Browsing Tag

helsinki

Linnavuoren muinaislinna – pieni Itä-Helsingin kierros

Linnavuori oli kuin Suomenlinna yhdessä vaiheessa, eli vietin hyvin paljon aikaa niissä, joko yhdessä jonkun kaverin / koiramme kanssa tai ihan yksikseni.
Saatoin nuorempana viettää tuntikausia Suomenlinnassa vaellellen saaria ja linnotuksia läpi sekä tietysti napsien kuvia. Linnavuorelle vei usein tie sen läheisen sijainnin vuoksi, lisäksi mua on aina kiinnostaneet erilaiset historialliset kohteet.
Nyt en ole muutamaan vuoteen Suokissa (eli Suomenlinnassa) käynyt, enkä myöskään tuolla mainitsemassani Linnavuoressa.. kunnes viime sunnuntaina sinne sattumalta päädyttiin.

Sunnuntainpuuhia
Sunnuntait on siitä parhaita ettei mulla ole yleensä sillon töitä (eli ei siis rahallisesti parhaita) ja meillä on JP:n (eli Janin) kanssa aikaa olla – tekemättä mitään – jos siltä tuntuu.
Nää sunnuntain aamut on parhaita kun voi vaan köllöttää sängyssä, lueskella uutisia (ja blogeja) tai kattoa vaikka jotain sarjaa/leffaa Netflixistä, nauttia vaan olosta ilman kiirettä mihinkään.
Rescukoiramme Melli on siitä huippu että se nukkuu ihan yhtä pitkään kun me (viikonloppuisin kömpii peiton alle meijän viereen tuhisemaan) eikä ole vinkumassa ulos ellei satu olemaan joku paskatauti..
Jossain vaiheessa on kuitenkin kömmittävä sieltä lämpösen peiton alta kun nälkä rupeaa kurnimaan.   Yleensä minä vien Mellin ulos ja Jani tekee meille aamupalaa sillä aikaa, mikä on musta aivan mahtavaa- mikä on parempaa tulla syksysen kirpeestä ilmasta lämpöseen ja kahvin tuoksuiseen kotiin.
Välillä meillä rapussa tuoksuu jo pannulla tirisevä makkaraa, tai pöydästä löytyy eri täytteisiä munakkaita tai muita kokeiluja kuten uunikarppileipiä.
Tosin nyt syötiin edellis päivän tortillat, katottiin Kauhea Kankkunen II loppuun samoin Armanin dokkari ja juotiin pressokeittimellä haudutettua kahvia.
Koska kummatkin oltiin kökitty sisällä mm. töissä koko viikko haluttiin molemmat mennä jonnekkin ulos.
Miettiin eka Sipoonkorpea, mutta ei oltas keretty siellä kunnolla käppäämään koska haluttiin mennä katsomaan neljäksi yhtä myynnissä olevaa asuntoa, mutta jonnekkin ulos piti päästä.
Janin tutuilla on kahvila Meridian, Puotilan/Vartiokylän venesatamassa joten Jani ehdotti että käydään siellä, eikö siellä olisi jotain kävelypaikkaa lähellä?! Onhan siellä, se ihana lahtea kiertävä tie.
Silloinkaan en vielä muistanu tuota Vartiokylän Linnavuorta.

Puotila- Vartiokylänlahti hoodsit
Muutettiin läheiseen Puotilaan vuonna 82 jossa asuin ainakin parikyt vuotta joten alue on mulle erittäin tuttu. Puotilan Kartanon läheiset metsät (etenkin kurremettä) sekä uimaranta ja sen hoodit tuo mulle hirveän kasan muistoja mieleen. Niillä läheisillä kasvimailla on suunnistettu sekä popsittu jonkun porkkanoita, käyty talvella hiihtämässä sekä muuten vaan käppäämässä.
Silti kun Jani kyseli kävelyreittejä venesataman lähellä ei mieleeni tullut tuo Linnavuoren alue.
Vasta kun oltiin laitettu auto parkkiin ja lähdettiin kävelemään kohti lahden kärkeä muistui paikka mieleeni ja sinne suunnattiin siis.
Osa kävelyteistä sekä pienempi venelaituri sivummalla oli veden peitossa, mutta tuon autotien liikenne on sen verran hiljaista joten siinä sivussa pystyy helposti kävelemään.
Matkaahan tuosta Varjakanvalkaman venesatamasta ei ollut kun muutama sata metriä tuohon Linnavuorentien alkuun.


Ilma oli pilvinen muttei kylmä, välillä ripotteli vähän vettä, mutta sade oli niin pientä, kuin ne kesällä otetut suihkupullon suihkaukset, joten ilma ei menoa haitannut.
Tommonen syys-sää on musta todella virkistävä ja syksy onkin mun lempi vuodenaikaa.
Mellikin on kesän kuumuudessa aina jotenkin nuupahtanut, joten näillä säillä on kiva liikkua sen kanssa ulkona kun virtaa riittää meillä kaikilla.

Linnavuori | muinaislinnan jäänne – Helsingin huomattavin kiinteä muinaismuisto
Tuo nimi: Linnavuori, antaa itsestään mahtipontisen kuvan ja mieleen kohoaa varmaan väistämättä ne isot Keski-Euroopan linnat ja linnoitukset, täällä ei semmoista kuitenkaan ole ja paikka itsessäänkin on aika huomaamaton. Opasteita tieltä alueelle ei ole, polku tuolle entiselle linnoitukselle lähtee talojen välistä.
Metsikössä, portaiden juurella löytyy kyllä opastaulu sekä sen lähellä eräänlainen metallitaulu, joka kertoo sinun saapuneen muinaismuistoalueelle.
Ilman näitä merkkejä moni varmaankin kuvittelisi kävelevänsä ihan tavallisella kukkulalla.
Portaiden yläpäästä löytyy sammaloitunutta kalliota sekä metsikköä.
Itse linnoituksesta ei ole jäljellä oikeastaan juuri mitään, puoliksi kasvien peitossa olevia juoksuhautoja ja muutamaa tuliasemapesäkettä lukuunottamatta.
Suurin osa valleista on aikojen kuluessa hävinneet/hävitetty.
Osa kivistä on joko vierinyt tai vieritetty alas ja niitä löytyy myös joidenkin läheisten talojen pihalta..




Alue näyttää minusta samalta kuin 90-luvulla, jollon siellä tuli käytyä myös historian tunnilla.
Tosin muistaisin aikoinani istuneeni kalliolla ja tuijottaneeni tuota ”merimaisemaa”..
Nyt vettä ei enää juuri näy, kuin pieni pilkahdus puiden välistä..

Linnavuoren historiaa
Millainen on tuo itse linnoitus alunperin ollut, ei tunnu kenellekään olevan varmaa tietoa, samoin elinkaaresta on vain arvailuja. Tarinoita paikasta kuitenkin riittää.
Erään tarinan mukaan kolme viikinkiveljestä, Helsing, Sibbe ja Borg purjehtivat alueelle meren takaa ja päättivät kukin rakentaa oman linnan.
Kerrotaan että Helsing rakensi Vartiokylänlahden Linnavuoren, Sibbe rakensi linnansa Sipooseen (Sippesborg) ja kolmas veljeksistä Borg, rakennutti linnansa Porvooseen (Linnanmäki).
Eräälle paikalliselle asukkaalle on taas perimätietona kerrottu että mäen päällä olisi ollut ennen viikinkilinna ja vuorella sijaitsi tuon viikinkipäällikkö Helsingen hauta.
Sijaintinsa puolesta on myös arveltu että linnoitus olisi rakennettu suojaamaan hämäläisiä vastaan, joidenkin mukaan tämä muinaislinnoitus olisi rakennettu Uudenmaan ruotsalaisten asutuksen turvaksi..

Varmaa on kuitenkin se että tämmmöiset linnat on aina rakennettu strategisille paikoille.
Tämä linnavuori/muinaislinna sijaitsi silloisella meren rannalla, vesiteiden risteyksessä.
Linna oli mereltä katsoessa suojassa tuulilta sekä katseilta nykyisen Vuosaaren ja mantereen välissä.
Vuosaari oli silloin nimensä mukaisesti vielä saari, jonka pohjoispuolelta kulki ns. viikinkien idäntie, aina Upplandista Novgorodin valtakuntaan vievä reitti.
Pohjoiseen, Hämeeseen johti linnan läheltä vesitie, josta pääsi Vantaanjoen kautta Puujokea pitkin Vanajan vesistöön.
Miltein samalla kohdalla linnan kanssa, Suomenlahden eteläpuolella oli nykyinen Tallinna.

Vuonna 2002 alueella suoritettiin Helsingin kaupunginmuseon rahoittamia kaivauksia jonka toivottiin antavan tarkempia tietoja alueen historiasta.
Alueelta löytyi mm. rautanauloja, jalkajousen nuolenkärki ja veitsi.
Kaivauslöydöt todistivat että linna on rakennettu keskiajalla eli 1200- 1300 luvulla, aika laajalla skaalalla siis. Noiden löytöjen vähäisestä määrästä on päätelty että linna oli aktiivisessa käytössä vain vähän aikaa.
Linnavuori on käyttöaikanaan on ollut kuitenkin hyvin varusteltu.
Suojanaan sillä on ollut mm. vuoren eteläpuolella kolminkertaiset kiviperusteiset varustukset, lännessä ja pohjoisessa puolestaan kaksinkertaiset.
Koska jälkiä on vähäisesti arvellaan että itse linna on purettu melko nopeasti, joka taas olisi johtunut Ruotsin sisäpolitiikasta ja kuninkaallisesta käskystä purkaa kaikki Uudenmaan puulinnat.
Vaikka tämän linnan jäänteet eivät ole enää kovin hääppöiset, ovat ne joka tapauksessa Helsingin vanhinta nähtävissä olevaa rakentamista.

Linnavuoren sijainti sekä rakennelmat ovat herättäneet keskustelua myös siitä ovatko Helsingin strategisen sijainnin juuret täällä Linnavuorella ja onko pääkaupunkiseutumme historia pidempi kuin 468 vuotta?!
Se ainakin historiasta tiedetään että linnavuori on toiminut osana Helsingin linnoitusjärjestelmää.
Ensimmäisen maailman sodan aikana venäläiset rakensivat vuoren rinteille ampumahautoja sekä tuliasemia / suojahuoneita.




Vaikka paljoa ei itse linnoituksesta ole jäljellä on tuo paikkana minusta edelleen mielenkiintoinen ja paikassa on jotain mikä saa mielikuvitukseni edelleen laukkaamaan..
Alueelta löytyy myös luola, jonne en ole koskaan ovea pidemmälle askeltanut.
Nytkin, käydessäni vain vilasemassa suuaukosta nousivat karvat kädessä pystyyn ja muistin että tuo sama tunne on minulla ollut aiemminkin siellä käydessä..
Tiedä sitten mikä tuo luola on aiemmin ollut, ehkäpä jonkin sortin tyrmä?!
Näin ainakin muistan kuulleeni tarinoita.
Suomenlinnan luolia ja tunneleita on tullut tutkittua monestikin, mutta minulle tämä luola on ollut aina jotenkin karmiva.
Vähän sama kuin tuolla Puotilan Kartanon lähistöllä illalla kävely, tarina kertoo että silloin tällöin erään surmatun tytön henki ilmaantuu kummittelemaan.. jotenkin nuo lapsuudessa kuullut tarinat jäävät ainakin näemmä omaan mielen perukoille kummittelemaan vuosiksi – ilman käyntiä tuolla muinaislinnoituksella en olisi näitäkään muistanut!

 

Sijainti & reittiohjeet
Vartiokylän linnavuori sijaitsee Itä-Helsingissä osoiteessa Linnavuorentie 5.
Ylempää Linnavuorentietä pääsee myös alueelle, tällöin saavut tuolle luolan suulle.
Myös Varjakanvalkamasta pääsee polkua pitkin tuonne linnoitukselle.
Virallinen osoite, jossa nuo kyltitkin sijaitsevat löytyvät kuitenkin tuosta Linnavuorentie vitosesta.
Tuo punainen talo on itseasiassa aika hyvä maamerkki jos ei muuten perille löydä, polku tuonne ylös lähtee tuon talon jälkeen oikealta.
Vähän kadehdin noita talojen asukkaita, niillä on vähän erilainen takapiha siinä, eikä tuo meren läheisyyskään huono juttu ole..


Linnavuorelle pääsee joko bussilla 97v Itäkeskuksesta tai Mellunmäestä, myös bussit 95 ja 97 tulevat Itäväylää josta on reilu kilometri rantaan, joten jos haluaa heitää pienen happihyppelyn omakotitaloalueella on tuo mainio tilaisuus sille.
Me jätettiin auto venesatamaan, jossa voi tuon lenkin jälkeen käydä herkuttelemassa kermaisella lohikeitolla tai vaikkapa grillimakkaralla.
Omalla autolla pääsee myös ihan tuonne Linnavuorentielle, mutta siellä ei ole mitään varsinaisia parkkipaikkoja, jos kadun varressa on tilaa voi siihen auton toki omalla vastuulla jättää.
Mitään sisäänpääsymaksua ei ole alueelle myöskään ole.
Paikka itsessään ei ole iso, sen kiertämiseen ei saa lukuisia tunteja tuhlattua etkä siellä myöskään pääse eksymään. Maasto ei ole kovin vaikeakulkuista, mutta askeliaan täytyy katsella, sillä ainakin tuo sade oli liukastuttanut kallion pintaa ja kiviä löytyy vähän sieltä täältä.
Mitään superkuntoa ei tänne siis tarvita. Hyvät kengät ja mielikuvitus riittävät 😉

Jos mieli tekee vetää pidempi ulkoilulenkki niin sillon ehdotan tuon lahden kiertämistä.
Reitin alkuja on tähänkin monia, Rastilan metroasemalta pääsee joko suoraan tuon sillan yli Puotilan rannalle, toista kautta tuota Vuosaaren rannan puolta Linnavuorelle.
Sieltä voit jatkaa matkaasi joko bussilla tai reippailla lounaalle Meridianiin tai brunssille tuohon Kappelin lähellä olevaan Puotilan Kartanoon.
Jos taas olet enemmän janoinen kuin nälkäinen niin Puotilan ostoskeskuksessa sijaitsevaa Pikkulintua on useassakin paikkaa kehuttu ja se tarjoaa monipuolisen olut ja mallasviskivalikoiman (joka tiedettävästi on Suomen laajin) sekä järjestää myös erilaisia tasting-tilaisuuksia.

Lisää ulkoilua kaipaaville Itä-Helsingissä on myös tuo Mustavuori, ajettiin siitä menomatkalla ohitse ja parkkipaikka oli tupaten täynnä. Linnavuoressa ei taas ollut meidän lisäksemme ketään muita.
Mustavuoressa käynnistä on myös vierähtänyt jokunen tovi, ehkä me keretään käydä siellä vielä ennen kun ensilumi iskee tänne etelään, unohtamatta entistä kaatopaikkaaluetta, Vuosaarenhuippua (Täyttömäkeä)..

Linnavuoren historiasta löytyy kymmeniä eri versioita, oletko käynyt paikalla ja mikä on sinun tarinasi?!

 

Kummitus naapurit

10 vuoden jälkeen on hassua ja ehkäpä surullistakin huomata, että et tunne yhtään naapuriasi nimeltä. Naamat saattaa ehkä näyttää tutulle, mutta ei niitä oikeen osaa yhdistää mihinkään..

Asut samassa rapussa mutta et tiedä tyypeistä mitään, puhut niistä nimillä: se kellä haukkuva koira, se mulkkaaja, se ketä lyhyt/pitkä/paksu/laiha, ne köyhät (vaikka oikeesti en tiedä kenenkään statuksesta oikeesti mitään), se kellä monta lasta, se kellä huutava pikkulapsi, se Jaguar/Toledo-tyyppi, parvekekyttääjä, se kellä se äksy chichuahuahauhau.. *

Noi esimerkit on vaan joitain, ei semmosii mitä ikinä käyttäisin niin et joku voisi kuulla, en ketään halua loukata, vaikken tunnekkaan. Mutta näinhän se menee, kun et tunne jotain tyyppiä niin sit sä kuvailet sen.
Mä tunnustan siis etten tunne ihmisiä tästä ympäristöstä ja sain todellakin hassun, ehkä jopa surullisen huvittavan huomautuksen siitä muutama viikko sitten.

Kymmenen kerroksen väkeä a la Vantaa
Marraskuun loppupuolella olin siis töissä yhdessä inventaariossa, osana niitä kaupan alan keikkatöitä joilla nyt tällä hetkellä ”elätän” itseni ja rahoitan seikkailuni maailmalla.
Ton duunivuoron ois pitänyt loppua puolen yön aikaaan, mutta me oltiin niin tehokkaita et homma oli valmis jo yhentoista aikaan.
Janin piti tulla hakee, mut koska päästiin ajoissa niin aattelin sit tulla dösällä ja kävelin yhen toisen mimmin kanssa steissille.
Venailtiin molemmat omaa dösää kun yksi toinen vuokratyöntekijä Elli, tulee kanssa sinne ja jää juttelee meijän kanssa.
Yhtäkkii nään et mun dösä tulee pysäkille, sanon heipat et täytyy mennä ja lähen kipittää, huomaan sit et tää Elli lähtee juoksee mun kanssa pysäkille päin.
Oon et mihin päin oot menossa ja se sanoo et Hakunilaan. Rupee huvittaa et kas sama mesta.
Kysyin sit et missä asut ja Elli sanoo Janin kadunnimen, siinä vaiheessa ruvetaan kumpikin jo nauraa, kun saan sitten kysyttyy et mikä numero ja vastaus on täsmälleen sama mihin mäkin oon menossa, ei naurulta tuu loppua!!! Muut matkustajat ja kuski piti meitä varmaan ihan dorkana!!
Toi reilu puolituntinen dösämatka menee vähän epäuskoisena ja nauraessa että miten voi olla mahdollista..

Selvisi nääs että Elli on asunut 10 vuotta siinä talossa, Jani melkeen samat kymmenen, joista me on tunnettu melkeen yhdeksän vuotta.
Koskaan ei olla törmätty toisiimme Ellin kanssa aiemmin Hakunilassa, eikä tiedetty toisistamme juuri mitään (muuta kun vaihdeltu yleisii kuulumisii kauppavuoroissa ja tikahduttu nauruun koulutuksessa tauolla, sinne piti herää klo 5 et itekkin oisit vähän ”kukkuu” parin kahvin ja energiajuoman jälkeen)..
Selvisi et tää Elli asuu useempi kerros ylempänä tässä ylväässä kymmenen kerroksen talossa ja käyttää siis hissiä, me taas ei käytetä hissiä juuri koskaan.
Tästä lähtee lenkittää koiraa niin tulee useemmin käytettyy kellarinovea, koska se on lähempänä, mut silti..
Hassua että voit asua jonkun kanssa samassa rapussa melkeen 10vuotta ja tuntematta juuri ketään..


Sosiaalinen mummo & säikähtänyt serkku
Mun edesmennyt rakas mummoni asui Malmilla, silloin kun hän oli vielä kävelykunnossa kävimme usein yhdessä kaupassa, mummi veti sitä kauppatrolleyta ja minä hyppelin vieressä tai kiipeilin kallioilla ja noukin sieltä sireeneitä mukaan.
Matka Karviaistieltä Malmin keskustaan ja takaisin saattoi kestää useamman tunnin, ihan vaan sen takia että melkeen joka toisen vastaantulijan kanssa pysähdyttiin vaihtamaan pari sanaa.
Torimyyjien kanssa meni tovi rupattellessa, saatettiin ottaa pari askelta ja taas oli joku tuttu jonka kanssa vaihdettiin kuulumisia,samoin kaupan käytävillä ja kassajonossa, apteekissa, pesutuvassa, you name it! Mikään ei ollut et kävästään heittää pyykit / roskat pikaseen.
Niissä törmäs aina johonkin ja ”jäi suusta kiinni”.

Mummin naapuritkin oli semmosia jotka meijän suku täällä päin tunsi (ja jotka olivat myös hautajaisissa mukana), niille saattoi soittaa ja ne soitti myös meille, kun mummi oli lähtenyt käppäämään yksikseen rollan kanssa myöhemmin ja aiemmin kun se oli kaatunut ja muuta.
Ne jeesas sen kasvipalstan kanssa, toi kukkia, kitki, toi puutarhaan kukkia yms.


Mun mustilla (mutsilla) ja niilläkin on pysynyt samat rappunaapurit (yhtä lukuunottamatta) varmaan sen viimeset 25-30 vuotta ja pienessä kuuden asunnon rapussa et voi olla huomaamatta toisia.
Mäkin tunnen edelleen ne naapurit.
Millon vaihdeltu yläkerran kanssa saunavuoroja ja jos jäänyt avaimet himaan niin sinne saattoi mennä, samoin käyty kahvilla, käyty läpi koirasioita, lainailee puuttuvia munia etc.
Asuu siinä muitakin, kenen kanssa niin hirveesti ollut tekemisissä, niillä kun on omat juttunsa, silti kuitenkin enempi ja vähempi moikkailtu niiden kanssa.
Serkku ei uskaltanu mennä yksin meijän rappuun sillon junnuna enää, kerran kun kävi vahingossa soittamassa (pissa)hädässä väärää ovikelloo ja säikähti et noita!
Tää naapuri oli ollu partsilla lerppahattu päässä ettei aurinko kärtsää & tuli avaa oven silleen 😀
Sillon vielä junnunpana siellä ylhäällä asu yks täti, joka vei jopa mun siskon Ruotsin risteilylle pienenä.
Moniko antais nykyään lapsensa lähtee naapurin kanssa matkaan?!
Moniko tuntee naapurinsa muulta kun siltä nimeltä joka on ovessa?!

Kotikummitus soittaa kitaraa & faaraoiden vierailu
Kun muutin hieman vanhempana Lauttasaareen en juuri koskaan nähnyt rapun asukkaita, pari kertaa tuli varmaan heitettyä ”ciaot” jonkun kanssa.
Ainoa kunnon kosketus naapureihin siellä oli se kun tuli valitus että olette soittaneet vissiin kitaraa yöllä.
A) ei ollut kitaraa
B) oltiin toisessa kaupungissa sillon, joten joko se tyyppi kuuli harhoja tai siellä asu kitaraa soittava kotikummitus..


Käpylässä, jossa asuin sit hieman vanhempana & viisampana, tunsin kellarin vuokraajan koska se oli usein pihalla röökillä ja tuli jäätyy juttelee sen kanssa.
Toista seinänaapuria en juurikaan tuntenut, mutta hänen siskonsa Sannan kanssa tutustuin hyvin ja kävin usein siellä teellä höpöttelee kun se oli talonvahtina.
Sanna on semmonen maailmanmatkaaja, kiertävä kulkuri jonka omaisuus on varmaan vieläkin parissa laukussa, ehkä sen takia tulin niin hyvin sen kanssa toimeen! Sillä oli ihan hurjia tarinoita!! 😀


Mun toisen puolen naapurin tiesin vaan sen takia, että mun hamsteri oli jyrsinyt ittensä kerran läpi muovihäkistään ja jäänyt jumiin siihen. Mun oli pakko käydä soittaa se naapurin heebo hätiin!!
Myöhemmin kuulin et se lähti rauhanturvaajaksi ja sitten en sitä koskaan enää nähnytkään.
Siinä oli vielä yksi naapuri, jamaikalaiset Brownit.
Olin vasta asunut siellä vähän aikaa kun yöllä kuului rapusta paljon ääniä, kävin kurkkaamassa että mitä ihmettä ja siellä ne raahas kamojaan pois.
Se James Brown (älkää naurako) perheineen oli kyllä mukava, ne istui usein siinä parvekkeella joka oli alaovelle päin ja moikkaili aina plus kyseli kuulumisia.

Myöhemmin siihen Olympiakylän taloon iski järkky faaraomuurahaisongelma ja paikkoja myrkytettiin toista vuotta. Se oli piinaavaa!!
Onnex se ongelma oli jo mennyt kun muutin pois, no mun kamat meni varastoon ja osa roskiin, mut se ei liity kyllä tähän hirveesti. Paitsi naapureihin, jokuhan ne murkut sinne oli salakuljettanu 😀
Ellei sit duunannu itteensä läpi siitä viereisen kaupan tiloista, nää kun oli periaatteessa samaa taloo.
Mut kellekkään en toivo samaa ongelmaa, tavalliset murkut ei oo mitään verrattuna noihin melkeen näkymättömiin faaraoihin..

Amerikan tyyppejä ja Karjalaa
Jokunen vuosi sitten oli pari sukulaista täällä Jenkeistä, vein ne sitten (bussilla) lentokentälle ja venailin dösää takas stadiin kun näin stetson-päinen ukko koittaa pysäytellä ihmisii ja kysyy jotain.
Jengi vaan sanoo jotain & käveli ohi.
Tyyppi tuli pysäkille eksyneen näkösenä ja kysyin et voinko auttaa, se oli ihan et wtf??
Kerto et koittanu kysyy neuvoo millä pääsee Helsingin keskustaan mut kukaan ei oo auttanu, ollu vaan et en tiedä / en kerkee.. Hei tervetuloa Suomeen!!
Jenkeistä tulee mieleen hassu juttu, Musti & ne oli siellä kyläilee sukulaisten luona kun broidi oli pieni.
Musti oli tottunu kävelee paljon ja nukuttaa broidin rattaisiin samalla.
No siellä päin ei juuri ole jalkakäytäviä, kaikkialle mennään autolla & sen naapuruston asukkaat tuli kyselee Mustilta et onks se eksynyt, onks sillä kaikki hyvin kun siellä kävelee..


Mun äidinpuoleisen mummon suku on osittain Pohjois-Karjalasta & mummon äidin suku on rajan takaa. Tuolla Juuassa (lähellä Kolia) asuu iso osa meijän sukua vieläkin.
Ne ihmiset vasta ystävällisiä onkin! Siellä moikkaillaan tyyliin kaikkia vastaantulijoita, tunsit ne tai et.
Kaupan kassa tietää sun sukulaisten asioista enemmän kun sinä.
Kerran oli Musti menossa ostamaan sen enolle kukkia synttäreiksi ja kukkakauppias kysyy et kelles ne tulee, kun Musti kerto niin se tokas et ei se noista kukista tykkää vaan nuista toisista! 😀
Yleensä ne tiesi jo että kuka oot ja mistä tuut, jos ei niin kyllä sulta kysyttiin ”kenenkäs tyttöjä sitä ollaan”.
Kun sanoit et Toivasten niin heti tuli juttua lisää! 🙂 Eikä se oo mitenkään tungettelevaa siellä.
Meeppä täällä kysymään vastaantulijalta et kenenkäs tyttöi / poikii oot niin varmaan pitää sua ihan dillenä tai pervona 😀
Siellä ajellaan useempi kymmen kilometri toisen luo kylää, etukäteen soittamatta, jos ne ei oo pihassa niin oh well- minkäs teet!
Kokeileppas tehä se täällä pk-seudulla, sydänhän siinä hyppää kurkkuun kun joku kaartaa ilmottamatta sun pihan / oven taakse, kurkit vaan ovisilmästä et kuka se häirikkö on, menis jo v**uun??
Meillä on ovikoodi, kuinka se pääsi tänne?? Älä vaan päästä inahdustakaan..!!


