Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

haaste

8 + asiaa (joita et ehkä tiennyt) minusta

Nyt syksyn aikan on osunut eteen taas noita ”ketjupostauksia”, en tiedä niille oikeaa nimitystä joten mennään tuolla. Idea on siis vastata joihinkin kysymyksiin tai kertoa tiettyjä faktoja itsestään.
Bongasin viimeisimpänä tuon ”8 faktaa” jutun Hätälaskun Virpin blogista ja päätin tarttua siihen myös.
Näitähän en ole aiemmin montaa tehnyt, ensimmäinen taisi omalta osaltani olla viime vuonna tuo
10 matkakuvan haaste – siinä vasta oli olikin haastetta!
Mä en ainakaan pysty vain kymmentä kuvaa valitsemaan, kun en pysty ruotimaan otoksia Instagramiinkaan  vaan sinnekkin täräytän menemään useampia kuvia.. no se on semmoinen matkapäiväkirja joten kuvahulluuteni sopii siihen erinomaisesti.
Tän nykyisen haasteen tarkoituksena on kertoa / paljastaa 8 asiaa musta joten aloitetaan sitten 🙂

FAKTAT TISKIIN – muutama juttu joita et ehkä minusta tiennyt…

1. Mulla on kaksi erilaista aikuisena suoritettua ammattitutkintoa
Jotka molemmat on mua, mutta semmosia että on hankala työllistyä omalle alalleni.
Ensimmäinen on VIPA – Viihdealan avainpalveluhenkilö, jonka löysin ja jonne pääsin 29 vuotiaana.
Joidenkin ihmisten (likainen ;)) mielikuvitus on lähtenyt laukkaamaan kun olen kertonut tuosta koulutuksesta – viihdeala on siis mielletty hieman muuksi kuin se tämän koulutuksen kohdalla tarkoittaa. Todellisuudessa tuo koulutus oli 8kk tiivis ja kattava koulutus viihde – ja kulttuuribusineksessä.
Päättötyöni oli musabusinestä, erimerkkeinä siinä oli mm. KISS ja Lady Gaga ja ruodin siinä muun muassa Spotifytä (jota en edelleenkään omista).
Koulussa meillä oli yksilö- ja ryhmätöitä mutta myös mielenkiintoisia luentoja mm. Kikan entinen manageri, erilaisia levy-yhtiöduunareita  sekä muita alalla toimivia.
Sattumien kautta päädyin eräälle Manageri – ja Ohjelmatoimistolle työharjoitteluun ja sain jäädä töihin sinne harjoitteluni sekä koulun päättymisen jälkeen.
Taloudellinen tilanne Suomessa muutti työni ensin osa-aikaiseksi ja koska tilanne ei valitettavasti parantunut lähdin opiskelemaan opintovapaan turvin – matkailualaa, josta valmistuin vuonna 2017!
Tuossa harjoitellussa pääsin matkanjohtajaksi Ukrainaan, Kiovaan ja Odessaan  sekä toisen kerran Tsernobyliin. Tälle kesälle oli kaksi kyselyä myös mutta valitettavasti niihin en päässyt työn ja oman loman takia. Noi reissut on aivan mahtavia #dreamjob.
Virallinen titteli tuosta koulutuksesta on matkailuvirkailija mutta myös matkailupalveluiden tuottaja, sillä tuo tuottajan titteli on plakkarissa tuosta Vipa-koulutuksesta.

Ennen Vipaa ja Mataa olin työtön / sairaslomalla käteni vuoksi useita vuosia 2000-luvulla.
Loukkasin vasemman ranteeni muutossa, ranne jäi sohvan ja kaiteen väliin ja leikattiinpari kertaa.
Vaikka ranne parantui (juilii kylmällä välillä enkä saa enää raahata useita kymmeniä kiloja sillä) niin oli hankala päästä takaisin työelämään, onneksi pääsin tuonne kouluun ja sitä kautta takaisin työelämään!

