillä tuli osumaa aallosta mutta sen ei annettu lannistaa vaan aina painettiin uutta kohti. Loppuviikosta alkoi kroppa olla mustelmien täyttämä, ja muistan kun viimeisen tunnin lopussa oloni oli niin voimaton että raahauduin viimeisillä voimillani rantaan ja kaaduin hiekalle. Minun surffini oli tämän leirin osalta surffattu.

Leiriohjelmaan kuului myös muuta ohjelmaa, kuten joogatunteja, surffiopettajien järjestämä barbecue-ilta ja retki surffikylänä tunnettuun Ericeiraan. (Ericeiraan palasin sittemmin seuraavana kesänä uudestaan, tästä tulossa lisää erillisessä postauksessa!)

Surffin jälkeen oli rentouttavaa makoilla vaikkapa riippumatossa tai pulahtaa uima-altaaseen.

Aalloissa tarpominen on raskasta puuhaa joten kunnon aamiainen tuli tarpeeseen!

Leiri oli kokonaisuudessaan todella positiivinen kokemus jota voin suositella kaikille joita kiinnostaa tämän tyyppinen aktiiviloma. Lapsena kesän kohokohtia olivat ratsastusleirit, joten olikin hauska palata leiritunnelmaan monta vuotta myöhemmin aikuisena vaikkakin eri lajin pariin 🙂 Jos haluat kysyä jotain surffileiristä, laita kommentia niin vastailen mielelläni parhaani mukaan!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply