Browsing Tag

suomi

Lentokoneikkuna kuvia

Oon just viimestelee mun Uuden Vuoden ”lupauksia” postausta, mutta vähän jumittaa ja mieli vaeltaa jo seuraavissa postauksissa, vaikka nekin vähän jumittaa..
Noita työn alla olevia on niin monia että mistä sitä lähtis purkaa, kun kaiken haluu tehdä nyt & heti..
Et mistä sitä alottaa / jatkaa tai lähtee viemään juttuja eteenpäin?!
Ja sit iskee jumi, kun on liikaa juttuja mielessä..
Tällön paras keino on käydä kuvia läpi ja napata niistä lähtevä ajatus kiinni.
Ennen kun kerkesin käydä ees puhelinkuvia läpi Facebook muistutti mua aiemmista postauksista helmikuussa ja boom- sieltä se idea löytyi!
Olin postannut kuvan auringonlaskusta mun lempipaikalla Serbiassa ja lähin niiden perusteella scrollaamaan kuvia hakusanalla aurinko, jollon löyty mun auringonlasku, lentokone ja mökki kuvat.
Niinpä keksin tehdä noista omat postaukset, kuvista jotka eivät yleensä blogiin päädy.

Mulla oli satoja auringonlasku kuvia, koti- ja ulkomailta. Jani mua siitä ”kiusaakin” että taas otat noita kuvia, yksi auringonlasku on nähty niin tarviiko niitä enempää nähdä.. well hello!
Sama noissa lentokoneenikkunasta otetuista kuvista, niitä mä napsin kymmenittäin jos mahollisuus!
Lentokoneikkuna kuvia löytyy siis jonkin verran myös- vaikkakin määrä oli paljon vähempi verrattuna ekaksi mainittuihin (helppo siis päätellä mikä on mun vähiten käytetyin matkustusmuoto 😉 )
Sain rankattua auringonlasku-kuvat määriin 90 ja lentokonekuvat 38, lentokoneikkuna kuvia on siis triplasti vähemmän joten alotetaan niillä!
Pudotin määrän tohon kolmekasiin, josta rankkasin pois huonoimmat, tosin hankalaa kun tykkään kaikista, vaikkei laadullisesti oo huippuja aina, ikkunakuvaus  on haasteellista!
Tässä on siis ne karsitut lentokoneesta otetut kuvat, olkaa hyvä 🙂


ESPANJA

Helmikuussa 2018 viikon talviloma ekaa kertaa ever jossakin muualla kun Itä-Euroopassa.
Ja luultavasti vikakin, oli ihan järkkyä palata ja sopeutua takasin pakkasiin, lumeen ja jäähän.
Mua ei haittaa toi valoton aika niinkään mut toi talvi-ilma: lumi ja jää, skrapailu, myöhässä olevat dösät, liukastelu, kylmä ilma, kilon verran vaatteiden päälle pukeminen yms. yms.
Sanoinkin Janille että en haluu talvella minnekkään tommoseen mestaan enää, ellei sitten jäädä sinne lopputalveksi.
Sen verran rankalle otti paluu Suomeen. Edellis vuonna oltiin Latviassa ja Serbiassa, Espanjaan sai meijät houkuteltua ilmanen majotus 😀

Inhoon lentämistä (siis pelkään) ja Jani kanssa.
Ei tykätä kumpikaan paljoo lennellä, joten jos mahis mennä autolla niin sillä mennään. Muutenkin tykkään enemmän roadtrippailusta, siinä pääsee näkee niin paljon enemmän – näkee muutakin kun sen kohteen, ei tartte jumittaa kentillä tunteja ja hikoilla tarkastusjonoissa, mahtuu enemmän kamaa kyytiin jne.
Mutta kyllä me siis lennetäänkin, viime vuonna mulla tuli ennätysmäärä lentoja Espanja, Italia ja Ruotsi.
Maatapitkin matkoja taas tuli niin monta etten taida olla kärryillä niissä.
Vaikka mulla on toi purkkikammo niin tykkään kuitenkin siitä fiiliksestä siellä pilvien päällä ja ne maisemat..
Mä oon nenä kiinni ikkunassa suurimman osan ajasta, jos mahollista ja kuvaan.. tai istun vaan ja tuijotan maisemaa ja uppoudun ajatuksiin, kunnes taas muutaman minsan päästä on pakko ottaa kuva kun näkymä on vaan niin hieno 😀
Järki sanois et käytävältä pääsis nopeiten ulos pahassa tilanteessa, mut mä haluun aina siis ikkunapaikan jos saan valita (en oo koskaan maksanut paikoista, mutta usein kun meitä lentää kaksi ja pienellä koneella niin jompikumpi on sijotettu siihen ikkunalle, toivottavasti jatkoskin).
Sain onneksi istua siinä mennen tullen tolla Espanjan matkalla ja tulihan sitä tietty kuvattua..
En ymmärrä kun joku haluu ikkunapaikan ja nukkuu siinä. Come on! Haaskausta sanon minä!
Tykkään ja jaksan tuijotella noita ikkunamaisemia ”loputtomiin”.

Tää kuva on jossain päin Ranskaa – merveilleux vision, oui?!

Joku franskalainen kaupunki sattu kivasti kuvaan kanssa, samoin joku toinen lentokone, tai mikä lie.
Olin just ottelee noita maisema/kaupunki-kuvia kun joku suihkas meijän ohi tuhatta ja sataa, hyvä ettei pasat tullut housuun..



Seuraavat kuvat on kuvagallerian paikannuksen mukaan otettu Espanjassa, edelleen samalta 2018 talvilomareissulta, kohti Malagaa.
Koska Iphonen kuvakansio antaa joillekin tarkan paikan niin oon lisännyt ne tiedot kuviin.
Iphone olkoon vastuussa niistä, mä vaan koppaan infot 🙂
Noi maisemat on vaan välillä niin huikeita!!
Tuntuu makeelta mutta jotenkin pelottavalta liidellä noiden vuorien yllä, tuntuu et ne on niin lähellä et niitä vois kurottaa koskettamaan ikkunasta!

Alcázar de San Juan

Almazàn

Baraona


Bedmar y Garcìez

Deifontes

Alboráninmeri (yks mun suosikeista)

Espanjasta paluu eli Malaga- Helsinki
Ei niin hienoja kuvia saanut kun mennessä, oli illempi lento ja kämänen ikkuna.. mut anyway, huurusuudestaan huolimatta välillä pilkahti kivat maisematkin ja sain jokusen kuvankin napattua.

Antequera

Tanzac

Itämeren yläpuolella

 

UKRAINA
Ekan Ukrainan reissun kuvat lukuunottamatta muutamia hävis mystisesti mun puhelimesta, sain osan kaivettua takas facebookista ja Instasta, osa jäi kateisiin..
Enkä ollut ainut, samalla reissulla olleelle mimmille kävi samanlailla. Todella kummallista.
Muistan kyllä kun otin sieltä hienon maisemakuvan koneesta, mutta ei pahemmin auta tässä kun pitäs olla jotain mitä näyttää.
Olin matkanjohtajana kahden eri ryhmän kanssa Ukrainassa 2017.
Ekan porukan kanssa Kiova-Odessa toukokuussa ja tokan kanssa Kiovaa ja Tsernoa syys-lokakuussa.
Tässä siis oon liitelemässä kohti  Kiovaa sillon syksyllä.


ITALIA

2018 oli ihme matkailu vuosi: sillon olin kolmella perhematkalla (Espanja, Italia + Ruotsi) ja 5 kertaa Latviassa (autolla) plus kaikki muut siihen päälle, melkeen 6000 kilsaa autolla Europpassa ja vähän Suomeskin. Tommosia vuosia (miinus stressi ja hautajaiset) lisää  por favor!
Maaliskuussa päädyin lähtemään Italiaan mun kummitytön ja Mustin (äidin) kanssa.
Mennessä olin ikkunapaikalla ja tullessa sovittiin että kummityttö saa istua siinä ja zoomailla maisemia.
Tässä ollaan just lähetty kohti Roomaa.

RUOTSI
Nää on näitä matkoja mitä ei oo suunnitellu ja tulee eteen yhtäkkiä.
Mulla asuu sukulaisia myös Ruotsissa ja vietin siellä paljon aikaa kesälomilla junnuna.
Marraskuussa 2018 lennettiin sinne mun ”enon” hautajaisiin porukalla.
Tässä mennään tagin mukaan Suomessa, tarkemmin Luukki, Espoo.

Göteborg lähestyy

Göteborg taakse kohta jää..
Mun Musti on kyllä ihana, se anto mun istuu mennen tullen ikkunapaikalla <3

SERBIA
My love.. vikana muttei todellakaan vähäisimpänä <3
Sinne on ollut talvella pakko lentää kun vaan viikko lomaa. Nää kuvat on talvilomalta tammi-helmikuu 2015- 2017 ja nää on kuvattu joko Iphone4 tai Iphone5:lla. Lento oli Luffella ja reitti Suomi-Saksa-Serbia.
München lentokenttä- koneenvaihto ja nokka kohti Belgradia


Gunskirchen – Ylä-Itävalta


Mariazell – Ala-Itävalta – näyttää enemmänkin jollekkin eri planeetalle.
Mariazell sijaitse 868 metrin korkeudessa Steiermarkin pohjoisosassa (kävin muuten googlaamassa mestan ja näytti upeelle kylälle.. 😉 )

Serbiasta paluu Suomeen 2015 sniif
Tämmöset kuvat harvoin onnistuu mut piti saada tungettua yx yö-kuvakin messiin joten tässä paras niistä..