2. Jos oon kipee oon yleensä sitä kunnolla ja olen meinannut menettää henkeni pari kertaa.
Pari päivää lukioristeilyn jälkeen mun porukat löysin mut kotoota kuumessa ja tajuttomana, olin tartuntatautien osastolla viikon verran kun ei selvinnyt mikä oli, lopullinen dignoosi oli viruksen- ja bakteerin aiheuttama tulehdus. Mulla meni viikkoja toipua siitä ja mm. koulun vanhojen tanssit jäi väliin.
2.2 Vuonna 2000 mulla oli vatsassa tietämättäni isokokonen kysta joka lopulta repesi ja vuoti vatsan täyteen verta, (=järjettömät kivut ja hengitysvaikeudet), sillon oli lähtö kanssa lähellä..
Vatsaa koristaa edelleen pystysuunnassa melkeen 20 centtinen arpi, lääkäri pahoitteli sillon sitä mutta hei se pelasti mun hengen.
Bonus En ole mikään tanssija joten ei haittaa vaikka nuo vanhat jäi väliin.
En oo koskaan ymmärtänyt ihmisten hinkua päästä tanssilattialle.
Viihdyn kyllä messissä mutta en tanssi sama juttu laulamisessa. Mulla ei oo rytmitajua eikä sävelkorvaa.
Mun lempinimi pienenä oli Varis koska rääyin, siltä mun laulukin kuulostaa joten säästän ihmisiä ellei oo hätätilanne. Kun tehdään pitkää ajomatkaa niin kyselen Janilta aina kuin väsynyt se on et pitääkö laulaa.. tähän mennessä on onneksi energiajuoma tai kahvi riittänyt 😉

3.  Sain ajokortin vasta vuonna 2017
Oon aina rakastanut autoja, vauhtia ja kaikkea siihen liittyvää.
Yksin asuessani tilasin pitkään GTi lehteä. vaikka mulla ei ollut korttia eikä siis autoa, enkä oo koskaan digannut mistään tuning autoista (mulle on siis edelleen mysteeri miksi tilasin tuota lehteä!)
Mutta autot itessään.. autojen myynti-ilmoituksia olen kuolannut silloin netissä useasti ja haaveillut jos minkä sortin autoista (BMW:t oli jo sillon mun juttu).
Luulis siis mun hommanneen kortin jo aiemmin, mutta nope.
Sillon kun tuo käsi meni olin töissä ja menossa autokouluun, mutta sitten noi rahat menikin elämiseen koska ”jäin tyhjän päälle muutamaksi kuukaudeksi”, onneksi myös perheeni jelppasi.
Viime vuonna olin töissä Loviisassa ja sen takia menin vihdoin autokouluun.
Suolanen hinta tuolla kortilla on mutta aah mä rakastan ajamista vaikka pieni kammo onkin jäänyt (molemmille) kun klommasin tuota autoa toukokuussa, just ennen mun synttärimatkaa..
Bonus Autonmyynti-ilmoitukset ei oo ainoita joita tykkään zoomailla.
Asuntoilmoitukset sekä erilaiset ulkomaiset asunto-ohjelmat on suosikkeja auto-ohjelmien lisäksi..

4. Mä en oo mikään etiketti ihminen ja tiukat säännöt on muutenkin ärsyttäviä.
Oon lukenut kauhulla juttuja noista kuninkaallishommeleista, ei saa mennä nukkuu ennen kuningatarta, puhutella sitä ekana, ei saa käyttää haluamaansa kynsilakkaa, vaatteita, syödä tiettyi ruokii..
Musta sais varmaan jonkun hyvän komedia-sarjan jos pitäis tittelöidä tai mennä johonkin tommoseen mestaan. Never!!
Kaikki pukutilaisuudet ja ns. viralliset juhlat/tilaisuudet on hanurista.
En ole sosiaalisesti kömpelö vaan en vaan diggaa tommosista pönötystapahtumista / tarkkaan organisoiduista tapahtumista yms.

Tykkäsin syödä lusikalla kaikki ruoat, opettelin syömään veitsellä ja haarukalla vasta kun tapasin Janin.
Viiniäkin opin juomaan vasta päälle kolmikymppisenä (siihen oli muitakin syitä, nuoruuden traumoja).
Oon aina naureskellut että se on mut pelastanut ja opettanut jonkinmoisille käytöstavoille 😀
En erota shamppanja, puna enkä valkoviinilaseja toisistaa, lasi kun lasi who cares
(Kuvassa siideriä mun lempiviinilasissa- tiedän sen olevan viinilasi koska se on ostettu Balatonin viinifestivaaleilta 😀 ).


Vesilasina on kotona puolen litran tuoppi ja kahvin nautin jostakin jättimäisestä kahvikupista.
Fine dining raflat on epämukavia paikkoja, rento, toimiva, kotoisa ripaus jollakin on mun juttu.
Samoin joustava työaika sopii mulle parhaiten, kellokorttityö on yhtä painajaista.
Joustavuus kuvaa myös ruoanlaittoa, oon huono seuraamaan ohjeita varsinkin missä ziljoona ainesosaa ja kestää kauan. Muutenkaan ruoanlaitto ei oo arkisin mun fave juttu.
Etin uusia reseptejä inspiraatioksi, hyödynnän ehkä pohjan niiltä ja muuntelen loput mielen mukaan. Tänäänkin tein uunissa lihapullia, mutta koska Janilla oli hommat kesken niin piti lykkää ruoan valmistumista hieman, niinpä päädyin tekemään salaatin sijasta pastaa ja lihapullat hautuu uunin sijasta jonkin sortin kastikkeen seassa..
Muitakin muunnelmia on: kun ei ollut tonnikalaa kaapissa niin söin meetwurstisalaatin munalla..


PS  Nää säännöt koskee myös äidinkieltä, pilkku ym. sääntöjä, en oo koskaan oppinut niitä- enkä ole halunnut opetella, semmonen pilkun-nusaaminen on niin turhauttavaa samoin kirjakieleily.
Laitoin kerran mun kaverille Lauralle viestin sen uuteen numeroon ja laitoin perään et se oli multa kun en muistanu laittaa nimee siihen ekaan, hetken päästä se vastas ja sano tajunneensa keneltä viesti oli,
kun kukaan muu ei kuulemma kirjota samalla tyylillä kun mä ?

5. Oon sosiaalinen mutta rajansa mullakin.
Koska oon viime vuosina tehnyt niin paljon face-to-face tapahtuvaa keikkatyötä (ei omalla alalla) rahanpakosta niin vapaa-ajalla en jaksa turhaa härpätystä ympärillä.
Mä tykkään istua bussissa / junassa / autossa ja tsiigailla maisemia, se ei oo ongelma.
Mut sit kun joku random tyyppi änkee puolityhjässä bussissa viereen pölöttämään niin se on.
Jostain syystä näin käy usein mulle, en tiedä miksi! Etenkin aamulla tommonen on ihan super ärsyttävää!
Samoin lomalla liiat turistimassat on liikaa ( I know, itekkin oon turisti mut silti), esim. toi Kotor oli liian täynnä ja oltiin valmiita lähtee pois jo tyyliin tokana päivänä..
5.2 Inhoan jonottamista ja hitailijoita sekä perseessä roikkuvia (koskee niin kävelijöitä kun autoilijoitakin)

Vinkki: VR:llä on loistava palvelu, extra-luokka jonka testasin toissa kesän Mäntyharjun matkalla -mulla oli privapenkki ja extra jalkatilaa verrattuna normi lippuun, oli lisäeurojen arvonen 😉

6. Mulla on ”sekalainen” sukutaulu.
Kuulostaa ihan jollekkin koiran luokittelulle (mikä sopii mulle, koska olen koirahullu, pienenä raahasin koirakirjan mukanani aina kylään ja osasin monet rodut ulkoa ja mikä nolointa olen ilmoittanut sillon junnuna meneväni koiran kanssa naimisiin oh boy ?)..  mutta oikeasti en oo vielä tänä päivänäkään ihan kartalla että mistä mun geenit koostuu..


Ylä-asteella pidin mun sukuu vähän tylsänä kun oli muka vaan yksi jenkkitäti kun muilla oli jotain Ukrainaa ja Canadaa. Kuin väärässä olinkaan!
Mua rupes oikeasti kiinnostaa vasta reilu parikymppisenä oma suku enemmän, sain kootun sukukirjan kun käytin 30 ja googlaillut myös meijän sukukokouksien lisäksi juttuja.
Mun äidin puolen suku on kotoisin Pohjois-Karjalasta, jonne tyypit saapuneet rajan takaa Venäjältä, ja vielä kaukasemmin juuret juontaa kuulemma Feudosia nimiseen paikkaan tuonne Krimin suunnalle.
Mun isoäidinäiti oli nimeltään Feudosia Hongoi.
Mua on mietityttänyt jo vuosia vaihtaa sukunimeksi tuo Hongoi- joka kuulemma tarkoittaa vuorta / vuoristoa ja on muutettu suomenkielisiin Vuorio nimeen jotta tyyppien olis helpompi sopeutua tänne.
Mulla asuu edelleen kaukasia sukulaisia tuolla rajan takana ja on haaveissa matkustaa sinne joku päivä. Samoin haluaisin selvittää sukutauluni loppuun tuolta puolelta!


6.2 Tällä hetkellä mun (ei enää tylsässä) suvussa asuu jengiä Suomessa (Etelässä sekä ainakin Pohjois-Karjalassa) Ruotsissa, Saksassa, Venäjällä, Belgiassa, Yhdysvalloissa, epävirallisesti Etiopiassa ja sitten adoptoituna jokunen serkku Afrikasta ja joitain etäsukulaisia myös muualta.
Naituja meidän sukuun (tai toisin päin) on ainakin ollut Etiopiasta ja Egyptin sukujuurisia.
Voi olla että unohdan jotain. Scusa! Näitä on vaikea muille selittää kun ei itekkään tiedä kaikkea..
Bonus Kävin Venäjällä ekan kerran 2014 mutta olen jotenkin aina kokenut olleeni siellä aiemmin, en tiedä mistä tuo vahva tunne johtuu, varmaa on se että en ole siellä ennen 2014 käynyt..
Mulla on ollut haave jo vuosia päästä junalla/autolla läpi Venäjän, se ois mahtavaa!!

7. Mulla on niin monta sisarusta, etten perässä pysy..
Sama kun tuo kohta kuusi, niin mulla on vähän sekavat hommat tässäkin.
Mulla on reilu nelikympinen isosisko joka on samoista vanhemmista, sitten on kakskyt vuotias pikkuveli jolla on sama äiti: nää tyypit asuu Suomessa.
Isän puolelta on Ruotsissa asuvat kaksi nuorempaa (alle parikymppistä) veljeä sekä parikymppinen pikkusisko, heillä kaikilla alkaa nimi V:llä ja on sama äiti, eli periaatteessa mun (ex)äitipuoli joka on kotoisin Etiopiasta. Heitä en ole valitettavasti nähnyt pitkiin aikoihin ja haluaisin mennä käymään pian.
Heidän lisäksi on ainakin yksi veli, jolla on siis sama isä, mutta eri äiti kun kellää muulla.
Valitettavasti ei olla tavattu kun mun muistin mukaan kerran, sillon oon ollu alle kouluikänen ja ainoa muisto on siis siitä kun se ajo traktorilla mun varpaiden yli..
Ollaan koitettu etsiä sitä, edettiin siihen että löydettiin samannäkönen tyyppi facesta kun isämme on ollut nuorempana, tosin tää tyyppi ei sillon vastannu meille, nyt ois varmaan aika koittaa uudelleen..
Sitä että onko meitä muita ei ole kuulemma varmaa, voi olla huumoria tai totta, sitä en pysty selvittämään mutta jos aattelet että voisit olla sukua mulle niin saa ottaa yhteyttä 🙂

Bonus: Mun äitillä ja siskolla on sama syntymäpäivä, meijän äidin lempinimi on Musti (vääntynyt mutsista). Mustilla ja mulla on 20 vuotta ikäeroa. Mulla ja samanpuolen ”pikkubroidilla” 18 vuotta, eikä se enää oo pikkuveli vaan parikyt senttii mua pidempi ja pystyy nykyään heittelee mua miten vaan ?

8. Mä en ole koskaan halunnut naimisiin enkä ole koskaan halunnut lapsia.
Nyt kun ollaan ruodittu tota omaa sukua ja muuta niin kerrotaan nyt vielä tuokin.
Joidenkin mielestä se on outoa, mutta ei musta.
En mäkään kysele ihmisiltä että miksi sä haluat naimisiin ja miksi sä haluat hankkia lapsia.
Vaikka oon kuulemma joskus skidinä sanonut mun siskolle että meen naimisiin koiran kanssa (LOL) niin tuskin oon ees ymmärtänyt koko avioliittojuttua sillon, mut saan kuulla tästä edelleen (siskoni mun?)
Karvapersus löytyy kyllä perheestä mutta EI, en ole naimisissa sen kanssa ?
Lapsia en ole koskaan halunnut. Mulla on viisi kummilasta, ne on mun vanhimman tunnetun sisaren kautta- kukin tullut tavallaan. Niiden tausta on vähän kiemurainen mut niin on koko meijän sukukin ?
Mitä muhun vielä tulee niin mä en ole koskaan edes ollut kihloissa, enkä ole koskaan haaveillut häistä vaan asumisesta ulkomailla. En tee asioita perinteiden vuoksi, enkä sen takia että muutkin. En ole sellainen.
Onneksi tavattiin Janin kanssa ja sen ajatusmaailma on samanlainen <3
?
Mulla ei ole mottoa mutta uskon että tietyt asiat tapahtuu koska niiden on tarkoitus mennä niin.
Osallistuin keväällä Momondon ”Miten kohtaaminen matkalla muutti maailmaasi” Open World- kilpailuun. Tekstissä pääset sukeltamaan hieman lisää mun maailmaani.
Jos et ole sitä aiemmin lukenut niin pääset lukemaan sen tästä

Jep! Siinä teille siis aimo annos musta, oliko uutta / raottiko yhtään kuka mä olen?!

Niin moni on tämän kahdeksan (kröhöm) ns. faktaa haasteen kerennyt tekemään joten paha enää mennä ketään haastelemaan, mutta jokainen saa halutessaan napata sen tästä itselleen.
Toki jos niin teet niin ois kiva saada vinkki siitä ja päästä lukemaan lisää muiden juttuja, nää on mielenkiintoisia  ja raottaa kivasti taustaa kuka siellä ”piilossa kirjottelee”.. 8|
Tänhän voi myös tehdä ilman blogia tuohon kommenttikentttän tai kopioida vaikka facebookkin.
Hmm.. tästä tulikin mieleen heitämpä haasteen uskolliselle lukijalleni Heipalle- anna palaa!! 😉
Ja se ”koira-sisko”, joka myös väitti mulle pienempänä että mut on adoptoitu ja etti random nimen
(Aliina Mäkelä) puhelinluettelosta, jos luet näitä niin heitähän omas kanssa kehiin ?
Muut myös floor is yours 😉

 

 

 

Matkakuva-haaste (noin) 10 kuvaa

 

KUVAHAASTEET – OMG..

Mä oon hirveen huono lähtemään mukaan haasteisiin, niitä kun tuppaa joka luukusta sisään (ainakin facebookin puolella).
Millon on arkikuva-haastetta, millon musta-valko, millon mikäkin.
Mä tykkään postaa kuvia ja lisäillä höpö-höpö tai asia tekstiä mutta semmosta pakkoa (postaa joka päivä sen ja sen päivän ajan/tee niin ja näin) en oikeen jaksa..
Mutta sitten oon bongannut tämän 10 matkakuvaa-haasteen monessa blogissa ja
tää kuulosti sen verran hauskalle että päätin tarttua haasteeseen (haastamalla siis itseni) 🙂
Gaston, Lentopelko ja muut reissupostailijat, kiitos inspiksestä!

Ideana on siis valita 10 kuvaa ja postaa ne otsikoiden alle, joko ilman tai höystettynä kuvaan liittyvällä tarinalla. Kuulostaa simppelille eikö?!
Nope. Mulla on noin ziljoona kuvaa eli valinnan vaikeutta pukkaa sanoisin.
Hyvä kun pystyn ees omaan Instagramiini valita reissuilta parhaimmat kuvat (never).
Joten teen niin kuin jotkut muutkin ja postaan muutaman vaihtoehdon otsikon alle.. 😉

 

1. KUVA TÄYDELLISESTÄ HETKESTÄ
Balan rannalla, periaatteessa myös eka oikee lomapäivä.
Paras maisema, paras seura & yksi parhammista siidereistä!! Mitää muuta voi toivoa?! 😉
Mariboriin eksyttiin vahingossa ja jäätiin jumiin auton/pyhäpäivien takia muutamaksi ”ylimääräiseksi” päiväksi, mutta tuolta on muistoina myös täydellinen hetki, kun koin sen upean ”tässä ja nyt” hetken, ei kiire mihkään ja toi paikka!!
Kuva on Piramidalta. Ne tarjoo erinomaista puna – ja valkoviiniä ja tilanteen kruunaa tietty seura!
PS Mä en ole ollut mikään viini ihminen kun vasta ihan viimeisinä vuosina, joten se että tää on pääsyt huippukuviin ja muistoihin niin on iso juttu!