Mitä tulee mun poikaystävän rappuun niin yhtäkään asukasta ei siis tiedetä nimeltä, paitsi pari koiraa ja nyt Elli. Tosin Jani ei vieläkään tiedä kuka se on, täytyy googlaa varmaan – et hei tässä sun ”naapuri” 😀
Tavallaan on ihana lähteä aamulla koiran kanssa ulos tai töihin, kun voi mennä vaan, varsinkaan kun en oo mikään aamuihminen = en todellakaan juttutuulella sillon (ennen klo 12 kenenkään kanssa :D).
Toisaalta taas silleen surullista, kun et tiedä ketään/mitään..

Jotenkin tuntuu et ihmiset on todella vieraantuneita toisista ja koetaan tungettelevana jos sanot esim. moi jollekkin rapussa / roskiksella nähdessänne.
Tosin tää on niin iso talo ja ihmiset liikkuu niin eri aikoihin et paljoo jengii näekkään, mut silti.
Sen tiedän tosin että, tässä talossa asuu muutama outo tyyppi..
Ite jos nään et joku tulee kun avaan oven, en lähe spurttaa ettei törmättäis, läväytä roskiksen ovee kiinni jne., muutama tekee meinaan noin, enkä puhu yksittäisestä kerrasta.
Näkee et tuut esim kauppakassien kanssa, muttta antaa oven lävähtää kiinni naaman edestä ja tyyliin juoksee hissiin painelee nappuloita paniikissa ettei vaan tultas samaan.. Mä en ymmärrä.
Toisesta samantyylisestä asiasta, koitappa käydä kysymyssä ihmisiltä neuvoa ihan missä vaan- ne kattoo sua kun hullua tai juoksee poispäin et ei mulla oo aikaa, ennen kun kerkeet ees sanoo kunnolla mitään.

Yhden asukkaan (jonka nimeä en tiedä) kanssa ollaan yleensä vaihdettu koiraheipat sillon kun nähty,
jäi jokunen päivä sitten juttelemaan kun vietiin roskia, mistäs muusta kun koirista & koirien vatsataudista.
Kertoi että oli joutunut lopettamaan oman koiransa kun se oli niin vanha ja raihnanen, mutta että hällä olisi jotain vatsalääkettä jäljellä jääkaapissa jos tarttisi, saisi tulla hakemaan!
Lääkettä ei onnex tarvittu, mutta se että toinen tarjoutu auttamaan lämmitti mieltä, eihän me oikeesti tunnettu, mut karvakuonot yhdisti- tuskin muuten oltas koskaan vaihdettu sanaakaan..

Niinkun mäkin myönsin jo aiemmin, niin varsinkin aamulla hiippaan rapusta ulos mielelläni ilman kontaktia keneenkään, ei myöskään huvita aamulla bussissa jutella (aamurauha 😀 )
Jos oon just päässy kylpyyn ja ovikello soi niin kyllä mäkin manaan et kuka hitto pimputtaa, enkä nouse ylös tsiigaa kuka siellä on..


Mut entäpä jos siellä oliskin joku joka tarttee apua?! Entä jos jos ite joskus tarttis taas naapurin apua..

* Ennen kun joku vetää herneen nenään joistakin kuvailuistani, säästä ne!
En yleistä, mutta puhun omista kokemuksistani & havannoistani!
Kuulen mielelläni myös sun naapuri-havainnoista- oli ne sitten hyviä tai huonoja.
Ja jos joku koki pienin piston jostakin, niin great, ehkä ensi kerralla mahtuu joku muukin samaan hissiin 😉

 

Matkakuva-haaste (noin) 10 kuvaa

 

KUVAHAASTEET – OMG..

Mä oon hirveen huono lähtemään mukaan haasteisiin, niitä kun tuppaa joka luukusta sisään (ainakin facebookin puolella).
Millon on arkikuva-haastetta, millon musta-valko, millon mikäkin.
Mä tykkään postaa kuvia ja lisäillä höpö-höpö tai asia tekstiä mutta semmosta pakkoa (postaa joka päivä sen ja sen päivän ajan/tee niin ja näin) en oikeen jaksa..
Mutta sitten oon bongannut tämän 10 matkakuvaa-haasteen monessa blogissa ja
tää kuulosti sen verran hauskalle että päätin tarttua haasteeseen (haastamalla siis itseni) 🙂
Gaston, Lentopelko ja muut reissupostailijat, kiitos inspiksestä!