Lentokoneesta bongattua – ei niin kauniita/parhaita kuvia, mutta erikoisia..
Jossakin päin Ranskaa tämmönen kunnon teollisuusmesta.

Argamasilla de Alba
(pilvipallerot ja toi vihree joki)

Alboraninmeri
(toi pilvikuvio)

Plaza Major
Pahin takana eli just ollaan laskeutumassa.. Tosin eiks se oo jotenkin et 8-10 minsaa nousussa ja 8-10 minsaa ennen laskuu oo se pahin.. anyway- tässä ollaan ihan just Malagassa.


Siinä ne nyt sit ois!
Jos sulla jäi himo katella lisää lentokoneikkuna kuvia niin tästä linkistä löytyy 100-kuvaa lisää 😉
Ja jos sulla löytyy noita koneikkuna-otoksia niin haastan sut mukaan-pistä kuvat kehiin ja vinkkaa mullekkin!

Mahtavaa viikonlopun jatkoa 🥂

Nyt mulla soi päässä vaan ton Airplanes biisin kertsi.
”Can we pretend that airplanes in the night sky are like shootin’ stars
I could really use a wish right now, wish right now, wish right now”

 

Viikon vinkki: Kummituskierros Hakunilan kartanolla!

Kaupoissa on jo muutaman viikon ajan ollut hyllyt pullollaan kaikenmoista Halloweeniin liittyvää ”krääsää”, makeisista aina erilaisiin naamiaisasuihin.
Enpä muista omassa lapsuudessani Halloweenin olleen mikään kovin kummoinen juttu, tuskin meillä muulloin oli myynnissä mitään naamiaishärpäkkeitä kun vappuna?!
Karkki- tai kummituskierroksista nyt puhumattakaan.
Jälkimmäinen olisi tarjolla Hakunilan kummituskartanolla, nyt tulevana viikonloppuna!
Uskallatko mennä?!

HÅKANSBÖLEN KARTANON HISTORIAA
Jani on useita vuosia asunut Hakunilassa, joten nämä seudut ovat minullekkin suht tuttuja ja vielä tutummaksi ovat muuttuneet koiran ulkoilutuksen myötä.
Hakunilassa, etenkin tässä smurffi-kylän vieressä on aivan loistavat ulkoilumahdollisuudet niin kaksi- kuin nelijalkaisillekkin: purtsi, joen viertä vievät lenkkipolut, laajat pelto-ja metsikköalueet, useita latureittejä, koira sekä urheilupuisto jne.
Upeiden ulkoilupaikkojen lisäksi löytyy myös historiaa sekä nähtävää ja kuvattavaa Hakunilan kartanoalueen muodossa.


Håkansbölen eli Hakunilan kartanon tilojen historia viljelysmaana yltää aina 1500-luvulle saakka.
Kartano oli aikoinaan suurtila, Sipoonkorven luonnonpuiston Kalkkiruukin alue on itse asiassa vanhoja Hakunilan kartanon maita.
Nykyinen päärakennus eli kartano on rakennettu vanhan (1842-44) uusklassista arkkitehtuuria edustaneen päärakennuksen paikalle.
Uusi päärakennus on hirsirunkoinen, arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelema ja valmistunut 1908.


Vantaan kaupunki osti perikunnalta kartanon ja siihen kuuluvia ulkorakennuksia vuonna 2005.
Joitakin kunnostustöitä alueella on jo tehty mm. kartanoa on kunnostettu ulkoapäin samoin puistoa
Päärakennuksen (eli kartanon) varsinaisen remontin on suunniteltu alkavan 2020.
Kartanoa ympäroi useampi vanha ulkorakennus sekä valoisa ja hyvinhoidettu puisto, puukujineen.
Kartanonpuistoa on kunnostettu 2011, mallina 1900-luvun alun tyyli.
Vieressä virtaa pieni puro/joki -Kormuniitynoja, jossa mainitaan olleen joskus menneinä vuosina mylly.
Vehreään puistoalueeseen kuuluu myös pieni ja viehättävä tekosaari, joka kerrotaan olevan vuodelta 1850.

    


Lähistöllä sijaitsee myös Mutteritalona tunnettu rakennus, jonka kartanon 1700 luvulla omistanut Johan Sederhol rakennutti kuningas Kustaa III:n huvimajaksi. Nykyään talo on yksityisomistuksessa.

Kokonaisuuten kuuluvaa Pehtoorin taloa remontoitiin kahvilakäyttöön vuodesta 2017 kevääseen 2018.
Suojeltu rakennus kunnostettiin historiaa kunnioittaen, mm. siten että seinät tapetoitiin vanhan ajan henkeen samoin kuin kalusteet toteutettiin kokonaisuuteen sopivaksi.
Katto, lattia sekä seinärakenteet uudistettiin, mutta talon kellaria muokattiin niin vähän kuin mahdollista jotta siellä asuvilla lepakoilla olisi suotuisat oltavat jatkossakin.
Remontti tuli maksamaan noin 1,5 miljoonaa euroa.
Nyt Pehtoorin talossa toimii kahvila ja sisustuspuoti Ruuna, joka avasi ovensa kesäkuussa 2018.



Kartanomiljöö on luokiteltu Museoviraston toimesta valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon, osana kohdetta Sotungin kylä sekä Håkansböle.


KARTANOLLA TAPAHTUU

Håkansbölen Kartanon Kummit Ry on vuonna 2014 perustettu yhdistys, jonka tavoitteena on tukea kartanon toimintaa järjestämällä erilaisia tapahtumia.
Yhdistys toimii tiiviissä yhteistyössä Vantaan kaupunginmuseon, kulttuuripalveluiden, tilakeskuksen sekä puutarhatoimen kanssa.
Itse yleisötapahtumia on ollut tähän mennessä vielä vähänlaisesti, sillä kartanon sisätilat vaativat vielä  monenlaista kunnostustyötä.

Kesällä 2018 kartanoon pääsi tutustumaan sekä opastetusti että omatoimisesti, alueella järjestettiin myös muutama pihakonsertti sekä koko perheen heppatapahtuma.
Suunnitteilla on myös aiemmilta vuosilta tuttu Kartanon Joulu tapahtuma tonttuaittoineen sekä lokakuun lopussa järjestettävät kummituskierrokset..



KUMMITUSKIERROKSET
Alkuvuonna 2016 Vantaan kaupungimuseo pyysi kahta rajatiedon tutkija veljestä (Mika ja Markus Nikkilää) tutkimaan Tikkurilan asematalon sekä Hakunilan kartanon henkimaailman ilmiöitä ja elämää.
Veljekset tekivät outoja äänihavaintoja kartanon yläkerran vierashuoneessa sekä palvelijoiden huoneessa. Myös sähkömagneettisten kenttien muutoksia mittaava EMF-mittari reagoi voimakkaasti kellarissa.
Tutkimustulosten innoittamana Håkansbölen Kartanon Kummit RY on järjestänyt kartanossa yleisölle kummituskierroksia pääasiäsestä 2016 lähtien.
Kierrostuotot Kummit Ry kertoo käyttävänsä Håkansbölen hyväksi.

Seuraavat kummituskierrokset tulevana viikonloppuna eli 26.-28.10.2018!
Pe klo 18:00, 19:00 ja 20:00
La  klo 18:00, 19:00 ja 20:00
Su  klo  17:00, 18:00 ja 19:00

Kierros on uusittu mutta sovelttuu edelleen koko perheelle, n. seitsemästä vuodesta ylöspäin!
Kesto n. 45 minuuttia.
Yksittäislippu 10 €
Perhelippu (2+2) 35 €
Liput suositellaan varaamaan etukäteen laittamalla sähköpostia osoitteeseen [email protected]

Osoite: Kartanontie 1 / Vuorilehdontie 6

Periltä löytyy parkkipaikkoja, mutta myös julkisella liikenteellä pääsee.
Lähimmät pysäkit (Keskustasta, Mellunmäestä, Tikkurilan tai muualta Vantaalta tuleville) sijaitsevat Hakunilantiellä, ostoskeskuksen kohdalla josta on muutaman minuutin kävelymatka alueelle.
Tsekkaa myös linjan 719 aikataulu, joka kulkee Kimokujan koululta (Hakunilan Kirjaston vierestä) Nybyggettiin, pysäkkejä löytyy useampi Hevoshaantien ja uimahallin välillä.

Tervemenoa!!

Onko muita kummituskierroksia tiedossa (muinakin kun Halloween aikana)?! Vinkkaa mulle, kiinnostas käydä tsekkaamassa!!


Huom!
Kellonajat ym tiedot Kartanon Kummit Ry:ltä, tarkistathan mahdolliset muutokset heiltä.
Lähteet: Wikipedia, Vantaa.fi sekä Kartanon Kummit Ry.
Kuvat: Oma  Iphone arkisto

PS Jos olet menossa tuonne niin vinkkaa mulle mimmonen oli, me lähdetään pikku roadtripille Latviaan Janin synttäreiden kunniaksi, joten en pääse itse tsekkaaaman tuota tapahtumaa..

PPS Muista myös kellon siirto la-su yönä. Hyvä  & helppo muistisääntö on että aina kesää kohti 😉
Eli nyt siirretään tunti taaksepäin (yes, tunti lisää aikaa Latviassa!).


 

Linnavuoren muinaislinna – pieni Itä-Helsingin kierros

Linnavuori oli kuin Suomenlinna yhdessä vaiheessa, eli vietin hyvin paljon aikaa niissä, joko yhdessä jonkun kaverin / koiramme kanssa tai ihan yksikseni.
Saatoin nuorempana viettää tuntikausia Suomenlinnassa vaellellen saaria ja linnotuksia läpi sekä tietysti napsien kuvia. Linnavuorelle vei usein tie sen läheisen sijainnin vuoksi, lisäksi mua on aina kiinnostaneet erilaiset historialliset kohteet.
Nyt en ole muutamaan vuoteen Suokissa (eli Suomenlinnassa) käynyt, enkä myöskään tuolla mainitsemassani Linnavuoressa.. kunnes viime sunnuntaina sinne sattumalta päädyttiin.

Sunnuntainpuuhia
Sunnuntait on siitä parhaita ettei mulla ole yleensä sillon töitä (eli ei siis rahallisesti parhaita) ja meillä on JP:n (eli Janin) kanssa aikaa olla – tekemättä mitään – jos siltä tuntuu.
Nää sunnuntain aamut on parhaita kun voi vaan köllöttää sängyssä, lueskella uutisia (ja blogeja) tai kattoa vaikka jotain sarjaa/leffaa Netflixistä, nauttia vaan olosta ilman kiirettä mihinkään.
Rescukoiramme Melli on siitä huippu että se nukkuu ihan yhtä pitkään kun me (viikonloppuisin kömpii peiton alle meijän viereen tuhisemaan) eikä ole vinkumassa ulos ellei satu olemaan joku paskatauti..
Jossain vaiheessa on kuitenkin kömmittävä sieltä lämpösen peiton alta kun nälkä rupeaa kurnimaan.   Yleensä minä vien Mellin ulos ja Jani tekee meille aamupalaa sillä aikaa, mikä on musta aivan mahtavaa- mikä on parempaa tulla syksysen kirpeestä ilmasta lämpöseen ja kahvin tuoksuiseen kotiin.
Välillä meillä rapussa tuoksuu jo pannulla tirisevä makkaraa, tai pöydästä löytyy eri täytteisiä munakkaita tai muita kokeiluja kuten uunikarppileipiä.
Tosin nyt syötiin edellis päivän tortillat, katottiin Kauhea Kankkunen II loppuun samoin Armanin dokkari ja juotiin pressokeittimellä haudutettua kahvia.
Koska kummatkin oltiin kökitty sisällä mm. töissä koko viikko haluttiin molemmat mennä jonnekkin ulos.
Miettiin eka Sipoonkorpea, mutta ei oltas keretty siellä kunnolla käppäämään koska haluttiin mennä katsomaan neljäksi yhtä myynnissä olevaa asuntoa, mutta jonnekkin ulos piti päästä.
Janin tutuilla on kahvila Meridian, Puotilan/Vartiokylän venesatamassa joten Jani ehdotti että käydään siellä, eikö siellä olisi jotain kävelypaikkaa lähellä?! Onhan siellä, se ihana lahtea kiertävä tie.
Silloinkaan en vielä muistanu tuota Vartiokylän Linnavuorta.

Puotila- Vartiokylänlahti hoodsit
Muutettiin läheiseen Puotilaan vuonna 82 jossa asuin ainakin parikyt vuotta joten alue on mulle erittäin tuttu. Puotilan Kartanon läheiset metsät (etenkin kurremettä) sekä uimaranta ja sen hoodit tuo mulle hirveän kasan muistoja mieleen. Niillä läheisillä kasvimailla on suunnistettu sekä popsittu jonkun porkkanoita, käyty talvella hiihtämässä sekä muuten vaan käppäämässä.
Silti kun Jani kyseli kävelyreittejä venesataman lähellä ei mieleeni tullut tuo Linnavuoren alue.
Vasta kun oltiin laitettu auto parkkiin ja lähdettiin kävelemään kohti lahden kärkeä muistui paikka mieleeni ja sinne suunnattiin siis.
Osa kävelyteistä sekä pienempi venelaituri sivummalla oli veden peitossa, mutta tuon autotien liikenne on sen verran hiljaista joten siinä sivussa pystyy helposti kävelemään.
Matkaahan tuosta Varjakanvalkaman venesatamasta ei ollut kun muutama sata metriä tuohon Linnavuorentien alkuun.


Ilma oli pilvinen muttei kylmä, välillä ripotteli vähän vettä, mutta sade oli niin pientä, kuin ne kesällä otetut suihkupullon suihkaukset, joten ilma ei menoa haitannut.
Tommonen syys-sää on musta todella virkistävä ja syksy onkin mun lempi vuodenaikaa.
Mellikin on kesän kuumuudessa aina jotenkin nuupahtanut, joten näillä säillä on kiva liikkua sen kanssa ulkona kun virtaa riittää meillä kaikilla.

Linnavuori | muinaislinnan jäänne – Helsingin huomattavin kiinteä muinaismuisto
Tuo nimi: Linnavuori, antaa itsestään mahtipontisen kuvan ja mieleen kohoaa varmaan väistämättä ne isot Keski-Euroopan linnat ja linnoitukset, täällä ei semmoista kuitenkaan ole ja paikka itsessäänkin on aika huomaamaton. Opasteita tieltä alueelle ei ole, polku tuolle entiselle linnoitukselle lähtee talojen välistä.
Metsikössä, portaiden juurella löytyy kyllä opastaulu sekä sen lähellä eräänlainen metallitaulu, joka kertoo sinun saapuneen muinaismuistoalueelle.
Ilman näitä merkkejä moni varmaankin kuvittelisi kävelevänsä ihan tavallisella kukkulalla.
Portaiden yläpäästä löytyy sammaloitunutta kalliota sekä metsikköä.
Itse linnoituksesta ei ole jäljellä oikeastaan juuri mitään, puoliksi kasvien peitossa olevia juoksuhautoja ja muutamaa tuliasemapesäkettä lukuunottamatta.
Suurin osa valleista on aikojen kuluessa hävinneet/hävitetty.
Osa kivistä on joko vierinyt tai vieritetty alas ja niitä löytyy myös joidenkin läheisten talojen pihalta..




Alue näyttää minusta samalta kuin 90-luvulla, jollon siellä tuli käytyä myös historian tunnilla.
Tosin muistaisin aikoinani istuneeni kalliolla ja tuijottaneeni tuota ”merimaisemaa”..
Nyt vettä ei enää juuri näy, kuin pieni pilkahdus puiden välistä..

Linnavuoren historiaa
Millainen on tuo itse linnoitus alunperin ollut, ei tunnu kenellekään olevan varmaa tietoa, samoin elinkaaresta on vain arvailuja. Tarinoita paikasta kuitenkin riittää.
Erään tarinan mukaan kolme viikinkiveljestä, Helsing, Sibbe ja Borg purjehtivat alueelle meren takaa ja päättivät kukin rakentaa oman linnan.
Kerrotaan että Helsing rakensi Vartiokylänlahden Linnavuoren, Sibbe rakensi linnansa Sipooseen (Sippesborg) ja kolmas veljeksistä Borg, rakennutti linnansa Porvooseen (Linnanmäki).
Eräälle paikalliselle asukkaalle on taas perimätietona kerrottu että mäen päällä olisi ollut ennen viikinkilinna ja vuorella sijaitsi tuon viikinkipäällikkö Helsingen hauta.
Sijaintinsa puolesta on myös arveltu että linnoitus olisi rakennettu suojaamaan hämäläisiä vastaan, joidenkin mukaan tämä muinaislinnoitus olisi rakennettu Uudenmaan ruotsalaisten asutuksen turvaksi..

Varmaa on kuitenkin se että tämmmöiset linnat on aina rakennettu strategisille paikoille.
Tämä linnavuori/muinaislinna sijaitsi silloisella meren rannalla, vesiteiden risteyksessä.
Linna oli mereltä katsoessa suojassa tuulilta sekä katseilta nykyisen Vuosaaren ja mantereen välissä.
Vuosaari oli silloin nimensä mukaisesti vielä saari, jonka pohjoispuolelta kulki ns. viikinkien idäntie, aina Upplandista Novgorodin valtakuntaan vievä reitti.
Pohjoiseen, Hämeeseen johti linnan läheltä vesitie, josta pääsi Vantaanjoen kautta Puujokea pitkin Vanajan vesistöön.
Miltein samalla kohdalla linnan kanssa, Suomenlahden eteläpuolella oli nykyinen Tallinna.

Vuonna 2002 alueella suoritettiin Helsingin kaupunginmuseon rahoittamia kaivauksia jonka toivottiin antavan tarkempia tietoja alueen historiasta.
Alueelta löytyi mm. rautanauloja, jalkajousen nuolenkärki ja veitsi.
Kaivauslöydöt todistivat että linna on rakennettu keskiajalla eli 1200- 1300 luvulla, aika laajalla skaalalla siis. Noiden löytöjen vähäisestä määrästä on päätelty että linna oli aktiivisessa käytössä vain vähän aikaa.
Linnavuori on käyttöaikanaan on ollut kuitenkin hyvin varusteltu.
Suojanaan sillä on ollut mm. vuoren eteläpuolella kolminkertaiset kiviperusteiset varustukset, lännessä ja pohjoisessa puolestaan kaksinkertaiset.
Koska jälkiä on vähäisesti arvellaan että itse linna on purettu melko nopeasti, joka taas olisi johtunut Ruotsin sisäpolitiikasta ja kuninkaallisesta käskystä purkaa kaikki Uudenmaan puulinnat.
Vaikka tämän linnan jäänteet eivät ole enää kovin hääppöiset, ovat ne joka tapauksessa Helsingin vanhinta nähtävissä olevaa rakentamista.

Linnavuoren sijainti sekä rakennelmat ovat herättäneet keskustelua myös siitä ovatko Helsingin strategisen sijainnin juuret täällä Linnavuorella ja onko pääkaupunkiseutumme historia pidempi kuin 468 vuotta?!
Se ainakin historiasta tiedetään että linnavuori on toiminut osana Helsingin linnoitusjärjestelmää.
Ensimmäisen maailman sodan aikana venäläiset rakensivat vuoren rinteille ampumahautoja sekä tuliasemia / suojahuoneita.




Vaikka paljoa ei itse linnoituksesta ole jäljellä on tuo paikkana minusta edelleen mielenkiintoinen ja paikassa on jotain mikä saa mielikuvitukseni edelleen laukkaamaan..
Alueelta löytyy myös luola, jonne en ole koskaan ovea pidemmälle askeltanut.
Nytkin, käydessäni vain vilasemassa suuaukosta nousivat karvat kädessä pystyyn ja muistin että tuo sama tunne on minulla ollut aiemminkin siellä käydessä..
Tiedä sitten mikä tuo luola on aiemmin ollut, ehkäpä jonkin sortin tyrmä?!
Näin ainakin muistan kuulleeni tarinoita.
Suomenlinnan luolia ja tunneleita on tullut tutkittua monestikin, mutta minulle tämä luola on ollut aina jotenkin karmiva.
Vähän sama kuin tuolla Puotilan Kartanon lähistöllä illalla kävely, tarina kertoo että silloin tällöin erään surmatun tytön henki ilmaantuu kummittelemaan.. jotenkin nuo lapsuudessa kuullut tarinat jäävät ainakin näemmä omaan mielen perukoille kummittelemaan vuosiksi – ilman käyntiä tuolla muinaislinnoituksella en olisi näitäkään muistanut!

 

Sijainti & reittiohjeet
Vartiokylän linnavuori sijaitsee Itä-Helsingissä osoiteessa Linnavuorentie 5.
Ylempää Linnavuorentietä pääsee myös alueelle, tällöin saavut tuolle luolan suulle.
Myös Varjakanvalkamasta pääsee polkua pitkin tuonne linnoitukselle.
Virallinen osoite, jossa nuo kyltitkin sijaitsevat löytyvät kuitenkin tuosta Linnavuorentie vitosesta.
Tuo punainen talo on itseasiassa aika hyvä maamerkki jos ei muuten perille löydä, polku tuonne ylös lähtee tuon talon jälkeen oikealta.
Vähän kadehdin noita talojen asukkaita, niillä on vähän erilainen takapiha siinä, eikä tuo meren läheisyyskään huono juttu ole..


Linnavuorelle pääsee joko bussilla 97v Itäkeskuksesta tai Mellunmäestä, myös bussit 95 ja 97 tulevat Itäväylää josta on reilu kilometri rantaan, joten jos haluaa heitää pienen happihyppelyn omakotitaloalueella on tuo mainio tilaisuus sille.
Me jätettiin auto venesatamaan, jossa voi tuon lenkin jälkeen käydä herkuttelemassa kermaisella lohikeitolla tai vaikkapa grillimakkaralla.
Omalla autolla pääsee myös ihan tuonne Linnavuorentielle, mutta siellä ei ole mitään varsinaisia parkkipaikkoja, jos kadun varressa on tilaa voi siihen auton toki omalla vastuulla jättää.
Mitään sisäänpääsymaksua ei ole alueelle myöskään ole.
Paikka itsessään ei ole iso, sen kiertämiseen ei saa lukuisia tunteja tuhlattua etkä siellä myöskään pääse eksymään. Maasto ei ole kovin vaikeakulkuista, mutta askeliaan täytyy katsella, sillä ainakin tuo sade oli liukastuttanut kallion pintaa ja kiviä löytyy vähän sieltä täältä.
Mitään superkuntoa ei tänne siis tarvita. Hyvät kengät ja mielikuvitus riittävät 😉

Jos mieli tekee vetää pidempi ulkoilulenkki niin sillon ehdotan tuon lahden kiertämistä.
Reitin alkuja on tähänkin monia, Rastilan metroasemalta pääsee joko suoraan tuon sillan yli Puotilan rannalle, toista kautta tuota Vuosaaren rannan puolta Linnavuorelle.
Sieltä voit jatkaa matkaasi joko bussilla tai reippailla lounaalle Meridianiin tai brunssille tuohon Kappelin lähellä olevaan Puotilan Kartanoon.
Jos taas olet enemmän janoinen kuin nälkäinen niin Puotilan ostoskeskuksessa sijaitsevaa Pikkulintua on useassakin paikkaa kehuttu ja se tarjoaa monipuolisen olut ja mallasviskivalikoiman (joka tiedettävästi on Suomen laajin) sekä järjestää myös erilaisia tasting-tilaisuuksia.

Lisää ulkoilua kaipaaville Itä-Helsingissä on myös tuo Mustavuori, ajettiin siitä menomatkalla ohitse ja parkkipaikka oli tupaten täynnä. Linnavuoressa ei taas ollut meidän lisäksemme ketään muita.
Mustavuoressa käynnistä on myös vierähtänyt jokunen tovi, ehkä me keretään käydä siellä vielä ennen kun ensilumi iskee tänne etelään, unohtamatta entistä kaatopaikkaaluetta, Vuosaarenhuippua (Täyttömäkeä)..

Linnavuoren historiasta löytyy kymmeniä eri versioita, oletko käynyt paikalla ja mikä on sinun tarinasi?!

 

Uusi vuosi ja uudet kujeet


Osallistu arvontaan ja voita lippu Matkamessuille 2018 !!

 

 

 

Mahtavaa uutta vuotta kaikille!!

Justhan se  oli vasta tammikuu 2017, whaat!
Sanotaan et mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeemmin aika menee.. Näyttää pitävän paikkansa, jaiks!
Toisaalta, vois ajatella niinkin että, aika menee nopeesti kun on jotain kivaa tekemistä, hmm..
2017 oli kyllä ihan huippu matkustusvuotena, muutama mutka tosin mahtu matkaan (bad boss jne.), mutta enpä olis vuosi sitten arvannut missä kaikkialla tulen käymään ja mitä kaikkea tuun kokemaan.
Toivottavasti 2018:lla on tarjota mulle kaikkea hienoa kanssa!!!

Yleensä mulla ei oo hirveesti matkoja bookattuna, niitä tulee eteen vaan 😀
No ei nyt kuiteskaan, mutta ei oo bookattuna (mietittynä kylläkin) yleensä kun 1 kpl, max. kaksi.
Nyt olikin erikoinen tilanne, oltiin juuri edellinen viikonloppu Latviassa, Janilla kun sattu olee yksi ylimääräinen vapaapäivä, joten oli mahis mennä & hei haloo, multa ei tartte kysyy lähetkö Riikaan, mä oon aina ready!
Se on meijän home-away-from-home, käyty siellä varmaan reippaasti yli 20 kertaa, ei tartte varmaan sanoa enempää… 🙂
Ja mikäs parempi tapa alottaa uusi vuosi kun heittää pikku road trippi!! 😉

Meijän piti käydä tsekkaa myös Dinamon peli siellä ollessa (lätkähulluja kun ollaan), tunnelma Arena Rigassa on ollut aina huippu, pelit ei ehkä ihan voitokkaasti kulje mut anyway.. Ne tyypit osaa kannustaa!
Ollaan käyty useesti kattoo siellä KHL- pelejä.
Nyt kun Jokerit pelaa kanssa KHL:ssä niin pääsee näkee enemmän matseja, välimatka kun on huomattavasti lyhyempi täältä Pasilaan kun Skanstes Ielalle.
Tällä kertaa vei kuitenkin väsymys voiton, yöllä ei tullut laivalla kauheesti nukuttuu & en saanut Jania päikkäreiltä hereille ajoissa, käänsi vaan kylkee & murisi 😀
Päästään kuitenkin tsekkaa Jokerit-Riga peli muutaman viikon päästä (ja tänään Jokerit-Kunlun,Kiinasta).


Ei tää ollut vielä tässä! 😀

Mut hyväksyttiin Matkamessuille bloggaajana tänä vuonna ja en vois olla enemmän onnessasi.
Tietty pikkasen jännittää kanssa, koska tää on eka kerta siellä bloggarina.
Meitä löyty onneksi muutama muukin ekakertalainen tuolta Facebookin matkabloggaaja-ryhmästä ja luotiinkin jo Whatsuppiin ekaluokkalais-ryhmä.
Hauska sattuma oli muutaman kanssa että ollaan Insta-tuttuja entuudestaan, mutta kiva päästä tapaamaan porukka myös livenä- tsekkaamaan et kukas on niiden upeiden kuvien takana 🙂

Vaikka menenkin sinne to:na ammattilaispäivänä, niin kutsun itteeni vielä bloggaaja-harjoittelijaksi, sillä mulla on vielä hakemista muutamien asioiden kanssa & välillä hakkaan päätä seinään tän WordPressin kanssa, koska ne palikat ei vaan asetu kohilleen ja menee hermot tän kanssa.
Onneksi tuosta Ekaluokka-ryhmästä löyty myös vinkkejä niihin ongelmiin joiden kanssa mä oon tässä paininut, kohta pääsen testaa niitä, pitäkää peukkuja!!

Oon käynyt kyllä Matkamessuilla muutaman kerran aiemmin.
Pari vuotta sitten oltiin siellä (matkailualan-) koulun  ja viime vuonna olin siellä mun työharjoittelupaikan, matkatoimisto Travellerin, kanssa.
Ne pyysi mua sinne tänä vuonna uudelleen sinne töihin, ei tarvinnut kauaa miettiä.
Niiden kanssa on hauskaa! Joten mut tapaa torstaina ammattilaispäivillä sekä ainakin lauantaina Travellerin osastolla  7N99! Mahdollisesti perjantainakin. Tuu ihmeessä moikkaamaan!
Tulossa on siis varsin kiireinen viikonloppu, mutta ootan innolla!!
(Psssttt! Sain kaksi sisäänpääsylippua arvottavaksi messuille, jatka lukemista!!)

Helmikuussa ollaan mahdollisesti lähdössä Espanjaan.
Janin vanhemmat on vuokranneet sieltä asunnon ja pyysivät meitä sinne.
On ne ollut siellä muutamia kertoja aiemminkin, mutta meijän lomat ei oo natsannut, tai no tultiin syyskuussa kesälomalta ja marras-joulukuussa ois ollut Espanja ja sit seuraava oikee loma vasta elo-syyskuussa niin ei oikeen viittinyt ottaa niin pitkää lomatonta (lue matkatonta) putkea.
Nyt siis ois ehkä mahis. Riippuu tietty kuin paljon saan paukutettuu tässä noita duuneja..
En oo koskaan ollut Epsanjassa, ei oo ehkä mikään mun ykköskohde (Serbiaan koti-ikävä), mutta kuka tietää ehkä mä tykästynkin mestaan. Espanja, yllätä mut por favor!
Ja ois tossa pikku bonuskin, meinaan jos me oltas samassa asunnossa, niin säästyy ne hotla-kustannukset, mihis muuhun kun seuraavaan matkaan tietty 😀
Plus vaikka rakastankin tiettyjä paikkoja joihin haluun aina vaan uudelleen, niin tykkään mä kyllä uusistakin kohteista 😉

Jotta rikotaan kunnolla noita ”matka-kaavoja” niin Italia kutsuu mua maaliskuussa.
Lennot ja hotla Roomaan on jo bookattu joulukuussa. Sekin on erilainen matka ja täysin uusi mesta mulle.
Mun kummityttö Minttu lähtee sinne työharjotteluun pariksi kuukaudeksi ja mennään moikkaa sitä.
Harmittaa koska Jani ei pääse mukaan (työt), mutta tietty jännää mennä, sillä matkustan sinne mun äidin (Mustin) kanssa. En oo ollut sen kanssa reissussa ever, tai no teininä mutta en aikuisena, ihan huippua!
Lisäksi meijän mukaan lähtee yksi mun kummilapsista, Mintun nuorin sisko Veera.
Se sai joululahjaksi lentoliput tuonne, arvatkaa vaan kuinka onnessaan se oli kun selvisi.
Veerakin opiskelee matkailualaa, menee just Flamingoon työharjotteluun.
Oon vähän kade, sillä en ton ikäsenä todellakaan tiennyt mitä haluun isona tehdä, enkä kyllä tiedä tosin tarkasti vieläkään vaikka ikääkin on V:hen verrattuna tuplasti (muita samiksia- ilmoittautukoot nyt! 😉 )..

Ainoo mikä kurja juttu on tossa Italia-Espanja matkoissa on se lentäminen.
Mä rakastan matkustamista, mutta inhoon lentämistä. Tai no ei inhoominen oo ehkä se oikein sana, mutta musta on epämukava lentää, tai hittojasko tässä hienostellaan, suoraan sanottuna mä pelkään lentämistä. Musta on ihana matkustaa ja siistii tsiigailla koneen ikkunasta ulos kun liidellään pilvien päällä,
napsii niitä kuvia sieltä mutta mä en tykkää ahtaista/suljetuista paikoista ja siitä kun ei voi tehdä mitään..
Nyt näyttää sille et jos molemmat matkat toteutuu niin niitä lentoja tulee ainakin 5kpl. KÄÄK!
(Mustin huumori on sitä et alas sieltä aina tullaan, arvaa vaan kuin kivaa sen kaa reissaaminen on, broidi on kyllä vielä vähän pahempi… Mut enough nää puheet.. Peukut pystyyn ja silleen!)


Hmm.. jotain oli vielä!
Ai niin,mä mainitsin tuolla aiemmissa postauksissa sen X3:en, joka me melkeen ostettiin elokuussa.
Onnex jäi ostamatta koska työkuviot muuttu mun osalta.
Vedettiin kesäloman road trippi vanhalla 1-sarjalaisella ja se meni hyvin joten mietittiin et pidetään se kun on kuitenkin aika edulliset kustannukset (ilman vikoja, joita edellisenä vuonna riitti, tosin osa autokorjaamon toimesta) ja turhaan vaihtelee kun en sit tarvinnukkaan duuniautoa.

Yhtenä päivänä marraskuussa mä sain Janilta tekstarin et joku on tulossa kattoo sitä autoo, ne kävi toisen kerran ja saatiin niiltä  tarjous (parempi kun autokaupoilta) ja yhtäkkii oltiinkin matkalla Hämeenlinnaan kattomaan yhtä X:ää ja viikkoa myöhemmin haettiin se kotiin..
Eli saanko esitellä meijän uuden matkakumppanin, automaattivaihteisen X3:en!!
Hyvää joulua meille!!!

Tolla on ihana ajaa ja jotenkin pysyn paremmin omalla kaistalla, vaikka tää onkin isompi kun se 120 (johtuu siitä ettei tartte hermoilla/tapella manuaalin kanssa!).
Tää oli ihan luxus tolla Latvian road tripillä.
Mulla on yleensä ruvennu särkee toi mun piriformis jos istuu pidempään, tällä ei vielä, jei!


Muitakin muutoksia tuli kun tuo auto.
Hommasin uuden puhelimen! Ei, en oo voittanut lotossa (I wisshhh).
Taiteilen edelleen noilla extrahommien palkoilla (saa infoilla jos hyviä paikkoja ois tarjolla, esmes toimistohommia tms., kassatädin hommat ei oo se mun juttu, sen mä tiiän varmasti 😀 )
Tää on itseasiassa mun toka täysin uusi puhelin. Kyllä, luit oikein!
Mun eka uusi-uusi oli Nokian N82, joskus vuosii sitten. Loput mun 18vuotisen puhelinuran aikana on ollut enemmän tai vähemmän käytettyjä (Nokialaisia ja Omenoita).
Viimeset vuodet mulla on ollut hyvä tuuri kun Jani ym on vaihtaneet duunissa puhelimia niin mä oon saanut uudistettuna sen vanhat.
Tänä vuonna niillä ei ollut tarvetta/haluja vaihtaa, mutta mulla rupes olemaan.
Muisti oli täynnä koko ajan ja herjaili siitä yms. joten rupesin miettii uuden hankintaa.
Tutkin ja mietin muutaman viikon et hommaisko ja käytiin just ennen Latvian reissuu hakemassa toinen uusi reissukumppani, Iphone 7 mulle!
Tähän mennessä oon ollut tyytyväinen vehkeeseen, ainoo miinus on toi näytönsammutusnappi, se on ärsyttävästi sivussa eikä päällä kuten femmassa, joten välillä tulee painettuu sitä prkl!


Siinä ne uutiset ja suunnitelmat oli, ainakin tälle alkuvuodelle.
Uuden vuoden lupauksia en tehnyt, tai no sanotaanko niin että lupasin etten lupaa mitään turhaa/hassua taas, kuten: syön paremmin, laihduttelen, teen sitä ja tätä. Koska sit jos lupaa tommosen, niin sit se jää jumittaa sun päähän ja väijyy siellä koko ajan ja asioista tulee vaikeempia.
Jos mietin etten voi syödä sitä ja tätä ja tota niin varmana se on mielessä koko ajan, ainakin mulla, joten ei kiitos!
Aion kyllä palata takas tohon vähähiilarisempaan ruokailuun, tosin se ei oo mikään dietti vaan enemmänkin elämäntapa, joka toiminu mulla aiemmin. Se alkuun pääseminen on vaan aina vähän hankalaa, varsinkin joulun jälkeen kun on vetänyt kaikkee jouluruokaa yms..
No, haasteita pitää olla!!
Infoilen sitten toukokuussa miten meni 😀

Niin ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä lupaamani matkamessujen lippuarvonta.
Sain Messukeskukselta kaksi lippua arvottavaksi ja homma toimii näin:
Kommentoi tähän postaukseen mikä on sun kaikkien aikojen ykkösmatkakohde & tietty ois kiva kuulla perusteluja miksi?!
Valitettavasti en sua voi minnekkään matkalle lähettää, mut messuilla löytyy aina kaikkia mielenkiintosia osastoja, tarjouksia, kilpailuja, puhujia & kurkasimpana siellä myös virtuaalilaseilla eri kohteisiin ympäri maailman!

Eli jos kiinnostaa matkamessuilu (19.-21.01.2018) niin pistä kommenttia pian!
Aikaa on maanantaihin 15.01 klo 21 asti, Jani toimii onnettarena & julkaisen nimet täällä sekä Facebookissa. Onnea matkaan!! 🙂

Facebook sivu löytyy  TÄÄLTÄ!
Sinne postailen uutisia, reissujuttuja, kuvia ym.
Tykkäämällä & seuraamalla pysyt iisisti matkassa mukana 🙂

Kummitus naapurit

10 vuoden jälkeen on hassua ja ehkäpä surullistakin huomata, että et tunne yhtään naapuriasi nimeltä. Naamat saattaa ehkä näyttää tutulle, mutta ei niitä oikeen osaa yhdistää mihinkään..

Asut samassa rapussa mutta et tiedä tyypeistä mitään, puhut niistä nimillä: se kellä haukkuva koira, se mulkkaaja, se ketä lyhyt/pitkä/paksu/laiha, ne köyhät (vaikka oikeesti en tiedä kenenkään statuksesta oikeesti mitään), se kellä monta lasta, se kellä huutava pikkulapsi, se Jaguar/Toledo-tyyppi, parvekekyttääjä, se kellä se äksy chichuahuahauhau.. *

Noi esimerkit on vaan joitain, ei semmosii mitä ikinä käyttäisin niin et joku voisi kuulla, en ketään halua loukata, vaikken tunnekkaan. Mutta näinhän se menee, kun et tunne jotain tyyppiä niin sit sä kuvailet sen.
Mä tunnustan siis etten tunne ihmisiä tästä ympäristöstä ja sain todellakin hassun, ehkä jopa surullisen huvittavan huomautuksen siitä muutama viikko sitten.

Kymmenen kerroksen väkeä a la Vantaa
Marraskuun loppupuolella olin siis töissä yhdessä inventaariossa, osana niitä kaupan alan keikkatöitä joilla nyt tällä hetkellä ”elätän” itseni ja rahoitan seikkailuni maailmalla.
Ton duunivuoron ois pitänyt loppua puolen yön aikaaan, mutta me oltiin niin tehokkaita et homma oli valmis jo yhentoista aikaan.
Janin piti tulla hakee, mut koska päästiin ajoissa niin aattelin sit tulla dösällä ja kävelin yhen toisen mimmin kanssa steissille.
Venailtiin molemmat omaa dösää kun yksi toinen vuokratyöntekijä Elli, tulee kanssa sinne ja jää juttelee meijän kanssa.
Yhtäkkii nään et mun dösä tulee pysäkille, sanon heipat et täytyy mennä ja lähen kipittää, huomaan sit et tää Elli lähtee juoksee mun kanssa pysäkille päin.
Oon et mihin päin oot menossa ja se sanoo et Hakunilaan. Rupee huvittaa et kas sama mesta.
Kysyin sit et missä asut ja Elli sanoo Janin kadunnimen, siinä vaiheessa ruvetaan kumpikin jo nauraa, kun saan sitten kysyttyy et mikä numero ja vastaus on täsmälleen sama mihin mäkin oon menossa, ei naurulta tuu loppua!!! Muut matkustajat ja kuski piti meitä varmaan ihan dorkana!!
Toi reilu puolituntinen dösämatka menee vähän epäuskoisena ja nauraessa että miten voi olla mahdollista..

Selvisi nääs että Elli on asunut 10 vuotta siinä talossa, Jani melkeen samat kymmenen, joista me on tunnettu melkeen yhdeksän vuotta.
Koskaan ei olla törmätty toisiimme Ellin kanssa aiemmin Hakunilassa, eikä tiedetty toisistamme juuri mitään (muuta kun vaihdeltu yleisii kuulumisii kauppavuoroissa ja tikahduttu nauruun koulutuksessa tauolla, sinne piti herää klo 5 et itekkin oisit vähän ”kukkuu” parin kahvin ja energiajuoman jälkeen)..
Selvisi et tää Elli asuu useempi kerros ylempänä tässä ylväässä kymmenen kerroksen talossa ja käyttää siis hissiä, me taas ei käytetä hissiä juuri koskaan.
Tästä lähtee lenkittää koiraa niin tulee useemmin käytettyy kellarinovea, koska se on lähempänä, mut silti..
Hassua että voit asua jonkun kanssa samassa rapussa melkeen 10vuotta ja tuntematta juuri ketään..


Sosiaalinen mummo & säikähtänyt serkku
Mun edesmennyt rakas mummoni asui Malmilla, silloin kun hän oli vielä kävelykunnossa kävimme usein yhdessä kaupassa, mummi veti sitä kauppatrolleyta ja minä hyppelin vieressä tai kiipeilin kallioilla ja noukin sieltä sireeneitä mukaan.
Matka Karviaistieltä Malmin keskustaan ja takaisin saattoi kestää useamman tunnin, ihan vaan sen takia että melkeen joka toisen vastaantulijan kanssa pysähdyttiin vaihtamaan pari sanaa.
Torimyyjien kanssa meni tovi rupattellessa, saatettiin ottaa pari askelta ja taas oli joku tuttu jonka kanssa vaihdettiin kuulumisia,samoin kaupan käytävillä ja kassajonossa, apteekissa, pesutuvassa, you name it! Mikään ei ollut et kävästään heittää pyykit / roskat pikaseen.
Niissä törmäs aina johonkin ja ”jäi suusta kiinni”.

Mummin naapuritkin oli semmosia jotka meijän suku täällä päin tunsi (ja jotka olivat myös hautajaisissa mukana), niille saattoi soittaa ja ne soitti myös meille, kun mummi oli lähtenyt käppäämään yksikseen rollan kanssa myöhemmin ja aiemmin kun se oli kaatunut ja muuta.
Ne jeesas sen kasvipalstan kanssa, toi kukkia, kitki, toi puutarhaan kukkia yms.


Mun mustilla (mutsilla) ja niilläkin on pysynyt samat rappunaapurit (yhtä lukuunottamatta) varmaan sen viimeset 25-30 vuotta ja pienessä kuuden asunnon rapussa et voi olla huomaamatta toisia.
Mäkin tunnen edelleen ne naapurit.
Millon vaihdeltu yläkerran kanssa saunavuoroja ja jos jäänyt avaimet himaan niin sinne saattoi mennä, samoin käyty kahvilla, käyty läpi koirasioita, lainailee puuttuvia munia etc.
Asuu siinä muitakin, kenen kanssa niin hirveesti ollut tekemisissä, niillä kun on omat juttunsa, silti kuitenkin enempi ja vähempi moikkailtu niiden kanssa.
Serkku ei uskaltanu mennä yksin meijän rappuun sillon junnuna enää, kerran kun kävi vahingossa soittamassa (pissa)hädässä väärää ovikelloo ja säikähti et noita!
Tää naapuri oli ollu partsilla lerppahattu päässä ettei aurinko kärtsää & tuli avaa oven silleen 😀
Sillon vielä junnunpana siellä ylhäällä asu yks täti, joka vei jopa mun siskon Ruotsin risteilylle pienenä.
Moniko antais nykyään lapsensa lähtee naapurin kanssa matkaan?!
Moniko tuntee naapurinsa muulta kun siltä nimeltä joka on ovessa?!

Kotikummitus soittaa kitaraa & faaraoiden vierailu
Kun muutin hieman vanhempana Lauttasaareen en juuri koskaan nähnyt rapun asukkaita, pari kertaa tuli varmaan heitettyä ”ciaot” jonkun kanssa.
Ainoa kunnon kosketus naapureihin siellä oli se kun tuli valitus että olette soittaneet vissiin kitaraa yöllä.
A) ei ollut kitaraa
B) oltiin toisessa kaupungissa sillon, joten joko se tyyppi kuuli harhoja tai siellä asu kitaraa soittava kotikummitus..