 

2. SE PERINTEINEN TURREKUVA
Kun ne muutkin, niin minäkin-vaikka en sillon tiennyt mistä kyse kun tätä kuvaa otettiin..
Riika, Latvia & Bremenin pelimannit.
Tänne oli välillä pitkä jono, kun ihmiset tuli kuvaamaan sekä kuvauttamaan itsensä patsaan kanssa, että hankaamaan aasin turpaa, jonka sanotaan tuovan onnea!!
Tarinahan itsessään on surullinen,Grimmin satu jossa eläimet (aasi, kissa, koira & kukko) karkaavat koska niitä kohdellaan huonosti ja lähtevät Bremeniin elämään vapaasti & rupeavat siellä musisoimaan…
PS Jos ihmettelet mitä tekemistä noilla kahella kaupungilla on keskenään, niin ovat ystävyyskaupunkeja.


Jengi postaa hirveesti kuvia lentokoneesta. Niin teen minäkin, sillon harvoi  kun lennän..
Tänään seuraillut taas enemmän jengin feedejä niin siellä on vilahdellut useampi ”plane window” pic – joten there u go 🙂
Bonuksena kuvassa toi erikoinen pyörre takana.
Ollaan juuri laskeutumassa Airport Nikola Teslan eli ”kotikaupunki” Belgradin kentälle.


3. KUVA MAHDOLLISIMMAN KAUKAA

Olihan kiipeily tonne kukkulalle, mutta upeet oli noi maisemat ja linnotus tietty!
Majapaikka on jossain ton lätäkön takana.. Balaton/”Szigligötötötö” Unkari.


Nappasin ilta-auringon Serbiassa.


4. SUURKAUPUNGIN SYKETTÄ

Tää on hankala -kun en oo aikoihin reissannu suurkaupungeissa, kun ne ei niin inspaa..
Paitsi että unohdin Pietarin! Pietari on ihana!!

Ekalla kerralla oltiin vahingossa HD-päivien aikaan siellä & piti tietty käydä tsekkaamassa tää!


Pietariin tekee mieli kanssa aina palata ja lätkähulluna ollaan tietty oltu kattomassa lätkää siellä.
Ska-Jokerit matsi, broidin 18 vee synttärimatka.


5.  zzzzz MATKUSTAMINEN VÄSYTTÄÄ

Pitää tankkailla välillä jotta jaksaa.
Tää kyllä sopis siihen täydelliseen hetkeenkin sekä tohon herkku-juttuun myös.. Just saying)
BigBerry:n double-jääkahvi Ukrainassa.


Kyl se tästä 😀
Hotellin aamiaiset on aina vähän hankalaan aikaan – varsinkin jos sattuu olee iltaihminen!
Koitetaan ottaa yleensä hotla omalla jääkaapilla tai sitten asunto, niin saa nukkuu niin pitkään kun huvittaa.. paitsi lähtöpäivinä.
Maribor, Slovenia.


6. AURINGONLASKU

Auringonlaskut menee myös samaan kategoriaan täydellisten hetkien kanssa, eikä vaan voi valita yhtä..
Serbia & Venäjä <3

 

7.  ”HERKUTTELU”, kuuluu olennaisena osana reissuun
Yes please!
Nämäkin vois postaa täydelliseen hetkeen. ”Reissuruokia” kaipaa aina!
Kotona kun syö vhh, niin reissuissa voi sit höllätä..
Parasta pizzaa Serbiassa (+ ihan täydellistä pastaa tuolla myös).


Sushi menee Latviassa aamupalana, lounaana, välipalana, ennen lätkämatsii palana, yöpalana..

 

8. HEHKUTETTU NÄHTÄVYYS, JOKA OLIKIN PETTYMYS

Ekana tulee mieleen Pariisi, se on jotenkin niin ylihehkutettu & blääh.
Yhen päivän/yön stop-over (2008), mutta en kyllä halua uudelleen.
Ihan kiva kyl mut ei uudelleen.
Pariisin kuvat on vanhalla koneella & en niitä nyt jaksanut kaivaa.
Sit tulee mieleen vähän Ostrava (hehkutettiin yhdessä autolehdessä sitä- oltiin et what, onko noi oikeesti ollu samassa mestaa ?)..