Ideana on siis valita 10 kuvaa ja postaa ne otsikoiden alle, joko ilman tai höystettynä kuvaan liittyvällä tarinalla. Kuulostaa simppelille eikö?!
Nope. Mulla on noin ziljoona kuvaa eli valinnan vaikeutta pukkaa sanoisin.
Hyvä kun pystyn ees omaan Instagramiini valita reissuilta parhaimmat kuvat (never).
Joten teen niin kuin jotkut muutkin ja postaan muutaman vaihtoehdon otsikon alle.. 😉

 

1. KUVA TÄYDELLISESTÄ HETKESTÄ
Balan rannalla, periaatteessa myös eka oikee lomapäivä.
Paras maisema, paras seura & yksi parhammista siidereistä!! Mitää muuta voi toivoa?! 😉
Mariboriin eksyttiin vahingossa ja jäätiin jumiin auton/pyhäpäivien takia muutamaksi ”ylimääräiseksi” päiväksi, mutta tuolta on muistoina myös täydellinen hetki, kun koin sen upean ”tässä ja nyt” hetken, ei kiire mihkään ja toi paikka!!
Kuva on Piramidalta. Ne tarjoo erinomaista puna – ja valkoviiniä ja tilanteen kruunaa tietty seura!
PS Mä en ole ollut mikään viini ihminen kun vasta ihan viimeisinä vuosina, joten se että tää on pääsyt huippukuviin ja muistoihin niin on iso juttu!

 

2. SE PERINTEINEN TURREKUVA
Kun ne muutkin, niin minäkin-vaikka en sillon tiennyt mistä kyse kun tätä kuvaa otettiin..
Riika, Latvia & Bremenin pelimannit.
Tänne oli välillä pitkä jono, kun ihmiset tuli kuvaamaan sekä kuvauttamaan itsensä patsaan kanssa, että hankaamaan aasin turpaa, jonka sanotaan tuovan onnea!!
Tarinahan itsessään on surullinen,Grimmin satu jossa eläimet (aasi, kissa, koira & kukko) karkaavat koska niitä kohdellaan huonosti ja lähtevät Bremeniin elämään vapaasti & rupeavat siellä musisoimaan…
PS Jos ihmettelet mitä tekemistä noilla kahella kaupungilla on keskenään, niin ovat ystävyyskaupunkeja.


Jengi postaa hirveesti kuvia lentokoneesta. Niin teen minäkin, sillon harvoi  kun lennän..
Tänään seuraillut taas enemmän jengin feedejä niin siellä on vilahdellut useampi ”plane window” pic – joten there u go 🙂
Bonuksena kuvassa toi erikoinen pyörre takana.
Ollaan juuri laskeutumassa Airport Nikola Teslan eli ”kotikaupunki” Belgradin kentälle.


3. KUVA MAHDOLLISIMMAN KAUKAA

Olihan kiipeily tonne kukkulalle, mutta upeet oli noi maisemat ja linnotus tietty!
Majapaikka on jossain ton lätäkön takana.. Balaton/”Szigligötötötö” Unkari.


Nappasin ilta-auringon Serbiassa.


4. SUURKAUPUNGIN SYKETTÄ

Tää on hankala -kun en oo aikoihin reissannu suurkaupungeissa, kun ne ei niin inspaa..
Paitsi että unohdin Pietarin! Pietari on ihana!!

Ekalla kerralla oltiin vahingossa HD-päivien aikaan siellä & piti tietty käydä tsekkaamassa tää!


Pietariin tekee mieli kanssa aina palata ja lätkähulluna ollaan tietty oltu kattomassa lätkää siellä.
Ska-Jokerit matsi, broidin 18 vee synttärimatka.


5.  zzzzz MATKUSTAMINEN VÄSYTTÄÄ

Pitää tankkailla välillä jotta jaksaa.
Tää kyllä sopis siihen täydelliseen hetkeenkin sekä tohon herkku-juttuun myös.. Just saying)
BigBerry:n double-jääkahvi Ukrainassa.


Kyl se tästä 😀
Hotellin aamiaiset on aina vähän hankalaan aikaan – varsinkin jos sattuu olee iltaihminen!
Koitetaan ottaa yleensä hotla omalla jääkaapilla tai sitten asunto, niin saa nukkuu niin pitkään kun huvittaa.. paitsi lähtöpäivinä.
Maribor, Slovenia.


6. AURINGONLASKU

Auringonlaskut menee myös samaan kategoriaan täydellisten hetkien kanssa, eikä vaan voi valita yhtä..
Serbia & Venäjä <3

 

7.  ”HERKUTTELU”, kuuluu olennaisena osana reissuun
Yes please!
Nämäkin vois postaa täydelliseen hetkeen. ”Reissuruokia” kaipaa aina!
Kotona kun syö vhh, niin reissuissa voi sit höllätä..
Parasta pizzaa Serbiassa (+ ihan täydellistä pastaa tuolla myös).


Sushi menee Latviassa aamupalana, lounaana, välipalana, ennen lätkämatsii palana, yöpalana..

 

8. HEHKUTETTU NÄHTÄVYYS, JOKA OLIKIN PETTYMYS

Ekana tulee mieleen Pariisi, se on jotenkin niin ylihehkutettu & blääh.
Yhen päivän/yön stop-over (2008), mutta en kyllä halua uudelleen.
Ihan kiva kyl mut ei uudelleen.
Pariisin kuvat on vanhalla koneella & en niitä nyt jaksanut kaivaa.
Sit tulee mieleen vähän Ostrava (hehkutettiin yhdessä autolehdessä sitä- oltiin et what, onko noi oikeesti ollu samassa mestaa ?)..