Käpylässä, jossa asuin sit hieman vanhempana & viisampana, tunsin kellarin vuokraajan koska se oli usein pihalla röökillä ja tuli jäätyy juttelee sen kanssa.
Toista seinänaapuria en juurikaan tuntenut, mutta hänen siskonsa Sannan kanssa tutustuin hyvin ja kävin usein siellä teellä höpöttelee kun se oli talonvahtina.
Sanna on semmonen maailmanmatkaaja, kiertävä kulkuri jonka omaisuus on varmaan vieläkin parissa laukussa, ehkä sen takia tulin niin hyvin sen kanssa toimeen! Sillä oli ihan hurjia tarinoita!! 😀


Mun toisen puolen naapurin tiesin vaan sen takia, että mun hamsteri oli jyrsinyt ittensä kerran läpi muovihäkistään ja jäänyt jumiin siihen. Mun oli pakko käydä soittaa se naapurin heebo hätiin!!
Myöhemmin kuulin et se lähti rauhanturvaajaksi ja sitten en sitä koskaan enää nähnytkään.
Siinä oli vielä yksi naapuri, jamaikalaiset Brownit.
Olin vasta asunut siellä vähän aikaa kun yöllä kuului rapusta paljon ääniä, kävin kurkkaamassa että mitä ihmettä ja siellä ne raahas kamojaan pois.
Se James Brown (älkää naurako) perheineen oli kyllä mukava, ne istui usein siinä parvekkeella joka oli alaovelle päin ja moikkaili aina plus kyseli kuulumisia.

Myöhemmin siihen Olympiakylän taloon iski järkky faaraomuurahaisongelma ja paikkoja myrkytettiin toista vuotta. Se oli piinaavaa!!
Onnex se ongelma oli jo mennyt kun muutin pois, no mun kamat meni varastoon ja osa roskiin, mut se ei liity kyllä tähän hirveesti. Paitsi naapureihin, jokuhan ne murkut sinne oli salakuljettanu 😀
Ellei sit duunannu itteensä läpi siitä viereisen kaupan tiloista, nää kun oli periaatteessa samaa taloo.
Mut kellekkään en toivo samaa ongelmaa, tavalliset murkut ei oo mitään verrattuna noihin melkeen näkymättömiin faaraoihin..

Amerikan tyyppejä ja Karjalaa
Jokunen vuosi sitten oli pari sukulaista täällä Jenkeistä, vein ne sitten (bussilla) lentokentälle ja venailin dösää takas stadiin kun näin stetson-päinen ukko koittaa pysäytellä ihmisii ja kysyy jotain.
Jengi vaan sanoo jotain & käveli ohi.
Tyyppi tuli pysäkille eksyneen näkösenä ja kysyin et voinko auttaa, se oli ihan et wtf??
Kerto et koittanu kysyy neuvoo millä pääsee Helsingin keskustaan mut kukaan ei oo auttanu, ollu vaan et en tiedä / en kerkee.. Hei tervetuloa Suomeen!!
Jenkeistä tulee mieleen hassu juttu, Musti & ne oli siellä kyläilee sukulaisten luona kun broidi oli pieni.
Musti oli tottunu kävelee paljon ja nukuttaa broidin rattaisiin samalla.
No siellä päin ei juuri ole jalkakäytäviä, kaikkialle mennään autolla & sen naapuruston asukkaat tuli kyselee Mustilta et onks se eksynyt, onks sillä kaikki hyvin kun siellä kävelee..


Mun äidinpuoleisen mummon suku on osittain Pohjois-Karjalasta & mummon äidin suku on rajan takaa. Tuolla Juuassa (lähellä Kolia) asuu iso osa meijän sukua vieläkin.
Ne ihmiset vasta ystävällisiä onkin! Siellä moikkaillaan tyyliin kaikkia vastaantulijoita, tunsit ne tai et.
Kaupan kassa tietää sun sukulaisten asioista enemmän kun sinä.
Kerran oli Musti menossa ostamaan sen enolle kukkia synttäreiksi ja kukkakauppias kysyy et kelles ne tulee, kun Musti kerto niin se tokas et ei se noista kukista tykkää vaan nuista toisista! 😀
Yleensä ne tiesi jo että kuka oot ja mistä tuut, jos ei niin kyllä sulta kysyttiin ”kenenkäs tyttöjä sitä ollaan”.
Kun sanoit et Toivasten niin heti tuli juttua lisää! 🙂 Eikä se oo mitenkään tungettelevaa siellä.
Meeppä täällä kysymään vastaantulijalta et kenenkäs tyttöi / poikii oot niin varmaan pitää sua ihan dillenä tai pervona 😀
Siellä ajellaan useempi kymmen kilometri toisen luo kylää, etukäteen soittamatta, jos ne ei oo pihassa niin oh well- minkäs teet!
Kokeileppas tehä se täällä pk-seudulla, sydänhän siinä hyppää kurkkuun kun joku kaartaa ilmottamatta sun pihan / oven taakse, kurkit vaan ovisilmästä et kuka se häirikkö on, menis jo v**uun??
Meillä on ovikoodi, kuinka se pääsi tänne?? Älä vaan päästä inahdustakaan..!!


Mitä tulee mun poikaystävän rappuun niin yhtäkään asukasta ei siis tiedetä nimeltä, paitsi pari koiraa ja nyt Elli. Tosin Jani ei vieläkään tiedä kuka se on, täytyy googlaa varmaan – et hei tässä sun ”naapuri” 😀
Tavallaan on ihana lähteä aamulla koiran kanssa ulos tai töihin, kun voi mennä vaan, varsinkaan kun en oo mikään aamuihminen = en todellakaan juttutuulella sillon (ennen klo 12 kenenkään kanssa :D).
Toisaalta taas silleen surullista, kun et tiedä ketään/mitään..

Jotenkin tuntuu et ihmiset on todella vieraantuneita toisista ja koetaan tungettelevana jos sanot esim. moi jollekkin rapussa / roskiksella nähdessänne.
Tosin tää on niin iso talo ja ihmiset liikkuu niin eri aikoihin et paljoo jengii näekkään, mut silti.
Sen tiedän tosin että, tässä talossa asuu muutama outo tyyppi..
Ite jos nään et joku tulee kun avaan oven, en lähe spurttaa ettei törmättäis, läväytä roskiksen ovee kiinni jne., muutama tekee meinaan noin, enkä puhu yksittäisestä kerrasta.
Näkee et tuut esim kauppakassien kanssa, muttta antaa oven lävähtää kiinni naaman edestä ja tyyliin juoksee hissiin painelee nappuloita paniikissa ettei vaan tultas samaan.. Mä en ymmärrä.
Toisesta samantyylisestä asiasta, koitappa käydä kysymyssä ihmisiltä neuvoa ihan missä vaan- ne kattoo sua kun hullua tai juoksee poispäin et ei mulla oo aikaa, ennen kun kerkeet ees sanoo kunnolla mitään.

Yhden asukkaan (jonka nimeä en tiedä) kanssa ollaan yleensä vaihdettu koiraheipat sillon kun nähty,
jäi jokunen päivä sitten juttelemaan kun vietiin roskia, mistäs muusta kun koirista & koirien vatsataudista.
Kertoi että oli joutunut lopettamaan oman koiransa kun se oli niin vanha ja raihnanen, mutta että hällä olisi jotain vatsalääkettä jäljellä jääkaapissa jos tarttisi, saisi tulla hakemaan!
Lääkettä ei onnex tarvittu, mutta se että toinen tarjoutu auttamaan lämmitti mieltä, eihän me oikeesti tunnettu, mut karvakuonot yhdisti- tuskin muuten oltas koskaan vaihdettu sanaakaan..

Niinkun mäkin myönsin jo aiemmin, niin varsinkin aamulla hiippaan rapusta ulos mielelläni ilman kontaktia keneenkään, ei myöskään huvita aamulla bussissa jutella (aamurauha 😀 )
Jos oon just päässy kylpyyn ja ovikello soi niin kyllä mäkin manaan et kuka hitto pimputtaa, enkä nouse ylös tsiigaa kuka siellä on..


Mut entäpä jos siellä oliskin joku joka tarttee apua?! Entä jos jos ite joskus tarttis taas naapurin apua..

* Ennen kun joku vetää herneen nenään joistakin kuvailuistani, säästä ne!
En yleistä, mutta puhun omista kokemuksistani & havannoistani!
Kuulen mielelläni myös sun naapuri-havainnoista- oli ne sitten hyviä tai huonoja.
Ja jos joku koki pienin piston jostakin, niin great, ehkä ensi kerralla mahtuu joku muukin samaan hissiin 😉

 

Syksyisiä pohdintoja

Syksy, kesäloma on ohi ja taas on vuosi sitä puurtamista ja seuraavan suuren loman eli ensi kesän odottelua..