Mut minkä näin omin silmin nyt viime viikolla oli toi Allas Sea Pool, Helsingin keskustassa.
Jessus.. Oli kyllä niin kaamee rakennus, ei sovi yhtään sinne.
Kuvaa mulla ei sieltä ole mutta menkää paikan päälle kattoo tai googlatkaa.. Sorry.

 

9. ”TEEN MITÄ VAIN HYVÄN OTOKSEN ETEEN”

Pohorjelta (Slovenia) maisemat oli upeita! Kuva napattu meidän vaunusta.
Lento/korkeenpaikankammonen kun matkustaa niin nää hetket on semmosia ?
Sopii siis kategoriaan täydellisesti.


Vähän savuefektii kuvaan niin on muy bueno 😉
Meijän mesta Serbiassa.

 

10. KUVA ROADTRIPILTÄ
Valinnan vaikeus iskee taas, goosh…

Kuka väitti ettei sporttibobberiin muka mahdu tavaraa mukaan?!
Tosin juurikin kyseisestä syystä on moporeissui tullut tehtyy lähinnä vaan Suomessa,Virossa&Ruotsissa.


Kauhujen reitti itä-Slovakian vuoristossa, tie oli poikki ja piti mennä toista reittii.
Aurinko rupes jo laskee ja jouduttiin ajaa mustalaiskylän ja ton vuoriston läpi..
Koskaan ei oo niin pelottanu kun sillon kun jengii tulee kadulle ja viskoo juttuja et pysähdyttäs..
Aika diipit pudotukset ja tie ilman kaiteita, huh! Mut siitä selvittiin ja reissattu sen jälkeenkin (tosin ei tuolla Tatroilla..)

That ´s it! Haaste suoritettu.
Ja taitaa olla niin että on myös eka kerta kun tein semmosen eli cheers sille! ?
Ja jos sulla on joku vastaava kiva haaste niin saat luvan vinkata tai jopa koittaa haastaa mua 😉
Mä en nyt haasta suoraan ketään mutta sallin jokaisen haastaa itsensä 😀

 

Jos haluat kopioida tän 10-kuvan haasteen itsellesi tai haastaa jonkun niin anna palaa.
Tässä noi kohteet.

1. Kuva täydellisestä hetkestä
2. Perinteinen turistikuva
3. Kuva mahdollisimman kaukaa
4. Suurkaupungin sykettä
5. Zzz – matkustaminen väsyttää
6. Auringonlasku
7. Herkuttelu olennaisena osana reissuja
8. Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys
9. ”Teen mitä vain hyvän otoksen eteen” -kuva
10. Kuva roadtripiltä

Ai niin, meinas unohtua: alkuperänen otos löytyy Journey diary-blogista!
Sinne voi linkkailla myös oman haasteensa, niin löytyy kaikki yhestä nipusta 🙂

Kuten sanoin niin kuva-valinta oli hankalaa..
Ja koska en viittiny kolmee änkee noihin, niin tässä osio kuvista, jotka ei ole tuossa ylhäällä mukana mutta ansaitsee paikkansa postauksessa anyway 😉


TÄYDELLISTÄ

Unkarista tuli äkkiä suosikki-kohde ja kuva onkin ekalta illalta, viime reissulta.
Istuessa auringon laskiessa taustalla Balatonin rannalla Janin kanssa, jääkylmä juoma (parasta siideriä) kädessä & loma edessä = perfecto!
Ekan oikean lomapäivän kunniaksi on tullut tavaksi vetästä myös sikari = ihan täydellinen hetki!
En malta odottaa ensi kuuhun, jotta pääsee taas reissuun & Balatonin rannalle <3


AURINGONLASKU

Ja samalla kyl se täydellinen hetkikin..


SAFKAA

Leipomotuotteet on must juttu (pakko maistaa ainakin yksi pala)..
Käy kyllä myös täydellisiin hetkiinkin – surprise!!


MITÄ VAAN…

Teen ittestäni pellen eikun… linnanneito Kroatissa ?


ROADTRIPPIN

Autoselfie.
Sopii myös täydelliseen hetkeen, laivassa, lomalle lähdössä 🙂