Mut minkä näin omin silmin nyt viime viikolla oli toi Allas Sea Pool, Helsingin keskustassa.
Jessus.. Oli kyllä niin kaamee rakennus, ei sovi yhtään sinne.
Kuvaa mulla ei sieltä ole mutta menkää paikan päälle kattoo tai googlatkaa.. Sorry.

 

9. ”TEEN MITÄ VAIN HYVÄN OTOKSEN ETEEN”

Pohorjelta (Slovenia) maisemat oli upeita! Kuva napattu meidän vaunusta.
Lento/korkeenpaikankammonen kun matkustaa niin nää hetket on semmosia ?
Sopii siis kategoriaan täydellisesti.


Vähän savuefektii kuvaan niin on muy bueno 😉
Meijän mesta Serbiassa.

 

10. KUVA ROADTRIPILTÄ
Valinnan vaikeus iskee taas, goosh…

Kuka väitti ettei sporttibobberiin muka mahdu tavaraa mukaan?!
Tosin juurikin kyseisestä syystä on moporeissui tullut tehtyy lähinnä vaan Suomessa,Virossa&Ruotsissa.


Kauhujen reitti itä-Slovakian vuoristossa, tie oli poikki ja piti mennä toista reittii.
Aurinko rupes jo laskee ja jouduttiin ajaa mustalaiskylän ja ton vuoriston läpi..
Koskaan ei oo niin pelottanu kun sillon kun jengii tulee kadulle ja viskoo juttuja et pysähdyttäs..
Aika diipit pudotukset ja tie ilman kaiteita, huh! Mut siitä selvittiin ja reissattu sen jälkeenkin (tosin ei tuolla Tatroilla..)

That ´s it! Haaste suoritettu.
Ja taitaa olla niin että on myös eka kerta kun tein semmosen eli cheers sille! ?
Ja jos sulla on joku vastaava kiva haaste niin saat luvan vinkata tai jopa koittaa haastaa mua 😉
Mä en nyt haasta suoraan ketään mutta sallin jokaisen haastaa itsensä 😀

 

Jos haluat kopioida tän 10-kuvan haasteen itsellesi tai haastaa jonkun niin anna palaa.
Tässä noi kohteet.

1. Kuva täydellisestä hetkestä
2. Perinteinen turistikuva
3. Kuva mahdollisimman kaukaa
4. Suurkaupungin sykettä
5. Zzz – matkustaminen väsyttää
6. Auringonlasku
7. Herkuttelu olennaisena osana reissuja
8. Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys
9. ”Teen mitä vain hyvän otoksen eteen” -kuva
10. Kuva roadtripiltä

Ai niin, meinas unohtua: alkuperänen otos löytyy Journey diary-blogista!
Sinne voi linkkailla myös oman haasteensa, niin löytyy kaikki yhestä nipusta 🙂

Kuten sanoin niin kuva-valinta oli hankalaa..
Ja koska en viittiny kolmee änkee noihin, niin tässä osio kuvista, jotka ei ole tuossa ylhäällä mukana mutta ansaitsee paikkansa postauksessa anyway 😉


TÄYDELLISTÄ

Unkarista tuli äkkiä suosikki-kohde ja kuva onkin ekalta illalta, viime reissulta.
Istuessa auringon laskiessa taustalla Balatonin rannalla Janin kanssa, jääkylmä juoma (parasta siideriä) kädessä & loma edessä = perfecto!
Ekan oikean lomapäivän kunniaksi on tullut tavaksi vetästä myös sikari = ihan täydellinen hetki!
En malta odottaa ensi kuuhun, jotta pääsee taas reissuun & Balatonin rannalle <3


AURINGONLASKU

Ja samalla kyl se täydellinen hetkikin..


SAFKAA

Leipomotuotteet on must juttu (pakko maistaa ainakin yksi pala)..
Käy kyllä myös täydellisiin hetkiinkin – surprise!!


MITÄ VAAN…

Teen ittestäni pellen eikun… linnanneito Kroatissa ?


ROADTRIPPIN

Autoselfie.
Sopii myös täydelliseen hetkeen, laivassa, lomalle lähdössä 🙂

 

 

Happy New Year world!!

Sryećna Nova godina! – Срећна Нова година!!

We have some hours left, 8 hrs exactly but somewhere in east they are about to celebrate New Year, or some like Kiribati, already has 2016!!
They say it is a first nation which celebrates New Year but also it seems, it will be the first nation to go missing, fade cos the Sea.
Hope they will many years ”on earth”!
If u wonder; nope never been there, but read about & looked at pics etc
It seems like a paradise..

So i came to say HAPPY NEW YEAR!!
and now I said it 😉

Hope you have the best year and get to travel too!!

Any plans or promises yet?? 😉

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Hyvää uutta vuotta kaikille!!!
Meillä täällä Funlandiassa on aikaa vielä normi työpäivän verran vuoden vaihteeseen mutta muualla sitä ollaan just about juhlimassa tai jo juhlittu, niinkun Kiribatilla!!
Siellä juhlitaan uutta vuotta ekana maailmassa mutta sanotaan sen myös olevan ensimmäinen katoava valtio…
Koskaan en siellä päin ole käynyt mutta voi noita kuvia… pikku paratiisi!!!

Hyvät uudet vuodet koko poppoolle!!

Huippuvuotta 2016!!
Paljon matkoja ja silleen 😉

Suunnitelmia / lupauksia??
Antaa palaa!! 🙂