Facebookissa päivityksiä kuin masentaa kun syksy on täällä,tylsää, synkkää, sataa jne.
No siis onhan se niinkin mutta mä tykkään kaivaa jotain hyvää aina jostain ja tunnustan oon jostain syystä aina tykännyt syksystä, siinä on vaan sitä jotakin.
Hämärtyvät illat, viilenevät ilmat, iloisesti mökin kattoon pompsahteleva sade, raikas ilma, väriloistossa hohtava puunlehdet, kuutamon tuijottelu saunan ikkunasta ja kotona kynttilät, vaahtokylvyt, loikoilu huovan alla sohvalla suklaista kahvia juoden, Top Gearia katsoen…
Voi kun meniskin aina noin 🙂


Noi on pieniä klipsejä syksyn ihanuuksista ja vaikka syksy on mun lempivuodenaika edelleen niin silti kaipaan takasin kesälomaan ja Balatonin rannalle, Sibenikin linnoituksille ja kaikista ihmisistä huolimatta sinne Krkaankin.
Sillä on se todellisuus vähän muutakin kun noi ihanat esimerkit joita maalasin tuolla ylempänä.
Tosin ne on ihan oikeita juttuja mun elämästä, kaikki.
Juuri tällä hetkellä nautin teestä posliinikupista suloisessa vaaleansinisessä pikku mökissä, näkymä tästä kun katson ulos ikkunasta on suoraan Suomijärvelle & sadepisarat rummuttaa kattoa samassa tahdissa kun mun sormet hakkaa tätä näppäimistöä..



Eilen illalla oltiin puusaunassa ja ikkunasta hohti hopeinen kuu!
Enää puuttu ne tähdenlenot!! Mut on se tähtitaivaskin täällä mieletön!
Ihan unohtaa välillä kuin upee se voi olla kun asuu kerrostalossa kaupungissa.
Mua harmittaa että en ole ihan hirveästi täällä mökillä kerennyt käydä, tuskin olen juhannuksen jälkeen päässyt käymään kun on ollut töissä vaan??
Tätäkin asiaa oon tässä loman aikana ja etenkin sen jälkeen pohtinut todella paljon, onko tässä mitään järkeä??
Oisko mulle työtä mitä voisin tehdä missä vaan, millon vaan eli ilman että olen aina sidottuna ysi-vitoseen & tiettyyn paikkaan..

Tuntuu että on ikuisuus kun postasin tota edellistä ja oltiin juuri silloin tien päällä, kesäloman roadtripillä..
Nyt on tullut vedettyä viikko semmosta tahtii töissä 11 h useampana päivänä että menee viikonloppu vaan koittaessa saada huilattuu.. noi klo 6 aamuherätykset ei oo ihan mun juttua & jotenkin noista luonnottomista herätyskellon herätyksistä kärsii sitten koko vapaa-ajankin. Hyh!
Viikonloppuna se sisänen kello rääkäsee mut ylös klo 6 aikaan. Ei kiva.
Tosin viime viikolla mulla ei ollut yhtään työvuoroo kun olin matkalla alkuviikkoon.
Loppuviikko meni jotenkin vaan ohi saamatta juuri mitään kummallista aikaseksi, kun vaan koiran kanssa ulkoilua, hoitokoiran hoivaamista ja telkkaria..
Ehkä sekin on joskus sallittua.
Sain mä hei sentään purettua mun matkalaukun jälkimmäiseltä reissulta, kesälomalta on vähän purkamista kun pitäs ettii parille kengille paikat yms. 🙂


Edellisessä postauksessa kerroinkin tuosta mun ”hullusta vuodesta” ..
Vaikka matkoja ei ollut niin hullua määrää kun monella muulla niin kaikenmoista olen silti päässyt kokemaan ja tekemään.

Tuossa postauksessa puhuin mun koulusta kanssa.
Tuntuu että justhan vasta oli edellisen kesäloman (2016) loppu ja palasin takasin kouluun & meidän piti tehdä parityönä esitys, esitellä se ryhmälle sekä vetää opastettu kierros siihen päälle.
Vielä jokunen vuosi sitten olisin ollut kauhusta kankeena et joudun pitää esitelmän luokan edessä saati sitten vetää jonkun opastetun kierroksen – vaikkakin omalle luokalle.
Enkä todellakaan sillon olis uskonut vetäväni matkanjohtajana ulkomailla! Minä!
Niin siinä vaan kävi.

Nyt mulla on kaksi matkaa Ukrainaan takana, Kiova-Pervomaisk-Odessa-Kiova ja Kiova-Tsernobyl-Kiova.
Huikeita reissuja molemmat ja molemmissa näin, koin ja opin paljon.
Toukokuussa mua jännitti ihan hirveesti ja nyt syyskuussa paljon vähemmän, semmonen sopiva pikku kutkutus tietty et mimmosta porukkaa ja miten menee..
Mitä ongelmiin tulee niin muutama tuttu oli et mitä jos sattuu jotain mut ei niitä voi murehtii etukäteen, ongelmat ratkotaan kun ne tulee eteen, jos oisin murehtinut koko ajan niin ois jäänyt kaikki muu taka-alalle.
Ihmiset saattaa ajatella et se on lomaa vaan mutta mä olin siellä niitä ihmisiä varten jotka oli matkan ostanut ja vaikka meillä oli illat ohjelmassa vapaata niin kyllä mä mietin et missä ne viipottaa ja et kaikki hyvin ja olin 24/7 puhelin valmiudessa & autoin neuvoin silloinkin kun oli vapaa-aikaa merkattuna- tietty!
En olis uskonu tykästyväni tohon hommaan näin paljoa, kuten en odottanut ihastuvani Ukrainaankaan.
Huolimatta maan nyky-poliitikasta, josta en oo kovin innoissani (sama koskee kyllä osaa EU-maitakin) niin mä tykkäsin Kiovasta valtavasti ja mietin siellä kaduilla vaellellessani vapaa-aikana et Janin pitäs olla täällä, nähdä & kokea Kiova myös.
Halu palata takaisin on kyllä valtava ja uskon että palaan vielä sinne, joko ihan omalla lomamatkalla tai olis huippua päästä viemään ryhmä sinne, nyt kun mulla on vielä enemmän kokemusta ja olen nähnyt Pripyatin/ Tsernobylin ja Kiovankin useempaan kertaan niin uskon että mulla on vielä enemmän annettavaa ihmisille!! Eli wink, wink jos tarttee matkajohtajaa niin here I am!! 😉

Syksy on ihanaa aikaa, niin kaunista ja jotenkin rauhallista, mutta myös haikeeta vaikka ei mua syksy masennakkaan.


Rauhallista koska en enää vedä töitä 24/7 kesäloman rahoittamiseksi & stressaa saako tarpeeksi rahaa kasaan mutta haikeaa/vaikeaa koska se loma on nyt taas takana ja seuraavaan on ihan liian pitkä aika!
Tulee välissä joku pidennetty viikonloppu, talviloma viikko ja sit pääsiäinen, mutta mulle joka on matkailuhullu ja haluaisi päästä näkemään vielä paljon enemmän ja useammin & jonka haaveet on maailmalla on tää niin vaikeaa.
Toi lomaltapaluu vaatis lomalta paluu loman, tuntuu vuosi vuodelta olevan vaikeampi päästä ”normaali” rytmiin kiinni..
Vuosi vuodelta tuntuu et aika menee nopeemmin ja kohta on taas se kesäloma..
Mut ei se oo hyvä juttu et aika lentää, ite vanhenee ja sitä miettii et onks tää elämä vaan tätä, työtä et pääsee lomalle, lomaa et jaksaa työtä??
Mä lupaan itelleni joka vuosi et teen kesällä vähemmän töitä ja nautin enemmän kesästä.
Mut sit tulee huono omatunto jos ei ota kaikkii töitä, hullua..
Haluisin viettää aikaa enemmän siellä mökilläkin ja olla tekemättä mitään ilman kauheita omantunnon vaivoja. Helpommin sanottu kun tehty.

Ei sillä et mä en tykkäis työnteosta, mä tykkään, en osaa olla vaan tekemättä mitään ja sain tarpeeksi kotona olosta kun olin useamman vuoden käden takia poissa työelämästä & en sitä enää todellakaan halua.
Mietin sitäkin et osaisko sitä nauttii lomasta jos ei joutus tekee niin paljoo töitä niiden rahojen eteen??
Nyt kun vetää sata lasissa sen eteen niin arvostaako sitä enemmän. Ehkä.

Myös mun erään läheisen sairastuminen oli semmonen pysähtymisen ja miettimisen paikka omallakin kohtaa. Mitä jos tää elämä olisikin nyt tässä, että that´s it??
Onneksi tän mun läheisen kohdalla näyttäs et leikkaus auttoi, meni hyvin ja ei ainakaan vielä näy mitään jälkitautia, tosin aika sen kertoo mutta optimistisia ollaan!
Kävely, puhe ym on normaalia, muisti pelaa ym.
Joten tässä kaikista peloista huolimatta näyttäs käyneen hyvin. Mutta silti miettii et mitä jos??
Kuten hällä, en mäkään haluu miettii tommosen tilanteen edessä et tässäkö tää oli, olis ollut vielä paljon nähtävää ja tehtävää??
Mun pelko, ihan nuoresta lähtien on ollut (terveyden rinnalla) se et ”herään” joskus vanhana siihen et ois pitäny tehdä sitä ja tätä enkä saanut mitään aikaseksi et elämä meni vaan ohi..

Mä uskon et on muitakin jotka ajattelee kun mä??
Haluisin kuulla muiden ajatuksia tästä aiheesta!

Nauttikaa syksystä, toisistanne & elämästä <3